Takaisin Kekkosen linjalle
Suomen pitkäaikaisen presidentin Urho Kekkosen syntymästä on 3. syyskuuta kulunut 110 vuotta. Kekkosen kuolemasta puolestaan tuli 31. elokuuta kuluneeksi 24 vuotta.
Nämä päivät sattuvat ironista kyllä aikaan, jolloin kokoomuksen kellokkaat typerehtivät Venäjä-lausunnoillaan, jolloin suomalaiset sotilaat maksavat maamme uskollisuudenvalaa USA:lle ja Natolle osallistumalla Afganistanin sotaan, jolloin maamme Nato-kytkentöjä jatkuvasti tiivistetään, jolloin tämän tiivistämisen alttarille uhrataan jättisummia asevarusteluun ja jolloin Kekkosen presidentinkautta häpäistään kaivelemalla esiin vanhoja väittämiä ”suomettumisesta” ja ”rähmälläänolosta”.
Kymmenen vuotta sitten, kun vietettiin Kekkosen syntymän 100-vuotispäivää, johtavat poliitikot vakuuttivat, etteivät he tärvele eivätkä salli tärveltävän Kekkosen ulkopoliittista perintöä. Näin on kuitenkin käynyt. Suomen ulkopoliittinen linja on loitontunut yhä kauemmaksi Kekkosen linjasta.
Kekkosen mukaan Suomen ulkopoliittisen linjan pysyvänä perustana oli sen geopoliittinen asema itäisen suurvallan naapurina. Suomen kansallinen etu oli suhdanteista riippumaton luottamuksellisten suhteiden rakentaminen itäisen naapurin kanssa. ”Suomen ulkopolitiikka ei ole tasapainoilua tai pelaamista idän ja lännen vastakkaisuudella… Suomi ei pyri olosuhteilla keinotellen lähenemään länttä ja irrottautumaan idästä”, Kekkonen korosti. Samalla Suomen itsenäisyyden ja kansallisen edun tuli olla sopusoinnussa koko ihmiskunnan etujen kanssa. Sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei ollut puolueeton, vaan rauhan politiikan puolesta sodan politiikkaa vastaan.
Jo Martti Ahtisaari julisti, että geopoliittisella asemalla ei ole Suomelle enää entistä merkitystä. Suomi on liitetty EU:hun ja kytketty Natoon. Itsenäinen päätäntävalta on luovutettu pois. Rauhantahtoisesta puolueettomuuspolitiikasta on luovuttu, ja sotilaallinen liittoutumattomuuskin on Nato-kytkennän ja EU:n militarisoinnin myötä menossa. Suomen itsenäinen Venäjän-politiikka on pyritty vaihtamaan EU:n Venäjän-politiikaksi. Suomen suhteita Venäjään on pyritty muuttamaan muodollisiksi, eikä spekulointi maamme Nato-jäsenyydellä niitä paranna.
Kekkosen kaudelle ominainen ulkopoliittinen aktiivisuus on, Tarja Halosen toisenlaisista pyrkimyksistä huolimatta, muuttunut matalaksi profiiliksi ja rauhantahtoisuus aseidenkalisteluksi ja myötäsukaisuudeksi USA:n ja Naton hyökkäystoimia kohtaan. Suomi ei enää juurikaan ota Natosta ja EU:sta riippumatta kantaa rauhan ja aseidenriisunnan puolesta.
Kekkonen kiinnitti huomiota kehitysmaiden alistamiseen ja syrjintään perustuvien kansainvälisen kaupan rakenteiden uudistamiseen sekä tuki kansojen taistelua vapautensa puolesta. Nykyisen Suomen linja on EU:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin linja. Suomi asettaa kaupan edut kansojen etujen edelle, myy aseita sortohallituksille ja myötäilee esimerkiksi Kuuban vastaisia lausumia. Suomen kehitysyhteistyömäärärahat on pudotettu kauas YK:n tavoitteen ja muiden Pohjoismaiden tason alapuolelle.
Kekkosen linjaan kuului uudelleenarvio maamme sotiin johtaneesta politiikasta. Kekkonen myös kiinnitti huomiota naapurivihamielisen propagandan, revansismin ja uusfasismin torjumiseen. Kekkosen jälkeisessä Suomessa sotiin johtanut politiikka ja sotapolitiikka on rehabilitoitu. Tietyt piirit saavat rauhassa esittää naapurimaalle aluevaatimuksia ja muukalaisviha sekä rasismi nostavat päätään.
Vielä ei ole kuitenkaan kaikki menetetty. Maallemme vahingollinen ja vaarallinen suuntaus voidaan pysäyttää Kekkosen perintöä kunniassa pitävien kansalaispiirien päättäväisellä toiminnalla muun muassa Nato-jäsenyyden torjumiseksi ja suomalaisjoukkojen vetämiseksi pois Afganistanista. Vain kansanjoukkojen toiminta ja protesti myös vaaleissa voi saada aikaan myönteisiä muutoksia niissä puolueissa ja poliitikoissakin, jotka aikoinaan vilpittömästi tai opportunistisesti vakuuttivat olevansa Kekkosen linjalla. Monen tärkeän sisäpoliittisen asian ohella lähestyvistä eduskuntavaaleista on tehtävä ulkopoliittiset linjavaalit ja vaalit muukalaisvihaa ja rasismia vastaan.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Maailma on syvän ympäristökriisin edessä. Perimmäiset syyt tälle ovat sidoksissa taloudellisen vallan ja riiston rakenteisiin.
Suomen työttömyystilanne on koko EU:n heikoimpia. Lisäksi työelämän laatu on heikentynyt.
Työsuojeluviranomainen tarkasti kesällä alle 30-vuotiaiden nuorten työpaikkoja ja havaitsi selkeitä puutteita nuorten palkkauksessa. Nuorten työpaikoilla valvottiin myös työturvallisuutta ja tarkastuksilla havaittiin monenlaisia puutteita perehdytyksen suhteen.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.