Tatu Vanhasen oppeja sovelletaan koko Suomen kansaan

Alkuperäinen kirjoittaja:

Nyt on niin, että Suomessa ei järjestetä kansanäänestystä EU:n perustuslaista, elleivät kansalaiset tähänastista laajemmin painosta hallitusta, eduskuntaa ja puolueita.

Kupletin juoni näyttää selvältä. Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin pääosa samoin kuin valtamedia on toistuvasti tehnyt selväksi, ettei se halua kansanäänestystä. Presidentti Tarja Halosen äskeinen, pehmeäksi naamioitu ”ei” kansanäänestykselle antaa viitteen siitä mitä tuleman pitää. Nyt odotetaan pääministeri Matti Vanhasen esittämää hallituksen kantaa kuin jumalan sanaa. Oletus on, että kun Vanhanen sanoo ”ei” ja hallituspuolueet saman kannan toistaen panevat oman väkensä ruotuun, napina saattaa jatkua, mutta Suomen asenne on ratkaistu: kansanäänestystä ei järjestetä.

Tästä näkyy paljaana, miten eliitti johtaa suomalaisia kuin täysivaltaisia oikeuksia vailla olevaa miehitetyn maan kansaa. Tatu Vanhasen opit on laajennettu väärän väristen sekä työttömien ja muiden vähävaraisten lisäksi koskemaan koko Suomen kansaa. Rahvas on niin ”heikkolahjaista”, ettei se ymmärrä monimutkaisia asioita eikä Suomen parasta. Sille ei pidä antaa päätösvaltaa, sitä pitää ”älykkäämpien” toimesta johdatella, holhota ja komentaa.

Kaikilla toinen toistaan hullummilla ”perusteluilla” kansanäänestystä vastaan on vain yksi tarkoitus: levittää sekaannusta, pitää kansalaiset hiljaisina, estää laajan ja aktiivisen kansalaisliikkeen syntyminen kansanäänestyksen puolesta.

Ainoa todellinen perustelu, joka silloin tällöin on lipsautettu julkisuuteen, on se, että ”äänestyksen lopputulos on epävarma” ja että ”kansa voi äänestää väärin”. Se onkin aito Tatu Vanhasen oppien mukainen perustelu.

Kaikki muu on vilpistelyä ja selvän asian tahallista sotkemista. Niiden kymmenen maan perustelut, jotka ovat jo päättäneet järjestää kansanäänestyksen, jo sinänsä kumoavat kaikki suomalaiset perustelut kansanäänestystä vastaan.

Demari toistikin torstain jälkiartikkelissaan hätäpäissään yhden näennäisperustelun: ”kansanäänestykset eivät ole kuuluneet suomalaisen poliittisen päätöksenteon perinteeseen”. Eivät niin. Mutta eivät siihen ole kuuluneet myöskään sellaiset mullistukset, joita EU-komento ja unionin perustuslaki maamme itsenäisyydelle ja suomalaisten elämälle merkitsevät.

Kuten sanottu, on aivan turha odottaa kädet ristissä mitä eliitti kansanäänestyksestä päättää. Nyt on kasvatettava painostusliikettä, kerättävä olennaisesti enemmän allekirjoituksia kansanäänestystä vaativaan adressiin, järjestettävä väittelytilaisuuksia, kovisteltava ”päättäjiä”, kirjoitettava yleisönosastoihin. On myös pikaisesti koottava tunnettujen henkilöiden allekirjoittama ja mediassa julkistettava perusteltu vetoomus kansanäänestyksen puolesta.

Ainoastaan vaatimusliikettä voimistamalla varmistetaan se, että Vanhasen mahdollinen ”ei”-ilmoitus ei jää viimeiseksi sanaksi, vaan kampanja jatkuu ja johtaa voittoon. (ES)