Tiekartta menneisyyteen

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

”Hyvinvointivaltiosta on tullut meidän aikamme Neuvostoliitto, jota ei saa arvostella eikä pilkata. Jokainen päättäjä kiiruhtaa ensimmäisenä vannomaan, ettei aio romuttaa hyvinvointivaltiota, josta on tullut poliittinen tabu, koskematon ja kielletty puheenaihe. Poliittinen propaganda leimaa hyvinvointivaltion vastustajat uusliberaaleiksi riistäjiksi aivan samoin kuin takavuosina puhuttiin neuvostovastaisuudesta ja ehdotettiin jopa sen kriminalisointia. Hyvinvointivaltio-mantra kahlitsee keskustelun ja luovat uudistukset, estää päättäväisen politiikan ja avoimen keskustelun.”

Mitä tämä on? Humalaisen horinaa? Ääniä suljetulta osastolta? Ei, vaikka niin voisi luulla. Kyse on päätoimittaja-pastori Tapani Ruokasen herrojen Evalle, Elinkeinoelämän valtuuskunnalle kirjoittamasta raportista ”Suomen menestyksen eväät – Tiekartta tulevaisuuteen”. Kyse on suurpääoman ja oikeiston ryhtiliikkeen voitontahtoisesta ja voitonriemuisesta manifestista hyvinvointivaltion lopulliseksi upottamiseksi.

Raportissa pilkataan hyvinvointivaltiota suorastaan göbbelsmäisin sanakääntein:

”Hyvinvointivaltio on muka kehityksen huippu, perimmäinen saavutus, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin lähde, jonka jälkeen ei enää tule mitään. Hyvinvointivaltio määrittelee, miten ihmisen pitää elää ja millaisia valintoja hän voi tehdä – sen palveluksista ei voi kieltäytyä eikä niille ole vaihtoehtoja.”

Julkisten hyvinvointipalvelujen leikkaamista vastustavan suomalaisten enemmistön korvissa ruikutus kuulostaa järjettömältä. Miksi etuoikeutettu luokka yrittää tekeytyä tavallisiksi ihmisiksi? Miksi se teeskentelee, että sillä ei ole vaihtoehtoja julkisille ”palveluksille” ja mahdollisuutta kieltäytyä niistä? Etuoikeutetuthan saavat rahalla yksityisiä palveluja niin paljon kuin haluavat.

Raportin pitää teeskennellä ja viekastella, jotta se voisi muka tavallisten vaihtoehdottoman hyvinvointivaltion kahleissa rimpuilevien ihmisten nimissä esittää hyvinvointirakenteiden purkamista. Raportti saarnaa ihmisen vastuun ja velvollisuuksien korostamista ihmisen oikeuksien sijasta, koska oikeuksien korostamisen seurauksena on ”moraalinen köyhyys, välinpitämättömyys ja rappio”. ”Hyvinvointivaltio voi pahimmillaan olla samanlainen harha kuin marxilainen valtio.”

Raportti vaatii hyvinvointiyhteiskunnan ruumiin laskemista uusliberalismin, kapitalistisen globalisaation, markkinavoimien mellastuksen ja yhtiöiden menestyksen alttarille. Raportissa puhutaan vilpillisesti ”yrityksistä” ja ”yrittämisestä”, kun tarkoitetaan suuryhtiöitä ja suuromistajia ja yhteiskunnan muuttamista niiden tahdon mukaiseksi. Vielä enemmän tämän tahdon mukaiseksi on muutettava verotus, tulopolitiikka, tulonsiirtopolitiikka, työelämä, julkiset palvelut, koulutus. Ja on lakattava puhumasta hyvinvointivaltiosta.

Raporttia mainostetaan ”tiekarttana tulevaisuuteen”. Mutta modernista jargonista huolimatta se on aatteellis-poliittiselta ja moraaliselta olemukseltaan tiekartta menneisyyteen, pyrkimys kääntää Euroopan reaalisosialismin kaatumista, työväenliikkeen heikkoutta, globalisaatiota ja imperialismin rynnistystä hyväksi käyttäen kelloa taaksepäin, purkaa työväenliikkeen ja kansanjoukkojen taistelullaan saavuttamat edut sekä vahvistaa suurpääoman isäntävaltaa ja herruutta.

Maan hallitus on jo pitkään myötäillyt Evan raportissa viitoitettua linjaa, onhan se myös EU:n linja. Yhtiöt ovat jo pitkään toteuttaneet raportin linjaa suorittamalla joukkoirtisanomisia ja siirtämällä tuotantoaan ulkomaille. Ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK toteuttaa raportin linjaa asettamalla tupo-neuvottelujen aloittamiselle omat ennakkoehtonsa, jotka koskevat niin palkankorotusten tasoa, palkkarakennetta kuin muutosturvaakin. EK:n tavoitteena ei todennäköisesti ole irtautua tuposta, joka on tähänkin saakka loistavasti palvellut työnantajien tavoitteita, vaan panna vain jo ennestään polvillaan olevat ay-johtajat entistä syvemmin rähmälleen. EK:ssa kyllä tiedetään, että ay-johtajat ovat jo pitkälle sisäistäneet pääoman ajattelutavan.

Jotain kertoo sekin, että ay-liikkeen tukea nauttiva Palkansaajien tutkimuslaitos on yhdessä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kanssa tehnyt ”tutkimuksen”, joka vastaa paljon enemmän työnantajien kuin työntekijöiden näkemyksiä. ”Tutkimus” suosittelee vielä nykyistäkin matalampia palkkojen yleiskorotuksia, sopimusjärjestelmän hajauttamista, paikallisesti määräytyvien palkkaratkaisujen lisäämistä, palkkaerojen lisäämistä, matala- ja naispalkkaeristä luopumista ja palkkaratkaisujen alistamista entistä enemmän riippuvaisiksi tuottavuudesta ja kilpailukyvystä.

Tähän on tultu. Pääomapiirit ja oikeisto hyökkäävät. Sen mahdollistaa vasemmiston pääpuolueiden ja ay-liikkeen johtajien luopuruus sekä siitä johtuva osittainen neuvottomuus kentällä. Vastarinnan ja vaatimusliikkeen nostaminen alhaalta on kuitenkin välttämätöntä.