Työstä ja tuotannosta

Vielä vuonna 2018 yhteiskuntaa määrittävät työ ja tuotanto: ihmisten ja yhteiskuntien hyötyyn ja toimeentuloon perustuva toiminta, mikä näkyy esimerkiksi teknologian kehityksessä, palkkatyössä ja taloudessa. Tähän lähtökohtaan perustuvat muun muassa viime vuonna ilmestyneen Työaikakirjan (TSL ja Into) artikkelit.

Vaikka kuinka on esimerkiksi sosiologisessa tarkastelussa yritetty nostaa kuluttajuutta ja erilaisia kulttuurisia ilmiöitä – identiteettejä, elämäntapaa, arvoja – yhteiskunnallisen muutoksen määrittäjiksi, ovat tulokset jääneet heikoiksi. Samoin yhteiskuntakehitystä ei voi selittää vaikkapa finanssimarkkinoiden, teknologian tai innovaatioiden kehityksen avulla. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta jo Marxin ja Engelsin esittämä perusperiaate pätee edelleen: työ ja tuotanto, niiden järjestäminen on yhteiskunnan ytimessä.

Työajan lyhentäminen ja palkkojen korottaminen ovat edelleen tärkeitä vaatimuksia, joiden taakse on mahdollista koota laajojakin kansanjoukkoja.

Palkkatyömuoto on risteys- ja niveltymäkohta, jossa kaikki edellä mainitut muutossuunnat kohtaavat. Kohtaamiskenttää luonnehtii ennen kaikkea luokkataistelu, työn ja pääoman välinen antagonistinen, sovittamaton ristiriita, joka asemoi meidät lopulta joko proletariaattiin tai porvaristoon riippuen siitä, mikä suhteemme näihin kahteen, kapitalistista yhteiskuntaa määrittävään peruskategoriaan on. Marxilaisuus korostaa, että suhde ei ole yksiselitteinen vaan kätkeytynyt ja välittynyt monin eri tavoin. Tämä on osasyy sille, miksi työväenluokan luokkatietoisuutta on usein hankala kasvattaa: me kaikki näyttäydymme tasa-arvoisina, yhteiskunnallisina yksilöinä, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta.

Se, että työn ja tuotannon kysymykset ovat edelleen kapitalistisen yhteiskunnan keskiössä, korostaa myös kommunistien yhteiskunta-analyysin ja vaatimusten merkitystä. Työajan lyhentäminen ja palkkojen korottaminen ovat edelleen tärkeitä vaatimuksia, joiden taakse on mahdollista koota laajojakin kansanjoukkoja. Tähän liittyy myös oleellisesti taistelu työllisyyden puolesta. Työajan lyhentämistä porvaristo ei luokkaetujensa vuoksi suostu näkemään keinona jakaa työtä ja vähentää työttömyyttä, vaikka se on ollut historiallisesti edistyksellinen suunta jo pitkään.

Sen sijaan porvaristo käyttää entistä enemmän liberalismin historiassa tehokkaaksi havaittua työttömien ja köyhälistön kurittamista ja kyykyttämistä. Viimeisin röyhkeä työttömien rankaisukeino, ”aktiivimalli”, on herättänyt nopeasti kiivasta arvostelua ja mallia vastustava kansalaisaloite on varmasti nousemassa eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen lisäksi tarvitaan muutakin painostusta niin päättäjiä kuin ay-liikkeen johtoa kohtaan, jotta tämä kilpailukykysopimustakin rikkova hirvitys saadaan kaadettua – ja miksei samalla koko hallituskin.

Toinen puoli, josta julkisuudessa vasemmistokaan ei juuri ääntä pidä, on tuotanto. Tuotantovälineiden yhteiskunnallisen omistuksen vaatimus on käytännössä pelkästään kommunistien esittämä. Mikrotasolla se itse asiassa erittäin ajankohtainen, jopa trendikäs ajatus: erilaisia yhteisomistuksen muotoja on syntynyt lähinnä kotitalouksien välillä ja esimerkiksi osuuskuntatoiminta kokee selkeästi uudenlaista nousukautta.

Tuotantoa voidaan järjestää yhteiskunnallisesti ja yhteisomisteisesti monin eri tavoin.

Tässä kommunistien on esitettävä vielä pidemmälle meneviä yhteiskunnallisen omistuksen ratkaisuja. Ei riitä, että vastustetaan julkisen sektorin yksityistämistä tai sote-palvelujen markkinoistamista. Tuotantoa voidaan järjestää yhteiskunnallisesti ja yhteisomisteisesti monin eri tavoin. Se ei tarkoita pelkästään valtiollistamista, vaan yhteisomistuksen muotoja on lukuisia, muun muassa kunnallista ja osuustoiminnallista. Esimerkkejä tarjoaa vaikkapa Kuuba, jossa on viime vuosina ryhdytty ideoimaan uudenlaisia toimintamalleja. Näistä Tiedonantajakin on taannoin kirjoittanut.

Kommunisteilla on työn ja tuotannon moniin ristiriitoihin ja pulmiin konkreettisia, historiallisesti koeteltuja ja hyväksi havaittuja ratkaisuja. Meidän on tuotava niitä entistä rohkeammin ja ennakkoluulottomammin esille.