Unohdettu Bahrain
Jo kolmen vuoden ajan ovat pienen saarivaltio Bahrainin asukkaat järjestäneet väkivallattomia protesteja ja vaatineet maahan demokraattisia uudistuksia.
Ja yhtä lailla kolmen vuoden ajan on Bahrainin kuningas ja hänen kuninkaalliset roistonsa vastanneet protesteihin väkivallalla, sieppauksilla, kidutuksella, vangitsemisilla ja terrorilla. Syylliseksi voidaan katsoa kuka tahansa, joka mainitseekin sanan ”ihmisoikeudet” tai loukkaa maan hallitsijaa tai lippua. Jälkimmäisestä voi seurata jopa seitsemän vuoden vankilatuomio.
Bahrainin valtaapitävää monarkkia tukee naapurimaa Saudi-Arabia. Apuna on ollut myös entinen yhdysvaltalainen poliisijohtaja John Timoney, joka hankki raa’an maineesta toimiessaan virassa Miamissa ja Philadelphiassa.
Merivoimiin 150 miljardia dollaria
Yhdysvaltain hallitus on katsonut Bahrainin ja Saudi-Arabian suorittamia ihmisoikeusrikoksia läpi sormien. Se on jatkanut asekauppaa kummankin kanssa ja pitää edelleen merivoimiensa viidettä laivastoa Bahrainin-tukikohdassaan maan pääkaupungissa Manamassa. Vielä vähän aikaa sitten Yhdysvallat ilmoitti investoivansa suurella rahalla tukikohtiinsa Bahrainissa ja lisäävänsä laivojen määrää.
Yhdysvaltain hallitus käyttää vuodessa merivoimiin noin 150 miljardia dollaria, tästä suuri osa menee viidennen laivaston ylläpitoon. Vetämällä toimintansa Bahrainista Yhdysvaltojen kansantalous saisi valtavat säästöt. Lopettamalla diktatuurisen monarkian tukemisen Yhdysvallat loisi Bahrainille tilaisuuden kehittää demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Vaikka tietoa Bahrainin tilanteesta on ollut saatavilla, ei siitä ole revitty Yhdysvalloissa otsikoita eikä käyty julkista keskustelua. Valtaosa amerikkalaisista tuskin tietää edes Bahrainin sijaintia.
Yhdysvaltain hallitus ei vauhkoa siitä, miten Bahrainia pitäisi pommittaa sen asukkaiden suojelemiseksi. Yksikään senaattori ei vaadi sanktioita tai boikottia. Yhdysvaltain mielestä Bahrainissa ei ole kriisiä.
Yhdysvaltain jäljet pelottavat
Yhdysvaltain mukaan merivoimien viides laivasto ”vastaa” useammasta maasta: Afganistanista, Bahrainista, Egyptistä, Iranista, Irakista, Jordaniasta, Kazakstanista, Kirgisiasta, Libanonista, Omanista, Pakistanista, Qatarista, Saudi Arabiasta, Syyriasta, Tadzikistanista, Turkmenistanista, Yhdistyneistä Arabiemiraateista, Uzbekistanista ja Jemenistä.
Listatuista maista yhdelläkään ei ole Yhdysvaltojen vesillä aluksia, jotka ”vastaisivat” Yhdysvalloista. Näiden maiden asukkaat eivät ole ilmaisseet haluavansa, että Yhdysvaltojen viides laivasto ”vastaisi” mistään heille kuuluvasta.
Afganistan on kärsinyt Yhdysvaltain miehityksestä jo reilun vuosikymmenen ajan. Egyptissä vanha sortovalta nousee jälleen Yhdysvaltain tukemana ja aseistamana. Lukuisten maiden kansalaiset kärsivät Yhdysvaltain tukeman ja rahoittaman hallinnon alla. Jemen ja Pakistan ovat Yhdysvaltain miehittämättömien lennokkien iskujen kohteina. Laittomat ja veriset iskut ovat tähän mennessä synnyttäneet monin verroin enemmän vihaisia, katkeria terroristeja kuin ovat kyenneet niitä surmaamaan.
Sen sijaan esimerkiksi Iran ei ole vuosisatoihin hyökännyt yhteenkään maahan. Iranilla ei ole ydinaseohjelmaa, ja maa käyttää vuodessa aseisiin vähemmän kuin prosentin siitä mitä Yhdysvallat. Kasvava Yhdysvaltain aggression uhka siirtää Irania vain kauemmaksi demokratian tieltä.
Asekauppa lakkautettava
Bahrainilaiset vallankumoukselliset eivät ole vaipuneet epätoivoon vaan pitivät kolmannen vuosittaisen tapaamisensa Libanonissa tämän vuoden alussa. Tapaamisen hedelmänä syntyi toimintasuunnitelma, jonka puitteissa hallitusta vastustavat bahrainilaiset pyrkivät rakentamaan kansainvälisiä suhteita ystävällismielisiin tahoihin.
Suunnitelmaan kuuluu keskeisesti kamppailu asekaupan lakkauttamiseksi sekä vaatimukset Bahrainin hallituksen – ei maan kansalaisten – vastaisista boikoteista.
Lähde: David Swanson: Do We Care About People If They Live in Bahrain? 18.2.2014
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.