Uudenmaan kommunistit kuntalaisten asialla

Suomen seuraavat kuntavaalit järjestetään kesäkuussa. Suomen kommunistinen puolue osallistuu vaaleihin vahvasti ja on asettanut ehdolle joukon kyvykkäitä ja lupaavia ehdokkaita. Tässä artikkelissa esitellään neljän Uudellamaalla ehdolla olevan kommunistin näkemyksiä ja mielipiteitä. 

Ossi Kähmi, Jiri Mäntysalo ja Eeva Kaukoluoto ovat ehdolla Vantaalla, kun taas Marko Korvela pyrkii Espoon valtuustoon. Vantaa ja Espoo ovat kaupunkeina erilaisia, mutta molempia määrittää sijainti Helsingin kupeessa. Helsingin läheisyys on vaikuttanut vahvasti näiden kuntien kehitykseen ja historiaan.

Joukkoliikenteen asiantuntija

Vantaalla SKP:n kuntavaaliehdokkaana oleva Ossi Kähmi korostaa kuntien oman palvelutuotannon merkitystä. Pitkän uran linja-autonkuljettajana tehnyt filosofian maisteri Kähmi on huolissaan pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen viime vuosikymmenten kehityksestä.

Kähmi muistuttaa, että pääkaupunkiseudun suurilla kaupungeilla on aiemmin ollut omat bussiyhtiöt. Nykyään ne on pirstottu ja myyty ulkomaisille sijoitusyhtiöille. Kähmiltä ei irtoa ymmärrystä tällaiselle julkisten toimintojen ulkoistamiselle ja myymiselle. Kähmin mukaan yksityinen toimija ei lähtökohtaisesti ole sen tehokkaampi kuin julkinenkaan.

Kähmi korostaa myös sitä, miten kunnan omien toimintojen myyminen on lyhytnäköistä ja kannattamatonta: ”Kunnan oman toiminnan, ihmisten tarpeitten tyydyttämisen, sen pitää pääsääntöisesti olla kunnan omaa toimintaa.”

Kähmin mukaan palvelutuotannon ulkoistamista perustellaan usein virheellisesti EU:n direktiiveillä. Käytännössä EU:n säädöksiä käytetään keppihevosena, jonka avulla voidaan toteuttaa huonoa ja kuntalaisten näkökulmasta lyhytnäköistä politiikkaa.

Joukkoliikenteen ohella eräs Kähmin esiin tuoma epäkohta on yksityinen pysäköinninvalvonta. Kähmin mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on lähes suoranaista rahastusta. Kun kunnallinen pysäköinninvalvonta pyrkii puuttumaan liikenteen sujuvuutta haittaaviin seikkoihin, yksityinen pysäköinninvalvonta pyrkii voittojen maksimointiin. 

Kähmin mukaan ihannetilanteessa pysäköinninvalvonnan kuuluisi olla yksinomaan kunnan tehtävä. Nykytilanne on huono. Pahimmillaan yksityinen pysäköinninvalvonta haittaa kunnan omaa toimintaa, jos esimerkiksi kodinhoitajat eivät pääse sujuvasti kohteisiinsa maksuttomien pysäköintipaikkojen puuttuessa.

Kähmi korostaa sitä, miten kunnan omien toimintojen myyminen on lyhytnäköistä ja kannattamatonta.

Myöskään lähipalvelujen lakkauttaminen ei saa Kähmiltä kiitosta osakseen. Lähipalvelujen lakkauttaminen on lyhytnäköistä ja aiheuttaa itse asiassa lisäkustannuksia kunnalle:

– Koulujen ja hoitopaikkojen lakkauttamista perustellaan säästöillä, mutta todellisuudessa rahaa kuluu enemmän, kun täytyy järjestää kuljetusta kauemmaksi palvelujen äärelle.

Vantaan eräs perusongelma on kaupunkirakenteen hajanaisuus, jonka tausta on kaukana historiassa. Helsinki on laajentuessaan haukannut paloja Vantaasta. Lopputuloksena on kunta, jonka kaupunkirakenne on varsin hajanainen.

Näissä olosuhteissa joukkoliikenteen merkitys korostuu. Kähmillä on elämäntyönsä ansiosta vankka kokemus siitä, mihin suuntaan joukkoliikennettä tulee kehittää:

– 40 vuoden kokemus joukkoliikenteestä tuo sellaista tietoa mitä tavallinen matkustaja ei osaa ajatellakaan.

Lähitulevaisuudessa raitiovaunu tulee parantamaan Vantaan joukkoliikenteen toimivuutta, mutta Kähmin mukaan tulevaisuuden tavoitteena tulee olla maksuton joukkoliikenne:

– Puolueen ohjelmassa on siirtyminen maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Sitä ei voi tehdä kertarysäyksellä, vaan pikkuhiljaa. Aluksi voitaisiin työttömille ja sairaille tarjota maksuton joukkoliikenne.

Maksuton joukkoliikenne voi monen korvaan kuulostaa utopistiselta, mutta Kähmin mukaan se on täysin realistinen vaihtoehto. Lisäksi se toisi mukanaan säästöjä, kun asiakkaiden rahastaminen jäisi pois:

– Maailmalla on paljonkin esimerkkejä maksuttomasta liikenteestä. Maksuttomuudella voidaan saada aikaan säästöjä, koska rahastus vie aikaa ja lisää kustannuksia.

Maksuttoman joukkoliikenteen tuottamat säästöt voivat Kähmin mukaan olla yllättävänkin suuria:

– Vilkkailla linjoilla maksuttomuus tuottaa niin suuren säästön, että linjalta voidaan poistaa jopa 1–2 linja-autoa.

Kaupungin ei pidä juosta suuryritysten ehdoilla mahdollistamassa niille suurempia voittoja, vaan toimia asukkaiden parhaaksi, Jiri Mäntysalo pohtii.​ Kuva: Jore Puusa

Uusliberalistista politiikkaa vastaan

Vantaalla ehdolla oleva graafikko Jiri Mäntysalo on huolissaan uusliberalistisen kehityksen kuntaisille tuottamista haitoista.

– Nykyinen kehitys Vantaalla noudattaa samanlaista kurjuuttamisen kaavaa kuin suurimmassa osassa muissakin kunnissa. Lähipalveluita on lopetettu ja niitä pyritään jatkuvasti keskittämään, vaikka keskittäminen vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden.

Kommunistit peräävät kunnille aktiivisempaa roolia paikallistaloudessa. Mäntysalo on Kähmin kanssa samoilla linjoilla siitä, että kunnan tehtävänä on myös tuottaa palveluja kuntalaisille:

– Ydinongelmaa eli palvelujen aliresurssointia ei nykyinen valtuusto halua hoitaa kuntoon, vaikka se olisi täysin mahdollista ja tämä tuottaisi sekä valtavia säästöä että myös lisätuloa kaupungille.

Pääkaupunkiseudulla eräs asia, joka puhuttaa ihmisiä vuodesta toiseen, on asumisen kallis hinta. Vuokrat ovat kohonneet taivaisiin kuin kirkkoherran rukoukset. Samalla peruspalveluista on jatkuvasti leikattu. Mäntysalon mukaan näin ei voi enää jatkua:

– Vantaalla asumisen hinta on sietämättömän korkea ja nykyisillä kuntapäättäjillä on kestämättömiä kasvutavoitteita.

 Kaupungin ei pidä juosta suuryritysten ehdoilla mahdollistamassa niille suurempia voittoja, vaan toimia asukkaiden parhaaksi. Mikäli Vantaalla olisi toimittu asukkaiden parhaaksi, meillä ei olisi kasvavaa pahoinvointia, huonokuntoista infraa sekä törkeän hintavia asuntoja ja toisaalta asunnottomuutta.

Kähmin tavoin myös Mänty-salo tuo esille Vantaan kaupungin raitiovaunuhankkeen, joka on herättänyt keskustelua. Hanke on saanut osakseen paljon arvostelua, mutta Mäntysalon mukaan raitiovaunussa on myös omat hyvät puolensa:

– Kuumimmat puheenaiheet kuntavaalien alla Vantaalla on ratikka ja parkkipaikat. Olen ehdottomasti joukkoliikenteen kannalla ja myös sitä mieltä, että Vantaata rakennetaan tällä hetkellä liikaa yksityisautoilijoiden ehdoilla. Viihtyisä, sujuva ja ekologinen kaupunkikehitys tulee pohjata joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksien vahvistamiseen ja tämä vaatii muutoksia vantaalaiseen kaavoitukseen. Raitiotie tulee mielestäni rakentaa, mutta ei ohjata ratikan reittiä lentoaseman kautta, sillä lentoaseman yhteydet ovat jo kunnossa. Ratikka ei saa myöskään olla keino nostaa entisestään asumisen hintaa.

Mäntysalo on luottavainen SKP:n linjaan ja kykyyn tarjota ratkaisut nykyisiin ongelmiin:

– SKP:llä on tarjota ratkaisut Vantaan ongelmiin. Kuntapolitiikan painopisteiksi pitää nyt asettaa lähipalvelujen turvaaminen, asukkaiden hyvinvoinnin vahvistaminen, ympäristön suojeleminen, osallistuvan demokratian rakentaminen sekä reilun vuokrakaton ottaminen käyttöön. Tämä onnistuu muun muassa työllistämällä enemmän ihmisiä palveluihin, jakamalla työtä, muuttamalla kaavoituspolitiikkaa, perustamalla kaupunginosavaltuustoja sekä rakentamalla kaupungista asukkaiden työkalu hyvinvoinnin luomiseen. Siksi ääni SKP:lle on ääni aidolle ja näkyvälle asukaslähtöiselle Vantaan kehitykselle.

Entä mitä Jiri Mäntysalo tarjoaisi vaihtoehdoksi nykyisille riistovuokrille? 

– Oikeastaan sellainen yleisajatus, että vuokriin tarvitaan maksimimäärä. Nykyisellään tämä on mahdollista vain kaupungin vuokra-asunnoissa, mutta minun mielestäni uudet vuokrakohteet pitäisi kaikki rakentaa kaupungin omana tuotantona - silloin pidetään laatu omissa käsissä ja voidaan estää paremmin kustannusten nousu rakentamisessa ja käytössä.

Marko Korvela työskentelee tällä hetkellä osa-aikaisena SKP:n Uudenmaan piirin tiedotussihteerinä. Kuva: Veikko Koivusalo

Ei yksin porvarien Espoo

Espoon puolella ehdolla oleva toimittaja ja muusikko Marko Korvela on huolissaan huono-osaisten äänen kuulumisesta Espoossa. Espoolla on maine oikeistolaisena ja porvarillisena kaupunkina, mutta Korvela muistuttaa, että Espoossa asuu myös paljon pienituloisia ja köyhiäkin ihmisiä:

– Espoossahan kokoomuksella on vahva asema ja kaupunki tunnetaan profiililta todella porvarillisena ja rikkaiden asuinpaikkana, mutta Espoossa asuu paljon pienituloisia ja työttömiäkin. Espoolaisten kommunistien mielestä myös köyhien äänen on kuuluttava kaupunginvaltuustossa.

Eräs konkreettinen Korvelan esille tuoma ongelma on Espoon kaupungin taipumus hyödyntää yksityisiä ulosottofirmoja. Tämä on omiaan syventämään jo ennestään hankalassa tilanteessa olevien ihmisten ahdinkoa.

– Espoon kaupunki käyttää yksityisiä ulosottofirmoja muun muassa kirjastosakkojen ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perinnässä. Tämä merkitsee jo ennestään hankalassa asemassa olevien asukkaiden asettamista yksityisten perintäfirmojen mielivaltaisten käytäntöjen armoille. Kaupungilla ei ole mitään syytä millään tavalla ruokkia yksityisen perintäbisneksen kuppausta. Yhteistyö perintäfirmojen kanssa pitää lopettaa ja siirtyä käyttämään kaupungin omaa, julkista perintätoimea sekä kohtuullistaa ylivelkaantuneiden tilannetta.

Korvela tuo esille myös Espoon asunnottomien tilanteen: 

– Espoossa oli vuoden 2019 ARA:n asunnottomuustilaston mukaan 457 yksin elävää asunnotonta. Heistä pitkäaikaisasunnottomia on 169. Asunnottomia pariskuntia ja perheitä Espoossa oli 48 ruokakuntaa. Asunnottomuus on Espoossa ongelma, josta pääsee kohtalaisen kevyesti eroon. Espoon kaupungin on otettava asunnottomuudelle nollatoleranssi ja laadittava ohjelma asunnottomuuden poistamiseksi Espoosta seuraavalla valtuustokaudella.

Eeva Kaukoluoto on erityisen kiinnostunut varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun tilanteesta.

Sydämen asiana lapset ja nuoret

Vuonna 2010 varhaiskasvatuksesta väitellyt Eeva Kaukoluoto on erityisen kiinnostunut varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun tilanteesta. Kaukoluoto korostaa kuntien tehtävää hyvinvointipalvelujen tuottajina:

– Kunnat ovat elämänpesiä ihmisille. Suomessa kuntalaitos on hyvinvointiverkosto, jonka tehtävänä on hyvinvoinnin turvaaminen. Suomessa kunnat ovat elinehto meille kaikille.

Kaukoluotoa kuitenkin huolettaa viime vuosikymmenten kehitys, joka näkyy esimerkiksi lastensuojelun nykytilanteessa ja toimintaympäristössä. Monien nykyisten ongelmien taustalla on 90-luvun alun lama:

– 90-luvun alku oli hirveän raskasta aikaa monille. Työttömyys nousi puoleen miljoonaan.  Tuolloin lastensuojelun tarve lähti kasvuun ja on edelleen kasvussa. Samaan aikaan lapsiin satsaaminen koki kolauksen.

Nykyisistä lastensuojelun käytännöistä löytyy Kaukoluodon mukaan korjattavaa ja kehitettävää:

– Lastensuojelua pitäisi kehittää enemmän yhteisövastuulliseksi. Miksi sosiaalityöntekijöiden pitää toimia yksin? Miksei osa lastensuojelun työntekijöistä voisi toimia esimerkiksi kouluissa? Miksi sijoitettavia lapsia lähetetään kauas esimerkiksi Pohjois-Suomeen? Miksi ei nähdä miten suuri merkitys lähiyhteisöllä on nuorelle ja lapselle ja miksi ongelmatapauksissa ei järjestetä lähiyhteisön piirissä varhaista tukea?

Kaukoluodon mukaan tilanne voi pahentua entisestään, jos lastensuojelu siirretään suunnitteilla olevien hyvinvointialueiden vastuulle. Lopulta kyse on käytäntöjen lisäksi myös riittämättömistä resursseista:

– Nykyisin tilanne pääsee usein riistäytymään käsistä. Vaikeissa ongelmatapauksissa vanhempien syyllistäminen on ihan turhaa. Siinä ollaan jo niin monissa vaikeuksissa, joihin olisi voitu puuttua, jos lastensuojelulla olisi riittävästi resursseja.

Kunnat eivät ole voittoa tuottavia yrityksiä vaan kuntalaisten etua ja hyvinvointia ajavia yhteisöjä.

Kaukoluodon mukaan kunnat voisivat olla edelläkävijöitä työajan lyhentämisessä. Kunta-alalle sopisi 6+6 malli. Työajan lyhentäminen ei kuitenkaan saa johtaa palkkojen leikkaamiseen:

– Ihminen tykkää ihmisen kanssa työskentelystä. Ihmislähtöinen työ voi olla hyvin antoisaa, mutta samaan aikaan se on myös väsyttävää ja voimia ottavaa. Työntekijöillä pitää olla mahdollisuus elää myös muuta elämää. Palkkoja pitäisi nostaa ja työaikaa lyhentää. Kunta-alan työn arvostus palkan muodossa on usein liian vähäistä.

Kaukoluoto tuo esille myös sen, että kuntien toimintaan voi toisinaan liittyä epäasiallisuuksia ja jopa korruptiota:

– Toisinaan kuntien maankäyttöön liittyy epäasiallisuuksia ja hyväveli-verkostoja. Kuitenkin kuntien tehtävänä on kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnin ja etujen ajaminen. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että valtuustoon pyrkivät ottaisivat asioista selvää ja opiskelisivat esimerkiksi kuntataloutta.

Kaukoluoto luottaa kuntademokratian mahdollisuuksiin:

– Aktiiviset valtuutetut voivat saada paljon aikaan. Asioita saadaan vietyä eteenpäin. Uskon kuntademokratiaan. Minusta olisi hirveän tärkeää, että nuoret ihmiset asettuisivat ehdolle ja kehittäisivät kuntia yhteisöinä. Kunnat eivät ole voittoa tuottavia yrityksiä vaan kuntalaisten etua ja hyvinvointia ajavia yhteisöjä.

Artikkeli on ilmestynyt Tiedonantajan numerossa 04/2021. Tilaa Tiedonantaja.