Venäjän ”uudet” arvot kaikkea muuta kuin edistyksellisiä
Dosentti Johan Bäckman organisoi Suomen antifasistisen komitean ja parin muun tahon kanssa Suomeen konferenssin otsikolla Venäjän uudet arvot. Kolmesta puheenaiheesta järkevimmältä vaikuttaa historioitsija Nikolai Starikovin esille nostama Suomen ja Stalinin suhde, joissa varmasti on vielä mielenkiintoista tutkittavaa.
Tämä näyttää kuitenkin olleen vain konferenssin sivujuonne.
Varsinainen poliittinen pyrkimys tuntui olevan esitellä ”Venäjän uusia arvoja” Vitali Milonovin ja Irina Volynezin kautta. Mitä nämä ”uudet” arvot sitten ovat? Milonov ja Volynez lietsovat käsittämätöntä homofobiaa, naisvihamielisyyttä, ydinperheideologiaa ja uskonnollissävytteistä nationalismia.
Irina Volynez kertoo, ”miten länsimainen feminismi, lastensuojelu, homopropaganda ja sukupuolikasvatus uhkaavat ja vahingoittavat perinteistä venäläistä perhettä.” Hän on toteuttamassa jumalallista suunnitelmaa, ”venäläisen äidin pyhää velvollisuutta” avioitua ja lisääntyä, jotta Venäjä pelastuisi länsimaisilta hapatuksilta, kuten homoseksuaalisuudelta, feminismiltä, lastensuojelulta ja uskonnottomuudelta.
Vitali Milonov puolestaan on aikaansaanut Pietariin lain, jolla huononnetaan merkittävästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia. Lakimuutoksella kielletään kaikenlainen julkinen keskustelu homo-, lesbo, bi- ja transseksuaalien asioista, tilaisuuksien järjestäminen tai teemoihin liittyvien artikkeleiden julkaiseminen.
Juuri tästä syystä Tampereen kaupunki ei suostunut konferenssille tiloja julkisesta kirjastosta myöntämään. Myös muun muassa Tampereen työväenyhdistys sekä Lenin-museo kieltäytyivät edistämästä Bäckmanin ja kolmikon homofobista agendaa.
SKP:n HLBT-työryhmä Punainen sateenkaari julkaisi jo viime vuoden maaliskuussa kannanoton, jossa se oli huolissaan vähemmistöjen oikeuksia polkevasta politiikasta Itä-Euroopassa. Esille nousi myös edellä mainitun Vitali Milonovin lakihanke Pietarissa.
Kannanoton mukaan ihmisoikeuksien heikentäminen lisää yhteiskunnallista levottomuutta ja eriarvoisuutta. Homofobisiin, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia loukkaaviin puheenvuoroihin ja aloitteisiin pitää reagoida heti.
Vasemmistolaisuuden, marxilaisuuden tai kommunismin kanssa ei Venäjän ”uusilla” arvoilla ole mitään tekemistä. Ne edustavat patataantumuksellista, porvarillista ja vanhoillista ajatusmaailmaa.
Esimerkiksi Engels totesi jo Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperässä, että kapitalistisen tuotantomuodon mukana muodostuva patriarkaalinen ja porvarillinen ydinperhe perustuu pitkälle naisen avoimeen tai piilevään kotiorjuuteen. Engelsin mukaan naisen vapauttamisen ensimmäisenä ehtona on koko naissukupuolen palauttaminen yhteiskunnalliseen elinkeinoelämään. Se mahdollistaisi naisten ja miesten välisen juridisen ja taloudellisen tasa-arvon. (Marx & Engels, Valitut teokset, osa 6)
Keskustelu tuo myös mieleen 1800-1900-lukujen vaihteessa venäläisten narodnikkien ja Leninin sekä muiden marxilaisten sosialidemokraattien poliittiset väittelyt siitä, mikä on venäläisten erityspiirteiden, länsimaisten arvojen ja sivistyksen rooli Venäjän nousevassa vallankumouksellisessa liikkeessä. Leninin mukaan narodnikit hylkivät länsimaisia edistyksellisiä virtauksia, kuten marxismia, ja perustivat oman slavofiliansa ja Venäjän erityisyyden korostamisen ”quasi-patriotismille”, joka kumpusi pikkuporvarillisuudesta ja pientuottajien luokkaeduista. (Lenin, Teokset I, ss. 321-495)
SKP:n ohjelmassa ja asiakirjoissa otetaan yksiselitteinen kanta: on päästävä eroon kaikenlaisesta sukupuolisesta alistamisesta ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä. Jokaiselle yksilölle kuuluvat yhtäläiset perusoikeudet eikä ketään saa syrjiä sukupuolen, kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen eikä poliittisen tai maailmankatsomuksellisen vakaumuksen perusteella.
SKP on myös allekirjoittanut Euroopan vasemmiston naisverkoston ja Euroopan vasemmiston julkilausuman, jossa tuomitaan naisiin kohdistuva väkivalta, patriarkaalinen sorto sekä machokulttuuri eri yhteiskunnissa. Lisäksi lausumassa vaaditaan politiikan ja uskonnon erottamista toisistaan sekä puolustetaan naisten itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta ehkäisyyn ja aborttiin.
On välttämätöntä kamppailla luokkien välisten suhteiden muuttamista riiston ja sorron mekanismien poistamiseksi. Tämän lisäksi on taisteltava yhteiskunnan patriarkaalisten ja homofobisten rakenteiden ja niiden aiheuttamien sosiaalisten ja kulttuuristen seurausten vastustamiseksi. Nämä eivät ole keskenään ristiriidassa.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.