"Vihreät ovat kahlinneet itsensä valtaan"

Nuorten kirjailijana ja toimittajana tunnettu Tellervo Tuominen muutti Helsingistä Nokialle 80-luvun alussa. Radikaalina vasemmistolaisena ja Kulttuurityöntekijäin liiton aktiivijäsenenä hän tunnusteli herkästi ajan poliittisia merkkejä. Kaikki ei hänen mielestään ollut oikein laitavasemmalla.

– Kun omasta poliittisesta piiristä tehtiin moottorirata-aloite Nokialla, raivostuin niin, ettei tuntunut enää kauhean väärältä äänestää vihreitä, sanoo Tellervo Tuominen.

Mutta mitä tapahtui tuon ratkaisevan äänestyksen jälkeen? Ensimmäiset vihreät nousivat valtuustoihin vuoden 1984 vaaleissa, Tampereella neljän hengen ryhmä. Nokian kondensaattoritehtaan myrkyt, kamppailu Kauppahallin ja Verkatehtaan purkua vastaan, puu-Tammelan purku-uhka ja monet muut taistot siivittivät poliittista nousua. Vihreät kahlitsivat itsensä milloin mihinkin kettinkiin.

– Tulin valituksi vuoden 1992 vaaleissa, joissa ryhmän paikkaluku nousi tuplaten. Olin mukana vuoden 2000 vaaleihin asti, vaikka viimeiset vuodet eivät olleet helppoja.

Valtaeliitti veti hätäkahvasta

Tuominen kertoo, että vuonna 1992 Tampereen vihreillä oli vaa’ankieliasema ja tuhannen taalan paikka. Lama oli kaatanut molemmat Tampereen kaavoitusta hallinneet rakennusliikkeet, Ahti-Polarin ja Hakan, ja Tampella-sopimuksen jälkipesussa oli paljastettu virkamiesten ja rakennusliikkeiden kytkyjä.

Siinä tilanteessa valtaeliitti veti hätäkahvasta. Se hätäkahva oli vihreitten ryhmähuoneessa.

– Vihreille luvattiin namipala, vaikutusvaltaisen ympäristölautakunnan puheenjohtajuus. Sillä pikku ehdolla vain, että valitun piti kelvata sekä kokoomukselle että demareille. Vihreät nielivät syötin.

Sitten ”vihreä” kaavoituspolitiikka muuttui koko ajan käsittämättömämmäksi, lopulta lautakunnan puheenjohtaja loikkasi kokoomukseen eli johti lautakuntaa kokoomuslaisena vihreiden mandaatilla.

”Vihreä” valtakausi johti siihen, että vuosituhannen vaihteessa oli palattu kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, eli kaupungin kaavoituksesta päätti taas kaksi rakennusalan yhtiötä, tällä kertaa YIT ja KSOY, NCC näyttää nousevan kolmanneksi mahtitekijäksi.

Kokoomus on saanut kaavoituksessa värisuoran, joka hetken aikaa ulottui ELY-keskuksen johtoon saakka. Itsenäisesti ajattelevat kaavoitusammattilaiset on savustettu ulos tehtävistään.

– Suuruudenhulluja ja yrityksille tuottoisia hankkeita nousee kuin lehmäntatteja sateessa: Rantaväylän tunneli, P-Hämpin parkkiluolasto ja Keskusareena-projekti, joihin kaupunki syytää kuntalaisten rahaa kaksin käsin.

Tällä Tuominen viittaa siihen, että suuret rakennushankkeet ovat myös huomattavia puoluerahoitusautomaatteja, joihin on helppo piilottaa isotkin summat.

– Keskusareenan yhteydessä on useaan kertaan nimetty mahdolliseksi suursijoittajaksi ase- ja kiinteistömiljardööri Chaim ”Poju” Zabludovicz, joka tukee avokätisesti sekä Britannian että Israelin oikeistoa.

”Poju” omistaa entisessä kotikaupungissaan Tampereella jääkiekkoseura Tapparaa ja ravintolaketjua. Lisäksi hän on kestinnyt huvilallaan Kimmo Sasia ja muuta kokoomuksen terävintä johtoa.

– Tunnelille ei ole kyetty esittämään yhtäkään järkiperustelua. Liikennemäärät ja saasteet eivät vähene sillä, että ne ohjataan 200 miljoonan euron putkeen. Lisäksi hankkeessa on monia tekijöitä, joita on salattu tähän saakka, kuten vähintään kahden miljoonan euron vuotuiset ylläpitokustannukset. Liuskeisen kallioperän päälle rakentaminen tunnelin läheisyydessä on iso riski.

Kallioperän lisäksi tunnelihankkeessa kolkutellaan myös laillisuuden rajoja, sillä hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekee sama firma kuin suunnittelunkin.

Vasemmisto jäi takavasemmalle

Muutos vihreiden politiikassa ei ole rajoittunut vain kaavoitukseen, rakentamiseen ja liikenteeseen. Kun oikeasti vihreä ja demokraattisesti hallittu kaavoituspolitiikka hylättiin, alkoi vihreiden politiikasta Tuomisen mukaan häipyä myös sosiaalinen ulottuvuus.

– Suuret hankkeet ovat menneet kovin kepoisesti läpi poliittisina paketteina, joissa ostetaan, myydään ja tehdään erilaisia sopimuksia. Mielestäni esimerkiksi MedOne pitäisi sulkea terveydenhuollon kilpailutusten ulkopuolelle, sillä yhtiöllä on ilmennyt väärinkäytöksiä useissa kunnissa.

Näin on käynyt, mutta olisiko voinut käydä toisin? Vaikka vihreissä on Tuomisen mukaan ollut paljon ”sydämen kokoomuslaisia”, joista monet ovat paluumuuttaneet emopuolueeseen, on joukossa paljon aitoja vihreitä. Heille ekologinen ja sosiaalinen näkökulma on edelleen ykkössijalla.

– Tampereen vihreille oli jo aiemmin pääsy kokoomusjohtoiseen ryhmään, sillä vasemmalla, vallankin sosialidemokraateissa vihreitä karsastettiin ankarasti. Demareissa on tapahtunut muutosta parempaan, vasemmistoliitossa ja kommunisteissa ovat ekologiset painotukset vahvistuneet. Sopisi vihreidenkin vihertyä, mutta en oikein tiedä mitä sille vallanhimopuolueelle pitäisi tehdä, Tellervo Tuominen pohtii.

Vihreät ovat siis köyttäneet itsensä kokoomuksen tarjoamaan kettiinkiin. Mutta puna-vihreää vaihtoehtoa tarvitaan Tuomisen mukaan myös koulutuksessa ja kulttuurissa, joissa oikeiston ja pääoman arvot uhkaavat jyrätä alleen niin koulut ja kirjastot kuin yleisen sivistystasonkin.

Hän uskoo, että jos vasemmistopuolueet ja vihreät olisivat aikanaan yhdistäneet voimansa, Tampereella olisi elävät ja kunnostetut puukaupunginosat, toimivia pienmuseoita ja parempi kulttuurinen ilmapiiri.

– Tein aikoinani aloitteen Finlaysonin tallipihan kunnostamisesta. Virkamies tyrmäsi aloitteen mahdottomana toteuttaa, mutta kun myöhemmin aloite tuli ”oikealta suunnalta”, rakennukset korjattiin ja Tallipihasta tuli vetovoimainen kohde niin kaupunkilaisille kuin turisteillekin.

Tuomisen mukaan rakennusten korjauskelpoisuus Tampereella riippuu siitä, mikä taho asian esittää. Viimeksi kaatui eläkeyhtiö Varman omistama Finlaysonin Vanha värjäämö Tammerkosken rannalla.

– Kokoomuksen varavaltuutetun bobcatit huseerasivat purkutyössä ja homman viimeistellyt maansiirtofirma sai pari päivää myöhemmin Nuorkauppakamarin ympäristöpalkinnon. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, sanoo Tellervo Tuominen.