VIIKON PAKINA: Make war, not love
Ulkoministeri Ilkka Kanerva aiheutti eronsa ihan itse. Mutta ilman mediakohua hänen ei olisi ollut pakko erota. Minkä ilmiön kanssa ollaan tekemisissä?
Kyse on siitä, että politiikanteko on yhä enemmän irrotettu demokraattisesta ja kotimaisesta kontrollista. Tilalle ovat tulleet suuri raha, markkinavoimat, EU, Nato, USA. Ja poliittisten ”päättäjien” ykkösvelvollisuudeksi on tullut noudattaa näiden voimien, ei kansan, tahtoa. Tätä mieltä ovat nyt talouseliitin lisäksi poliittinen eliitti ja valtamedia.
Niinpä politiikanteosta on tullut kansanvallan näkökulmasta lumepolitiikkaa, lumevaikuttamista. Jotta kansa edelleen uskoisi demokratian kulisseihin, tarvitaan korvikepolitiikkaa ja korvikevaikuttamista. Sitä palvelee muun muassa huomion kiinnittäminen ”päättäjien” henkilökohtaiseen nuhteettomuuteen ja hairahduksiin.
Keskusteluttamalla kansaa niistä pidetään yllä demokratian illuusiota. Ja valtamediakin voi röyhistää rintaansa: näin lahjomattomasti me vahdimme poliitikkojen moraalia ja kansalaisten oikeutta tietää.
Mutta hassua kyllä, pikku järistykset korvikepolitiikan alalla saattavat heilutella kovastikin poliittisia asetelmia ja pudottaa päitä.
* * *
Kanervan tapauksessa koko valtamedia hoki hokemasta päästyään, että ulkoministerin tehtävänsä hän on hoitanut hyvin. Vaikka Kanervan sosiaaliset taidot tiedetään, mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Matti Vanhasen porvarihallituksen ja Kanervan ulkoministerikaudella Suomea on salakuljetettu kiihtyvällä vauhdilla kohti Natoa ja katastrofia.
Ja kuten Kanerva teki tekstiviestijupakassaan, myös tässä poliittisessa salakuljetuksessa on valehdeltu ja tullaan kai valehtelemaan viimeiseen saakka, että eihän toki Suomea olla liittämässä Natoon. Valtamedia peittää valehtelun, koska se on salakuljettajien kanssa samaa mieltä.
* * *
Kanervan korvaaminen Alexander Stubbilla voi johtaa ojasta allikkoon. Ojasta voi sentään päästä poiskin, mutta allikko on upottava suolampi. Stubb aikoo iloisesti hymyillen ja omat kenkänsä kuivina pitäen tuuppia Suomea allikkoon.
Stubbin laajaa kielitaitoa kehutaan, mutta vaikka Stubb puhuisi enkelten kielillä, ei se mitään auta, jos mies ei ymmärrä mitään maailmanmenosta eikä Suomen edusta.
Kanervan tekstareita sanottiin puberteettisiksi, mutta Stubbin höperöiden Nato-lausuntojen nimittäminen puberteettisiksi olisi loukkaus kaikkia murrosikäisiä kohtaan.
Jos Kanervaan saattoi hyvällä tahdolla liittää hippisloganin ”Make love, not war”, niin Stubbilla se on taatusti toisin päin: ”Make war, not love”.
Kokoomus näytti Kanervan hahmossa sorminäppäryytensä, mutta Stubbin hahmossa se näyttää hampaansa.
EERO
