Yhteinen omaisuus myynnissä

Suomen politiikan ja talouden eliitti on jo pitkään pelotellut kansaa erilaisilla uhkakuvilla. Se alkoi puheella eläkepommista. Tuoreen talousnobelistin varoituksista huolimatta se pommi on jo todettu suutariksi.

Sitten alkoi uhkailu yhteiskunnan romahtamisesta, jos ei julkista sektoria ajeta vähin erin alas. Nyt tiedetään, että tarkoitus on ollut laittaa tämä maa globalisaation – tarkemmin globaalikapitalismin – vaatimusten mukaiseen muottiin.

Nykyeliitin katsannossa kaikki verovaroin kustannettu palvelu on rasite tuotannolliselle toiminnalle.

Kaikki myytäväksi kelpaava on kaupan, kaikki kilpailevat keskenään, röyhkein korjaa voitot ja palvelun tarvitsija maksaa – jos on millä maksaa. Tätä sanottiin ennen sosiaalidarvinismiksi, nykyään uusliberalismiksi.

Nykyeliitin katsannossa kaikki verovaroin kustannettu palvelu on rasite tuotannolliselle toiminnalle. Mutta pelkkä julkisen palvelun tuotannon rapauttaminen ei uusliberalismin eetoksen läpilyömälle kapitalistille riitä. Tilaisuuden tullen pannaan huoletta myyntiin myös yhteiskunnan toiminnoille välttämätöntä, aikanaan verovaroilla rakennettua infrastruktuuria.

Moisesta typeryydestä voidaan käyttää esimerkkinä Suomen sähkönjakeluverkon myyntiä.

Ylisuuria hinnankorotuksia ja mitättömiä veroja

Suomen suurin sähkönsiirtoyhtiö Caruna määrittelee yhteiskuntavastuunsa kotisivuillaan: ”Carunassa vastuullisuus tarkoittaa, että työskentelemme luotettavasti ja vastuullisesti asiakkaidemme, yhteistyökumppaneidemme ja omistajiemme kanssa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.” ”Noudatamme verojen maksamisessa, keräämisessä, tilittämisessä sekä raportoinnissa Suomen lainsäädäntöä.”

Totta kai tämäkin yhtiö toimii Suomen lakien mukaan, mutta tällaiset globaalit rahastajat voivat venyttää tuon yhteiskuntavastuun käsitteen ja sisällön haluamaansa muotoon. Toistaiseksi näyttää siltä, että yhtiö pitää huolen vain vastuustaan omistajille. Ylisuurista hinnankorotuksista ja mitättömistä veroista päätellen ei tämä alueellinen monopoli juurikaan kanna huolta eikä vastuuta asiakkaista tai yhteiskunnasta.

Entinen valtio-omisteinen Fortum, nykyisin ulkomaisten sijoittajien pääosin omistama energiansiirtoyhtiö nousi otsikoihin pari vuotta sitten ilmoitettuaan, pian ison osan Suomen sähkönsiirtoverkoista ostettuaan, nostavansa siirtohintoja 35 prosenttia. Joissakin tapauksissa korotus oli jopa 50 %. Tämä on siis Carunan tulkinta lisäarvon tuottamisesta ja vastuullisuudesta asiakkaita kohtaan.

Globaali yhteiskuntavastuu?

Entä se yhteiskuntavastuu? Yhtiö itse ilmoittaa, että ”keskeinen tekijä Carunan verojen hoidossa on laadukas ja oikea-aikainen veroilmoitusten ja muiden lakisääteisten velvoitteiden hoitaminen.”

Konsernin sisällä yhtiöt voivat kirjata tilinpäätöksiinsä keskinäisiä lainoja, ja käyttää näiden lainojen korkoja verovähennyksinä.

Caruna maksoi vuoden 2015 noin 50 miljoonan euron voitosta runsaan puolitoista (1,6) prosenttia veroja Suomeen. Äskettäin uutisoitiin Carunan maksaneen vuoden 2016 – siis viime vuoden toteutuneen tilinpäätöksen mukaan – 150 miljoonan euron voitosta veroa Suomeen 0,28 prosenttia.

Tällainen ”laadukas ja onnistunut” verosuunnittelu perustuu suurelta osin näiden yhtiöiden konsernirakenteeseen. Konsernin sisällä yhtiöt voivat kirjata tilinpäätöksiinsä keskinäisiä lainoja, ja käyttää näiden lainojen korkoja verovähennyksinä. Tässä ei ole nykylakien mukaan mitään laitonta. Moraalin kanssa on kyllä vähän niin ja näin.

Keskustelua veronkierron suitsimiseksi on yritetty viritellä tämän konsernien sisäisten rahansiirtojen avulla tapahtuvan verokikkailun rajaamiseksi. Monet suuryhtiöt ovat jo ehtineet varoitella moisen porsaanreiän tukkimisen, edes osittainkin, vaikuttavan suoraan yhtiöiden investointihalukkuuteen ja sitä kautta työllisyyteen. Tämä on sitä globaalikapitalismin yhteiskuntavastuuta.

Julkistalouden ahdinko

Jo tähän mennessä koettu uusliberalismin tuhovoima on antanut viitteitä ja uhkakuvan siitä, ettei meillä tulevaisuudessa ole olemassa enää niin sanottua julkista sektoria lainkaan. Kaavaillun sote-mullistuksen myötä meitä on odottamassa kaikkein tärkeimpienkin verorahoitteisten julkispalveluiden, sosiaali- ja terveyspalveluiden ”valinnanvapauden” ja sen mahdollisesti vaatiman yhtiöittämisen myötä tilanne, jossa meille kaikille tärkeä hoiva-ala tulisi olemaan kaiken demokraattisen ohjauksen ja kontrollin ulottumattomissa. 

Viimeaikaisten hallitusten – hallituksien kokoonpanoista riippumatta – jatkuvana hokemana on ollut kansan pelottelu julkisen sektorin liiasta rasittavuudesta kansantalouden kantokykyyn nähden. Tämän valitusvirren mukaan ”kestävyysvaje” uhkaa meidän hyvinvointiyhteiskuntaa.

Sekä talouden, että politiikan eliitti varoittaa meitä jatkuvasti jättämästä tulevien sukupolvien maksettavaksi sitä velkataakkaa minkä ne ovat itse toimillaan tämän yhteiskunnan kontolle kasanneet.

Jos nykyinen hallitus ehtii ja saa kaiken haluamansa toteutettua, tulevaisuuden Suomi on pelkkä tytäryhtiötalous, jossa kaikenkarvainen kasvoton kansainvälinen pääoma saa mellastaa ja rahastaa vapaasti.