Yksityistettyä sotaa

Kylmän sodan jälkeen kansainvälinen turva- ja sotabisnes on kasvanut räjähdysmäisesti. Sveitsiläinen alan järjestö ICoC (International Code of Conduct) listaa reilut 700 alan yksityistä yritystä. Läheskään kaikki maailmalla toimivat firmat eivät ole järjestön jäseniä. Mittakaavasta kertoo jotain se, että esimerkiksi Irakissa arvioitiin olleen joulukuussa 2006 noin 100 000 Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisena työskennellyttä yksityistä toimijaa.

Yksityiset turvayhtiöt tarjoavat koko joukon erilaisia palveluja: aseellista tai aseetonta henkivartiointia, suojelua, turvallisuusriskien arviointia, konsultointia ja sotilastaitojen opetusta. Alan huipputeknologiaa kehitetään yhä useammin yksityisellä sektorilla. Yksityisen turvabisneksen palveluja käyttävät niin yksityishenkilöt, yritykset, valtiot kuin esimerkiksi YK.

Yksityiseen turvabisnekseen sisältyy valtavasti ongelmia. Turvajoukkoja ei voida laskea sen kummemmin sotilaiksi, siviileiksi kuin varsinaisiksi palkkasotureiksi. Ne toimivat useimmiten eräänlaisessa laki- ja velvoitetyhjiössä. Eikä kyse ole vain levottomissa kaukomaissa tapahtuvasta toiminnasta – toimintakenttänä voi olla myös kotimaa tai muu länsimaa.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että 2000-luvun kansainvälisiä suhteita ja konflikteja ei voi ymmärtää ilman, että ottaa huomioon yksityisen turvabisneksen kasvavan roolin. Yksityiset turvayhtiöt korostavat tehokuutta ja erilaisten kriisien epäpolitisointia. Siinä missä perinteisesti aseiden käyttö ja sodat on nähty politiikan jatkamisena väkivaltaisin keinoin, on turvabisneksessä enemmän kyse taloudellisista eduista.

Syiden sijasta hoidetaan seurauksia

Yksityiset turvayhtiöt haastavat perinteisen käsityksen, jonka mukaan kansallisessa ja kansainvälisessä turvallisuudessa olisi kyse valtioiden välisistä suhteista.

– Ne myös tuovat voitontavoittelun alueelle, jota on aikaisemmin pidetty perustavalla tavalla julkiseen hallintoon kuuluvana, toteaa alaa seuraava ranskalainen tutkija Lou Pingeot.

Monet globaalit haasteet nähdään nykyään entistä useammin kansainvälisen turvallisuuden ongelmina. Tästä seuraa Pingeotin mukaan esimerkiksi se, että YK:ssa on turvallisuusneuvoston rooli korostunut viime vuosina.

– Onko järkevää nähdä esimerkiksi ilmastonmuutos ennen muuta kansainvälisen turvallisuuden kysymyksenä, jota parhaiten voi ratkoa YK:n turvallisuusneuvosto? Silloin keskitymme esimerkiksi ilmastopakolaisuuteen tai luonnonvaroista käytävään kilpailuun. Nämä ovat toki päteviä huolenaiheita, mutta vievät huomiota ilmastonmuutokset syistä ja taustoista. Asioiden näkeminen vain turvallisuuskysymyksinä tekee niistä epäpoliittisia ja hämärtää asiayhteyksiä. Ja tässä kehityksessä on yksityisellä turvabisneksellä oma roolinsa, pohtii Pingeot.

Ongelmien ennaltaehkäisyn ja syiden pohtimisen sijasta turvabisnes edustaa seurausten mahdollisimman tehokasta ja nopeaa hoitamista.

Pingeot huomauttaa, että monet turvafirmat tarjoavat kokonaisdiilejä: ne konsultoivat sotilaallisten operaatioiden suorittamisessa, osallistuvat tarvittaessa tositoimiin ja, mikäli taistelut aiheuttavat tuhoja, tarjoavat vielä apuaan jälleenrakennuksessa!

Turvallisuutta vain maksaville asiakkaille

Julkisen sektorin rapautuminen on useissa maissa osaltaan johtanut turva- ja puolustustoimien ulkoistamiseen ja yksityistämiseen. Valtiot ovat muutenkin auliisti avittaneet yksityisen turvallisuusbisneksen syntymistä – samaan tapaan kuin monella muullakin julkisen sektorin alalla.

Esimerkiksi Ranskassa valtiovalta on todennut, että yksityisten turvafirmojen avulla on näppärämpää ja siistimpää suorittaa sotilaallisia operaatioita ulkomailla kuin vakinaisen armeijan kautta. Äänestäjät eivät myöskään kiinnitä niin paljoa huomiota yksityisten turvayhtiöiden miestappioihin. Sen sijaan jos uhreina olisivat oman maan armeijan harmaissa palvelevat sotilaat – siitä vasta melua julkisuudessa nousisi.

Yksityistäminen ei Pingeotin mukaan uhkaa valtion väkivaltamonopolia, mutta kylläkin demokratiaa ja perusoikeuksia. Se myös muuttaa koko käsitystämme turvallisuudesta.

– Turvallisuutta ei voi samalla tavalla ostaa ja myydä markkinoilla, kuin jotain mutta palvelua tai hyödykettä. Siitä on tekemällä tehtävä ja tuotteistettava niukka tavara, josta eivät voi hyötyä muut kuin maksavat asiakkaat. Yhtiön intresseissä ei ole tehdä tilanteesta tai alueesta turvallista vaan suojella yhtiön asiakkaita. Turvallisuus tällä tavalla ymmärrettynä jää hyvin kapeaksi ja lyhytkestoiseksi, selventää Pigeont.

Yksityinen turvabisnes myös käyttää runsaasti voimavaroja lobatakseen valtiovallalle omaa käsitystään turvallisuudesta. Toisaalta Pingeotin mukaan monissa maissa sotilaallinen ja puolustuksellinen valta on armeijahenkilökunnalla, jolla on usein jo valmiiksi myötämieliset asenteet yksityisen turvabisneksen agendalle.

YK:n mandaatti muuttunut

YK käyttää myös entistä useammin yksityisten turvayhtiöiden palveluja, mikä on herättänyt paljon kriittistä keskustelua. Lou Pingeotin mielestä tilanne kertoo YK:n muuttuneesta roolista ja agendasta.

– Kannattaa miettiä, miksi YK ylipäätään käyttää yksityisiä turvafirmoja. YK on muuttanut toimintaperiaatettaan. YK haluaa pitää rauhanturvajoukkojaan entistä pitempään ja entistä vaarallisimmilla alueilla, kuten Irakissa ja Somaliassa. Tämä johtuu jäsenmaiden antaman mandaatin muutoksesta.

Uusi mandaatti on Pingeotin mukaan merkinnyt myös poliittisten, sotilaallisten ja humanitaaristen operaatioiden integroimista tavalla, joka on muuttanut YK:n asemaa perusteellisesti. Entistä kovempi linja on vienyt YK-lipun alla olevia rauhanturvajoukkoja jopa sodan osapuoleksi, kuten esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Yksityisten turvayhtiöiden käyttö kertoo Pingeotin mielestä laajemmasta YK:n ongelmasta. Järjestöstä on tullut kriisien ja konfliktien nopean hoitamisen ”laastari”, joka ei halua puuttua taustalla piileviin syihin. Näin YK on omaksunut eräänlaisen ”bunkkerointitaktiikan”, joka merkitsee järjestön pitkäaikaista juurtumista konfliktialueille.

Pelkkä yksityisten turvafirmojen käytön parempi sääntely tai edes käytön kielto ei YK:n tilannetta lopullisesti ratkaise, mutta olisi Pingeotin mukaan askel parempaan suuntaan.

Kehitys ei ole väistämätöntä

Turvallisuusalan yksityistämiskehitys ei Pingeotin mukaan ole väistämätöntä. Eikä se myöskään ole muusta julkisen sektorin yksityistämisestä tai laajemmin markkinavallan globaalista kasvusta irrallinen ilmiö.

Käsitys, jonka mukaan yksityistäminen ja globalisaatio tapahtuisivat jotenkin itsestään, on täysin väärä. Niiden taustalla toimivat valtiot. Pingeotin mielestä esimerkiksi käynnissä olevat TTIP- ja muut vapaakauppaneuvottelut ovat tästä hyvä esimerkki. Yhtiövallan lisäämisestä neuvottelevat valtiot omista ”intresseistään” käsin. Mutta kannattaa kysyä, kenen intressejä yhtiövallan kasvattaminen lopulta palvelee – tapahtuipa se turvallisuuden puolella tai muilla julkisen sektorin toimialoilla.

– Yksityiset turvafirmat väittävät ratkaisevansa ongelmia, joita kansalliset valtiot eivät pysty tai halua ratkaista. Mutta samaa sanoo esimerkiksi geenimanipuloituja kasveja tuottava agribisnes, joka väittää hoitavansa maailman nälkäongelman. Mutta onko GMO-bisnes enemmänkin osa nälkäongelmaa kuin sen ratkaisua? kysyy Pingeot.

Mikäli valtio ei voi huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta, onko oikea ja kestävä ratkaisu antaa tehtävä yksityiselle firmalle? Pingeot muistuttaa, kuinka katastrofaalisia seuraukset ovat olleet esimerkiksi Somaliassa, joka on ollut sekasortoisessa tilassa vuodesta 1993.

Nykyään Kanadassa Montrealin McGill-yliopistossa toimiva Lou Pingeot korostaa, että nykytilannetta voidaan muuttaa poliittisilla päätöksillä.

– Meillä, demokraattisten valtioiden äänestäjillä ja kansalaisilla, on valtaa vaikuttaa näihin prosesseihin, mikäli vain niin haluamme tehdä. Tietoiset ja aktiiviset kansalaiset voivat haastaa militarismin ja turvattomuuden kasvun kierteen, sanoo Pingeot.

Blackwaterin tapaus

Erik Princen vuonna 1997 perustama amerikkalainen Blackwater on pahamaineinen esimerkki häikäilemättömästä turvallisuusyhtiöstä. Blackwater nousi otsikoihin syyskuussa 2007, kun yhtiön aseistautuneet kommandomiehet murhasivat 17 ja haavoittivat 20 irakilaista siviiliä Bagdadissa. Tapaus herätti suuttumusta Irakissa, ja USA oli pakotettu tutkimaan Blackwaterin toimia.

Viime lokakuussa USA:n liittovaltio totesi neljän Blackwaterin työntekijän syyllistyneen rikoksiin. Heistä yksi sai murhatuomion, kolme muuta tuomiot kuolemantuottamuksesta ja tuliaseiden käytöstä.

Maineensa tahrinut Blackwater toimii nykyään Academi-nimellä ja uudella omistuspohjalla. Yhtiö jatkaa turva-alalla, ja Barack Obaman hallinto on ostanut siltä palveluja noin 250 miljoonan dollarin edestä.

Tilanne Suomessa: perustuslain vastaisuutta ja sotabisnestä verovaroilla

Cambridgen yliopistosta valmistunut Tapio Rasila teki viime syksynä artikkelin, jossa hän pohti Suomen perustuslain suhdetta yksityisten turvafirmojen käyttöön. Suomen valtio käyttää yksityisiä turvapalveluja suojaamaan erityisillä riskialueilla kuten Afganistanissa ja Lähi-idässä työskenteleviä diplomaatteja.

Suomen perustuslain mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Valtio on silti solminut yksityisten turva- ja sotilasyhtiöiden kanssa sopimuksia ilman poliittista valvontaa tai julkista keskustelua. Sopimusten sisällöistä on saatavilla tietoa vain vähän. Toiminta onkin Rasilan tulkinnan mukaan läpinäkymätöntä ja pitkälti perustuslain vastaista.

Sveitsiläisen ICoC-järjestön tietojen mukaan kolme suomalaista firmaa kaupittelee turva- ja sotilaspalveluja kansainvälisillä markkinoilla.

Frontline Responses Finland on suomalaisten erikoisjoukkojen sotilaiden perustama yhtiö, joka tarjoaa valtioille, yrityksille ja yksityishenkilöille ”räätälöityä apua turvallisuusongelmissa”. Yhtiö on toiminut yli 20 vuotta muun muassa Lähi-idässä, Balkanilla, Keskisessä Aasiassa ja Afrikassa.

Twenty Committee Risk Management koostuu niin ikään erikoisjoukkojen sotilaista.

Arabiemiraatteihin rekisteröidyn Ante Meridiem Solutionsin takaa löytyy joukko poliisin Karhukoplassa, rauhanturvaoperaatioissa sekä ulkomaisissa turva- ja sotilasyhtiöissä työskennelleitä alan ammattilaisia.

Maaliskuisen Ylen MOT-ohjelman mukaan valtion rahoituskeskus TEKES on edistänyt veroeuroilla turvallisuusbisneksen syntymistä. Vuosina 2006-2013 toteutetun turvallisuusohjelman kautta ohjattiin alalle liki 70 miljoonaa euroa innovaatio- ynnä muuta tukea.

Lähteet:

The Privatization of War. Global Research 7.11.2010

Privatizing security: talking with Lou Pingeot. Open Democracy 5.11.2014

Helsinki Law Review 2/2013

www.icoc-psp.org

Yle MOT 31.3.2014