Asunnottomuus johtuu huonosta politiikasta

Kahdeksankymmentäluvun lopussa vielä yli 4000 ihmistä asui ulkona tai tilapäisissä suojissa. Siitä on poliittisten ratkaisujen avulla päästy muutamiin satoihin. Myös laitosasumista on saatu vähennettyä. Sen sijaan esimerkiksi sukulaisten nurkissa asuvien asunnottomien määrä on 2000-luvun alun hyvästä tilanteesta nopeasti uudelleen huonontunut. Asunnottomuuden ehkäisyssä ei ole varaa hengähdystaukoihin.
Suomessa on toteutettu asunto ensin -periaatetta. Se tarkoittaa sitä, että nykyään ihmisten ensisijaiseksi ongelmaksi nähdään asunnottomuus, ei esimerkiksi päihteiden käyttöä, mielenterveyden ongelmia tai työttömyyttä. Jotta ihmiselle olisi mahdollista saada muut ongelmansa ratkaistua, hänen on päästävä pois kaduilta tai kavereiden sohvilta. Sen jälkeen voidaan olettaa, että hän saa hiljalleen myös muut ongelmansa ratkaistua.

Tarpeeksi asuntoja

Jotta ihmisille riittää asuntoja myös silloin kun omaa maksukykyä ei syystä tai toisesta ole, on yhteiskunnan huolehdittava riittävästä asuntotuotannosta ...