Brasilia, Lula ja ay-liike

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 18/2007

Brasiliassa on harvinainen tilanne työväenluokan kannalta. Maata johtaa entinen ammattiyhdistysmies Luis Inácio da Silva. Mies tunnetaan parhaiten lempinimellään Lula niin kotimaassaan kuin ulkomailla.

Lula voitti Brasilian Työväenpuolueen ehdokkaana presidentinvaalit 2002 ja loi aivan uuden tilanteen maalle, jonka kansan köyhimmät osat olivat vuosikymmeniä kärsineet sotilasdiktatuurista ja uusliberalistisesta politiikasta.

Lulan voitto oli myös yksi ratkaiseva tekijä, kun tällä vuosikymmenellä Latinalaisen Amerikan maista moni on yksi toisensa jälkeen siirtynyt poliittisesti vahvasti vasemmalle.

– Mielestäni Lulan valinta oli tärkeä askel, jolla avattiin uusi aikakausi Latinalaisessa Amerikassa, toteaa Antonio Lopes de Carvalho.

Lopes de Carvalho on Huonekalutyöntekijöiden liiton puheenjohtaja. Hän kuluu Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puutyöväen liiton UITBB:n sihteeristöön ja on Latinalaisen Amerikan rakennus- ja puutyöliiton kattojärjestön presidentti.

– Lulan valinta antoi esimerkin monille Latinalaisen Amerikan maille, joissa sen jälkeen valittiin vasemmistolaisempia presidenttejä kuin aikaisemmin, hän jatkaa.

Lulan vaalivoitto ei kuitenkaan muuttanut Brasiliaa yhdessä yössä. Miten hän on onnistunut viidessä vuodessa ollessaan vallassa?

– Lula ei ole toteuttanut tähän mennessä kaikkia niitä asioita, joita hän on luvannut. Siihen on yksinkertainen syy. Hänellä ei ole enemmistöä Brasilian kongressissa. Kun otetaan huomioon nämä kongressin voimasuhteet, Lulalla on ongelmia viedä läpi sosiaaliset uudistukset ja uudistuspolitiikka. Tällä hetkellä on menossa toinen Lulan kausi ja nyt hänellä on paremmat mahdollisuudet viedä läpi uudistuksia. Oikeistolaisilla parlamentaarikoilla, joilla on vieläkin enemmistö, ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa jarruttaa näitä uudistuksia. Lula pystyy saamaan tukea ei ainoastaan vasemmistolaisilta puolueilta, mutta myös poliittisesti keskustalaisilta puolueilta, jolloin hän on saanut enemmistön kongressissa, Antonio Lopes de Carvalho kuvailee tilannetta.

Maattomat vs. suurtilalliset

Brasiliassa maaseudulla vallitsee hyvin samankaltainen tilanne kuin 1800-luvun Yhdysvalloissa, jossa rikkaat karjaparonit ja muut paikalliset mahtimiehet puolisotilaallisten joukkojen avulla hallitsivat sekä terrorisoivat muuta väestöä. Näistä ajoista on jäänyt kansanperinteeseen ja viihdeteollisuuden käyttöön Villin lännen tarinat.

Brasiliassa suurmaanomistajat pitävät hallussa valtaisan kokoisia maa-alueita, joista usein vain osa on tuottavassa käytössä. Amazonin sademetsää tuhotaan kaskeamalla sekä puita hakkaamalla.

– Maaseudun vahvin liike on maattomien maatyöläisten liike – (Movimento Dos Trabalhadores Rurais Sem Terra, MST). He jatkavat toimintaansa kuten aikaisemmin eli maa-alueiden valtaamista, koska hallitus ei ole toteuttanut vielä MST:n vaatimaa maareformia. Lulan hallitus on yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota maattomien maatyöläisten ongelmiin, mutta se on ollut riittämätöntä Lopes de Carvalho mielestä.

– MST:llä on kaupunkilaisten ay-liikkeiden tuki, Lopes de Carvalho muistuttaa.

MST tuki Lulaa voimakkaasti, kun hänet valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. MST on kuitenkin aina ollut itsenäinen tekijä. Miten Lula sitten suhtautuu MST:n radikaaleihin toimintatapoihin?

– Ay-miehenä hän ei protestoi kovin vahvasti, Lopes de Carvalho nauraen kommentoi.

– Oikeisto kritisoi tietysti vahvasti. He vaativat presidenttiä lähettämään poliisivoimia sekä käyttämään voimakeinoja MST:a vastaan, mitä Lula ei tietystikään tee.

Vasemmistolaisen presidentin vallasta huolimatta Brasilian maaseudulla tapetaan edelleen maatyöläisiä Suurmaanomistajien pistolerasien eli asemiesten toimesta.

– Brasilia on niin valtava maa, että [valtion] kontrolli on heikko syrjäisillä alueilla. Mutta maatyöläisten tapot ovat kuitenkin vähentyneet Lulan valtakaudella, Lopes de Carvalho toteaa.

Ay-liike Brasiliassa

Valitettavasti Brasiliassa ay-liikkeellä ei ole suurta vaikutusvaltaa, Lopes de Carvalho sanoo suoraan.

Brasiliassa on kaksi suurta kattojärjestöä, vasemmistolainen CUT sekä Forca Cyndical, joka on varsinkin aikaisemmin ajanut uusliberalistista talouspolitiikkaa.

– Riviammattiosastot eivät ole välttämättä tyytyväisiä siihen, mitä CUT tai Forca Cyndical tekevät. Sen takia on alettu perustamaan uusia kattojärjestöjä. CUT:n sisällä on meneillään erittäin vahva keskustelu, jonka tavoitteena on perustaa luokkakantainen kattojärjestö.

Brasiliassa on ay-liikkeellä suuri haaste on perustuslakia koskeva Emenda 3 -aloite. Jos se menee läpi se tulee Lopes de Carvalhon mukaan laajentamaan ennestään Brasilian isoa harmaata sektoria. Emenda 3 mukaan työnantaja voi sopia suoraan työntekijän kanssa työsopimukset. Siten työntekijä katsottaisiin yrittäjäksi ja menettäisi näin kaikki sosiaaliset etuudet.

Ay-liike järjestää koko ajan lakkoja sekä työnseisauksia estääkseen kongressia hyväksymästä aloitetta. Lula on kerran kaatanut hankkeen presidentin veto-oikeudella, mutta jos kongressi hyväksyy sen uudestaan Lula ei voi enää asialle mitään.

Lulan 230 miljardin hanke

Lula on tehnyt aloitteen, jossa vuoteen 2010 mennessä sijoitettaan 230 miljardia dollaria perusinfrastruktuuriin.

– Hankkeella rakennetaan mm. teitä, lentokenttiä ja junaliikennettä, Lopes de Carvalho kertoo.

– Näin vahvistetaan maan infrastruktuuria ja viedään koko maan kehitystä eteenpäin. Brasiliassa ei olla koskaan aikaisemmin tehty vastaavaa. Kysymys on enää siitä, hyväksyykö kongressi aloitteen, hän toteaa.

Mutta tuleeko oikeistoenemmistöinen kongressi hyväksymään aloitteen?

– Kyllä, mutta ei välttämättä sataprosenttisesti. Kongressi jatkuvasti jarruttaa, ja se jo tarkoittaa, ettei aikataulu tule pitämään.

ARI SARDAR