ILMASTO & ENERGIA -LIITE: Panokset Kööpenhaminan neuvotteluissa kovat

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantajan nro 45/4.12.2009 Ilmasto ja energia -liite

Suomalaiset ympäristö- ja kehitysjärjestöt sekä ammattiliitto Akava julkistivat perjantaina 27.11. omat tavoitteensa Kööpenhaminan ilmastokokoukselle. Järjestöjen mukaan kokouksessa laadittavan sopimuksen lähtökohtana on oltava maailmanlaajuisen keskilämpötilan nousun rajoittaminen mahdollisimman paljon alle kriittisen kahden asteen. Teollisuusmaiden pitää pyrkiä kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin laillisesti sitovin tavoittein. Samalla rikkaiden maiden on sitouduttava rahoittamaan kehittyvien maiden sopeutumista ilmastonmuutokseen.

– Panokset Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa ovat kovat, huomautti Kaisa Kosonen ympäristöjärjestö Greenpeacesta.

Hänen mukaansa päästöt on saatava laskuun vuoteen 2015 mennessä.

– Mitä kauemmin odotetaan, sen vaikeampaa ja kalliimpaa päästöjen leikkaaminen tulee olemaan. Kööpenhaminassa on vaadittava kunnianhimoisia ja sitovia velvoitteita.

Tavoitteet ylös ja sitoviksi

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n kasvihuonekaasupäästöjen leikkausten tavoite on teollisuusmaille 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kaisa Kososen mielestä Kööpenhaminan alla esitetyt luvut jäävät tästä liian kauas.

– Esimerkiksi Euroopan unionin maat ovat tarjonneet vain 10-18 prosentin vähennyksiä, mikä ei riitä. Sen sijaan kehittyvien maiden päästötavoitteet ovat melko lähellä sitä mitä tässä vaiheessa pitääkin, sanoi Kosonen.

Monet kehittyvien maiden ilmastotoimenpiteet ovat kuitenkin riippuvaisia siitä, miten rikkaat teollisuusmaat suhtautuvat omiin velvoitteisiinsa. Sen vuoksi on Kososen mielestä erittäin tärkeää, että teollisuusmaat tunnustavat vastuunsa ilmastonlämpenemisestä, asettavat kunnolliset päästötavoitteet ja sitoutuvat myös pitkän aikavälin rahoitukseen.

Keskeistä on, että teollisuusmaiden päästövähennykset tapahtuvat pääosin kotimaassa. Energiatuotannon ja -kulutuksen välttämättömiä muutoksia ei saa ulkoistaa päästömarkkinoille eikä sopimusten porsaanreikiin.

Kehittyville maille ilmastorahoitusta

Ilmastonmuutos on jo arkipäivää kehittyvissä maissa. Itä-Afrikassa 20 miljoonaa ihmistä kärsii kuivuuden tuomasta välittömästä ruokapulasta. Juomaveden loppuminen uhkaa lähitulevaisuudessa jopa 250 miljoonaa ihmistä.

Järjestöt vaativat teollisuusmailta vuosittain vähintään 110 miljardin euron julkista rahoitusta kehitysmaille vuoteen 2020 mennessä. Euroopan unionin osuus tästä tulee olla 35 miljardia euroa.

Summa on verrattain vaatimaton. Kirkon ulkomaanavun ilmastoasiantuntija Katri Suomi muistutti, että globaalin talouskriisin hoitamiseen löydettiin nopeasti satoja miljardeja euroja. Pelkästään Yhdysvallat käyttää asevarusteluun vuodessa noin nelinkertaisen määrän rahaa. Ilmastonmuutoksen tehokas estäminen maksaa vain murto-osan tästä.

– Ilmastorahoitus ei kuitenkaan saa olla pois muusta kehitysavusta. Suomikin on vielä kaukana YK:n asettamasta kehitysavun tasosta, jonka pitäisi olla 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, huomautti Katri Suomi.

Metsäkato pysäytettävä

Järjestöt ovat myös huolissaan trooppisesta metsäkadosta, joka aiheuttaa jopa viidenneksen maailman hiilidioksidipäästöistä. Kööpenhaminan sopimukseen on saatava tehokkaat keinot trooppisen metsäkadon torjumiseksi ja luonnontilaisten metsien säilyttämiseksi myös teollisuusmaissa. Keinot on suunnattava ensisijaisesti luonnonmetsien suojeluun, ei uusien hiilimarkkinamekanismien luomiseen.

Metsien biodiversiteetin suojelun sekä alkuperäiskansojen ja paikallisten ihmisten oikeuksien ja tarpeiden kunnioittamisen tulee olla sopimuksen ehdottomia lähtökohtia.

Puheista tekoihin

Kaisa Kosonen korosti, että Kööpenhaminan kokouksessa on pyrittävä ratkaisemaan kaikki suurimmat kipukohdat.

– Kööpenhaminan sopimuksessa on luotava perusta tehokkaalle ja oikeudenmukaiselle maailmanlaajuiselle ilmastonsuojelulle. Pelkät poliittiset julistukset ja hyvä tahto eivät luo tarvittavaa luottamuksen ilmapiiriä. Nyt tarvitaan vahvaa sitoutumista, korostaa Kaisa Kosonen.

MARKO KORVELA