toimi pitkään Lenin-Museon johtajana Tampereella.
Leninin viimeinen taistelu
Sen jälkeen kun valkokenraalien sotajoukot 1920-luvun alkupuolella oli lyöty Neuvosto-Venäjällä ja syntyi mahdollisuus siirtyä sotakommunismista normaaleihin rauhan olosuhteisiin, syntyi syvä erimielisyys V. I. Leninin esiin nostamasta uudesta talouspolitiikasta ja siihen liittyneestä uudenlaisesta sosialismi-käsityksestä sotakommunismiin nähden.
Taustaksi Leninin elämän myöhemmille vaiheille on syytä tuoda esiin, kuinka häntä alkoi joulukuun alussa vuonna 1921 huolestuttaa erityisesti salaisen poliisin eli VTshK:n (Yleisliittolaisen poikkeustilakomission) asema. Kyseinen elin oli perustettu vuoden 1917 lopussa. Kansankomissaarien neuvoston pöytäkirjassa sen muodostamisesta korostettiin: "Komissio suorittaa vain esitutkinnan." Sille ei missään tapauksessa ollut ajateltu tuomiovaltaa eikä täytäntöönpanovaltaa.
Lenin alkoi tajuta vähitellen, mitä hänelle on tapahtumassa poliittisen eristämisen kautta "kotiarestina" Gorkin kylässä. Se oli Stalinin ja häntä tottelevien työtä. Lenin koki politiikan teosta eristämisen psyykkisesti erittäin raskaasti. Hänet oli käytännössä eristetty puolueesta ja yhteiskunnasta. Häntä vartioivaa vartiostoa moninkertaistettiin. Hänen olinpaikkansa aidattiin. Sinne tänne tehtiin vartiokoppeja.
Leninin puoliso Krupskaja vertasi keskustellessaan Leninin kanssa tämän oleskelua eristettynä Gorkin kylässä vankilassa oloon. Leninin sairaanhoitaja ei pitänyt tästä puheenaiheesta ja totesi Leninin puolisolle: "Mitä roskaa te puhutte, mikä vankila tämä muka on!" Krupskajan mukaan Lenin käyttäytyi samalla tavoin kuin ennen vallankumousta vankilassa ollessaan. Gorkissa ollessaan hän toisti usein vaimolleen: "Eivät he voi kieltää minua ajattelemasta."
Gruusian tilanteeseen perehtymisessä Lenin joutui turvautumaan sihteerinsä apuun ja totesi hänelle: "Jos minä olisin vapaana..." Huomasi puhuneensa sivu suunsa, naurahti ja jatkoi: "Jos olisi vapaana, niin tekisin sen helposti itse."
Lenin vaati Stalinin syrjäyttämistä kuuluisassa "poliittisessa testamentissaan". Sanelemansa tekstin hän pyysi piilottamaan viitenä eri kappaleena eri henkilöille, jotta se säilyisi jälkipolville. Siinä Lenin vastusti Neuvostoliiton perustamista stalinilaisena byrokraattisena Moskova-keskeisenä väkivaltakoneistona.
Lenin julisti sodan "elämästä ja kuolemasta" isovenäläistä suurvaltashovinismia vastaan. Lenin totesi puoluetovereistaan jo keväällä 1919: "...kun kaaputtaa muutamien kommunistien pintaa, niin sen alta paljastuu isovenäläinen shovinisti."
Lenin pyysi useita kertoja siirtoa Moskovaan. Hän halusi pääkaupunkiin. Siihen ei suostuttu. Hän sai vain käväistä Moskovassa salaisen poliisin vartioimana. Tammi-helmikuuksi 1922 hänet siirrettiin Moskovan ulkopuolelle salaisen poliisin maatilalle Kostinon kylään ja sieltä takaisin Gorkin kylään. Toukokuun lopussa 1922 hän sai vakavan sairauskohtauksen, aivoverenvuodon, joka myöhemmin vielä toistui. Lenin pelkäsi täydellistä halvaantumista ja pyysi hankkimaan syankaliumia mahdollista armokuolemaa varten.
Nikolai Valentinov kirjoitti Leninin sanoneen kesällä 1922: "En ole vielä kuollut, mutta he, Stalinin johdolla, ovat jo haudanneet minut."
Lenin teki johtopäätöksen, ettei Länsi-Euroopassa ollut lähiaikoina odotettavissa vallankumousta, joten hän näki globaalisti bolshevikkien taistelun tuloksen riippuvan viime kädessä siitä, että Venäjä, Intia ja Kiina muodostavat väestön valtaenemmistön, joka on lähtenyt liikkeelle vapautumisensa puolesta.
Tekijä
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- 1 / 20
- seuraava ›
Tekijä
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- 1 / 20
- seuraava ›
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.