Sopeutumattomat Suomen työlaitoksissa

Sosiaalipolitiikkaan on historiallisesti – ja ehkä vieläkin – kytkeytynyt ajatus siitä, että työttömyys tai “yhteiskuntakelvottomuus” on ensisijaisesti moraalinen ja hallinnollinen ongelma, johon pitäisi vastata pikemminkin pakolla ja kontrollilla kuin tulonsiirroilla. Työlaitokset olivat tässä historiassa erityisen kiinnostava luku, sillä suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, että työlaitoksia on ollut olemassa, ja vielä harvempi tuntee niiden toimintaa ohjanneita periaatteita.

Työlaitokset (ja niihin liittyvä irtolaislainsäädäntö) olivat pitkään keskeinen osa suomalaista sosiaalipolitiikkaa. 1920-luvulta aina 1980-luvulle asti työlaitoksiin sijoitettiin ihmisiä, jotka eivät olleet rikkoneet lakia, mutta joiden elämäntapa tulkittiin yleistä pahennusta tai epäjärjestystä aiheuttaviksi. Tämä koski erityisesti köyhiä, alkoholisteja ja usein myös naisia, joiden seksuaalista käytöstä pidettiin “siveettömänä”. Tavoitteena oli puuttua rikoksiin jo ennen kuin ne tapahtuivat, ja ojentaa asukit noudattamaan säännöllistä elämänrytmiä ...