Arto Viitaniemi kuntarakenteen uudistuksesta: Julkiset palvelut ja demokratia uhan alla

Alkuperäinen kirjoittaja:

Suomessa ollaan kovalla vauhdilla pistämässä kuntarakennetta uusiksi. Kunta- ja palvelurakennetta uudistavaa hanketta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) johdolla.

Puoluekentässä kokoomuksesta vasemmistoliittoon on johtotasolla konsensus siitä, että raju muutos on tarpeen. Nyt käydään vain kilpailua muutoksen toteuttamistavasta. Keskusteluun on nostettu erilaisia malleja, joilla kuntarakenneuudistus toteutettaisiin. On puhuttu 20 aluekeskuksen mallista, kuntien määrän vähentämisestä vajaaseen sataan sekä palvelujen yhdistämisestä peruspalvelupiireiksi.

Eri tahoilla on erilaisia valtaintressejä ja yksi malli on edullisempi toiselle. Nyt käydään demareiden ja keskustan välillä kiistaa siitä, turvataanko palvelut nykyistä isompien peruskuntien vai laajojen palvelualojen kokoamisen kautta. Sen sijaan erimielisyyttä tuottamistapojen monipuolistamisessa (lue: yksityistämisessä) ei ole.

Taustalla markkinaideologia

Vain harva kysyy, onko kuntarakenteen muutos todella tarpeen.

Keskeisin perustelu rakennemuutokselle ovat kuntien talousvaikeudet. Suurentamalla yksiköitä tavoitellaan kustannussäästöjä. Silti yksikään uusia rakennemalleja suunnittelevista tahoista ei ole esittänyt minkäänlaisia laskelmia tai arvioita rakennemuutoksen taloudellisista säästövaikutuksista. Tämä johtunee siitä, ettei kuntien yhdistämisellä todellisuudessa saada säästöjä.

Muutospaineet tulevatkin muualta kuin kuntien talousahdingosta. Uudistamishankkeen perussisältönä on koko suomalaisen kuntajärjestelmän olennainen muuttaminen, markkinakuntamallin vahvistaminen. Tavoitteena on kuntarakenne, joka helpottaa uusliberalistisen markkinatalouden juurruttamista kuntatason palvelutuotantoon. Nyt uhattuna ovat sekä julkiset palvelut että paikallisdemokratia.

Taustalla EU

Kunnallispolitiikan asiantuntija, Järvenpään kaupunginvaltuutettu Arto Viitaniemi (skp) tyrmää ajatuksen, että kuntarakenteen muutospaineet johtuisivat taloudellisista seikoista. Hänen mukaansa kuntien kokoa suurentamalla ei talousongelmia ratkaista.

– Kuntien rahoitusongelma on valtion itse aiheuttama. Kuntia yhdistelemällä ei lisää rahaa saada, muistuttaa Viitaniemi ja viittaa kuntien valtionosuuksien tämänhetkiseen tasoon.

Vielä 1990-luvun alussa kunnat pystyivät rahoittamaan valtaosan sosiaali-, terveys- ja opetusmenoistaan valtionosuuksilla. Vuonna 1993 voimaan astunut laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuuksista muutti tilanteen. Kuntien valtionapuja alettiin leikata hyvin voimakkaasti niin, että karkeasti puolet Suomen leikkauksista on tehty juuri näihin apuihin. Nyt valtionosuudet ovat esimerkiksi kulttuurin ja opetuksen osalta pudonneet alle kolmannekseen.

Viitaniemi nostaa esille rakennemuutoksen todelliset syyt: EU-politiikan ja uusliberalistisen ideologian.

– Taustalla on EU:n perustuslaki ja palvelukaupan vapauttaminen. Luodaan markkinat yksityisille palveluyrityksille ja tehdään voitontavoittelu mahdollisimman helpoksi, summaa Viitaniemi uudistuksen taustalla olevan piiloagendan.

Demokratia kaventuu

Kuntarakenteen muutoksesta ei ennen viime eduskunta- tai kunnallisvaaleja keskusteltu. Nyt näyttää siltä, että uudistuksia viedään läpi jo tämän vaalikauden aikana. Äänestäjillä ei ole ollut tilaisuutta vaikuttaa mahdollisiin päätöksiin. Toteutuessaan uudistus kaventaisi dramaattisesti kunnallista demokratiaa.

– Mallista riippumatta kuntarakenteen uudistuksesta seuraa demokratian katastrofaalinen heikkeneminen. Kansalaisten mahdollisuus suoraan vaikuttamiseen vähenee merkittävästi ja samalla virkamiesten valta puolestaan kasvaa, toteaa Viitaniemi.

Kunta on Suomessa perinteisesti ollut vahvan kansalaisvaikuttamisen areena. Nyt tätä poliittista tilaa ollaan sulkemassa markkinoiden alta. Kaikki esitellyt muutosmallit keskittävät sekä päätöksentekoa että aluekehitystä.

Kunnissa on jo Viitaniemen mukaan alettu ennakoida tulevia muutoksia muun muassa tulevia budjetteja laadittaessa. Monessa kunnassa on ryhdytty voimakkaasti ajamaan yksityistämistä kunnallisiin peruspalveluihin.

Esimerkkinä Viitaniemi mainitsee Espoon, missä paikalliset demarit ovat esittäneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Tämän jälkeen ei kaikilla perheillä ole oikeutta kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Tämä on Viitaniemen mielestä huolestuttavaa kehitystä. Jatkossa voidaan kaventaa oikeuksia myös muihin peruspalveluihin.

Uuden palvelurakenteen mallikunnassa Tampereella sekä vasemmistoliitto että vihreät ovat asettuneet tukemaan uutta uusliberalistista toimintamallia.

Pääoma kunnallisverolle

Kuntien taloudellisiin vaikeuksiin Viitaniemi ehdottaa yksinkertaista, mutta tehokasta ratkaisua.

– Laitetaan pääomalle kunnallisvero, joka olisi vaikkapa 18 prosentin suuruinen. Pörssiyhtiöiden voitoissa pyörii valtava määrä rahaa ja veron kautta kuntien talousongelma ratkeaisi kerralla, kuvailee Viitaniemi. Lisärahoituksen avulla voitaisiin siirtyä peruspalvelujen alasajon asemesta niiden kehittämiseen.

Valtaosa suomalaisista kannattaa yhä vahvemmin pohjoismaista hyvinvointimallia, missä kunta itse tuottaa peruspalvelut ja valtio pitää huolen siitä, että rahoitus on kunnossa. Pieni poliittinen eliitti haluaa uudistaa kunta- ja palvelurakenteen markkinahenkiseksi ”pikku-Amerikaksi”. Kansalaisten ja johtavien poliitikkojen ja virkamiesten välinen kuilu on syventymässä entisestään.

MARKO KORVELA

* * * * *

Kunta- ja palvelurakenneuudistus –hankkeen työryhmän ehdotus kuntien ja valtion tehtävä- ja vastuujaosta valmistuu 31.12.2005 mennessä.

www.kunnat.net