EU:n sotateollisuus nojaa venäläiseen ja indonesialaiseen nikkeliin

Euroopan unionin puolustusteollisuus rakentuu edelleen venäläisen nikkelin varaan, vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo kolmatta vuotta. Samalla Indonesian nopeasti kasvava nikkelintuotanto kärsii vakavista ihmisoikeusongelmista, jotka kytkeytyvät suoraan eurooppalaisten ja suomalaisten yritysten toimitusketjuihin. Suomi on tässä kokonaisuudessa keskeinen solmukohta: Suomessa Nornickel Harjavalta jalostamo muuttaa Harjavallassa venäläisen malmin eurooppalaiseksi teollisuustuotteeksi, ja suomalaisyritykset ovat mukana globaaleissa arvoketjuissa, joissa työntekijöiden oikeudet poljetaan järjestelmällisesti.

Nikkeli on kriittinen raaka-aine ruostumattomassa teräksessä, ammuksissa, ilmailuteollisuudessa ja sähköautojen akuissa. Sodan aikana sen merkitys on kasvanut entisestään. Samalla raaka-aineen alkuperä on muuttunut poliittisesti räjähdysherkäksi: Venäjän nikkelivarannot ovat maailman suurimmat, ja Indonesian tuotanto kasvaa nopeasti kiinalaisomisteisten teollisuuspuistojen hallitsemana.

Europarlamentaarikot vaativat irtiottoa venäläisestä nikkelistä

Useat suomalaiset europarlamentaarikot ovat vaatineet EU:lta selvää pesäeroa venäläisestä nikkelistä. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen, keskustan Katri Kulmuni ja kokoomuksen Pekka Toveri ovat kritisoineet ”verinikkelin” käyttöä puolustusteollisuudessa.

Harjavallan jalostamo tuottaa noin 65 prosenttia koko EU:n nikkelitarpeesta. Tämä tekee Suomesta kriittisen portinvartijan, jonka kautta venäläinen raaka-aine muuttuu eurooppalaiseksi teollisuustuotteeksi. Sodan alkuvaiheessa nikkelin tuonti Venäjältä kasvoi yli 1,7 miljardilla eurolla. Vaikka tuonti on sittemmin laskenut, se jatkuu edelleen.

Indonesian nikkelintuotannossa vakavia ihmisoikeusongelmia – suomalaisyritykset kytkeytyvät globaaliin hyväksikäyttöketjuun

Finnwatch julkaisi 20.1.2026 raportin, joka nostaa esiin vakavia ihmisoikeusloukkauksia Indonesian nikkelintuotannossa. Erityisesti Indonesia Weda Bay Industrial Park (IWIP) -teollisuuspuistossa työntekijät joutuvat sietämään pitkiä työpäiviä, riittämätöntä palkkaa ja puutteellisia työterveys- ja turvallisuuskäytäntöjä. Nikkeliä tuodaan myös Eurooppaan, ja ostajina ovat muun muassa Thyssenkrupp sekä Teslan alihankkijat.

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér kuvaa tilannetta:

”Kun työnantaja voi yksipuolisesti ohjata työntekijän uuteen työpaikkaan, hillitään tehokkaasti muun muassa ammattiliittojen toimintaa. IWIPissä on vaikeaa neuvotella palkoista tai järjestää lakkoja”, sanoo Sonja Finér tiedotteessa (20.01.2026).

Työehtosopimusten kirjaukset, jotka mahdollistavat työntekijöiden siirtämisen tehtaalta toiselle ilman suostumusta, heikentävät järjestäytymistä ja työväen kollektiivista toimijuutta. Työturvallisuus ja sanitaatio ovat monin paikoin retuperällä, ja osa työntekijöistä nukkuu vuoroissa samoissa sängyissä.

IWIP ei kommentoinut Finnwatchin löydöksiä. Thyssenkrupp ilmoitti ottavansa selvityksen vakavasti, Tesla ei vastannut lainkaan.

Indonesian tuotanto kasvaa – ja ongelmat sen mukana

Indonesia tuottaa jo lähes 60 prosenttia maailman nikkelistä. Noin 80 prosenttia ruostumattomasta teräksestä sisältää nikkeliä, ja sitä käytetään laajasti myös metallipinnoitteissa ja sähköautojen akuissa.

Finér muistuttaa Suomen asemasta:

”Suomi on EU:n suurin nikkelituottaja ja kilpailee Indonesian kanssa. Työelämän oikeuksien polkeminen ja ilmastovelvoitteiden laiminlyönti vääristää kilpailua.”

Indonesian nikkelivarannot ovat pitkälti kiinalaisten yritysten hallinnassa. Arvioiden mukaan kiinalaiset yhtiöt kontrolloivat jopa 75 prosenttia maan jalostuskapasiteetista.

Yritysvastuudirektiivin vesittäminen avasi oven vastuuttomuudelle

EU:n yritysvastuudirektiivin vesittäminen vuoden 2025 lopussa heikensi mahdollisuuksia ohjata yrityksiä vastuullisempiin hankintoihin. Finér kiteyttää:

”Raporttimme osoittaa jälleen, että vastuullisuussääntelyn purku EU:ssa ei ole vastaus kilpailukykyongelmiin – päinvastoin. Suojellakseen omaa tuotantoaan EU:n tulee edellyttää ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista myös globaaleissa arvoketjuissa.”

Pakotteiden porsaanreikä ruokkii propagandaa

EU:n Venäjä-pakotteet eivät kata nikkeliä. Tämä on jättänyt avoimen porsaanreiän, jota Venäjän valtiollinen media hyödyntää myös propagandassaan. Venäläisissä julkaisuissa väitetään, että nikkelikauppa on ”pelastanut Suomen talouden”. Väite on tarkoitushakuinen, mutta se osoittaa, miten taloudelliset riippuvuudet muuttuvat osaksi informaatiosotaa.

Luokkasuhteet näkyvät globaalissa nikkelitaloudessa

Indonesian IWIP-teollisuuspuisto ja Harjavallan jalostamo ovat saman globaalin arvoketjun eri päitä. Pohjoisen teollisuus hyötyy lopputuotteista, kun taas etelän työntekijät kantavat ympäristöhaitat ja työelämän riskit. Tämä on konkreettinen muistutus siitä, että luokkasuhteet eivät ole vain kansallisia, vaan läpileikkaavat koko maailmanjärjestelmän – ja että työväen kamppailu oikeuksistaan on yhtä globaalia kuin pääoman liike.

Suomi nikkeliketjun portinvartijana – poliittinen vastuu puuttuu

Harjavallan jalostamon asema EU:n nikkelitaloudessa on kiistaton. Silti poliittinen keskustelu on ollut varovaista, jopa välttelevää. Ylen mukaan komissio ja teollisuusyritykset ovat haluttomia kommentoimaan asiaa, ja parlamentissa keskustelu hiipuu.

Suomalainen hiljaisuus kertoo, ettei EU:n ja Suomen poliittinen johto ole valmis kohtaamaan nikkeliketjun eettisiä ja strategisia seurauksia. Sotateollisuuden kasvava nikkelitarve ja riippuvuus venäläisestä sekä indonesialaisesta raaka-aineesta muodostavat yhtälön, joka haastaa unionin arvot, turvallisuuspolitiikan ja taloudellisen strategian.

Suomi on tämän yhtälön keskellä – eikä poliittinen johto ole vielä osoittanut valmiutta ratkaista sitä.

---