Nuorten naisten kokema seurusteluväkivalta kasvanut nopeasti
Nuorten naisten kokema seurusteluväkivalta on noussut Suomessa tasolle, jota Ensi- ja turvakotien liitto kuvaa historialliseksi. Vuonna 2025 liiton jäsenyhdistysten väkivaltatyön palveluissa autettiin lähes 12 000 ihmistä, mikä on yli 60 prosentin kasvu kuluvan vuosikymmenen aikana. Tiedotteen mukaan ”Lähisuhdeväkivaltaan apua hakevien määrä on noussut ennätykselliseksi”, sanotaan Ensi- ja turvakotien liiton tiedotteessa (5.3.2026).
Kasvu ei välttämättä kerro väkivallan lisääntymisestä, mutta kertoo jotakin olennaista suomalaisen yhteiskunnan rakenteista: siitä, kuka uskaltaa hakea apua, kuka tulee kuulluksi ja millaisia palveluja on tarjolla. Vielä vuosikymmenen alussa apua haki alle 8 000 henkilöä vuodessa. Nyt avopalveluissa autetaan säännöllisesti enemmän ihmisiä kuin turvakodeissa, mikä kertoo matalan kynnyksen palvelujen merkityksestä.
”Avun hakemisen kynnys on madaltunut. Yhä useampi nuori ja aikuinen tulee avopalveluihin jo varhaisemmassa vaiheessa”, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen
Nuorten seurusteluväkivalta näkyy tilastoissa ensimmäistä kertaa laajasti
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan vielä muutama vuosi sitten nuoria avunhakijoita oli vähän, mutta vuonna 2025 apua haki jo yli 400 nuorta, iältään 13–21 vuotta. Satakunnan ensi- ja turvakoti ry:n kriisi- ja lähisuhdeväkivaltatyöntekijä Maritta Illman kuvaa tilannetta: ”Nuorimmat avunhakijat ovat 15-vuotiaita, ja lähes kaikilla on rikosprosessi käynnissä. Nuorten auttamiseen tarvitaan oikea-aikaisuutta ja tietoa koko palvelujärjestelmästä.”
Nuorten tavoittaminen on parantunut myös ennaltaehkäisevän työn ansiosta. Ensi- ja turvakotien liiton kaksivuotinen ESR+-hanke järjesti turvallisen seurustelun työpajoja yli 2 000 nuorelle. Palautteen mukaan 85 prosenttia osallistujista kertoi oppineensa toimimaan turvallisemmin ja kunnioittavammin. Hankkeen projektipäällikkö Ilona Mäki tiivistää: ”Seurusteluväkivalta on laaja ja sukupuolittunut ilmiö, joka vaikuttaa syvästi nuorten hyvinvointiin, turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.”
Digitaalinen kontrolli ja uudet väkivallan muodot
Nuorten kokema väkivalta ei rajoitu fyysisiin tekoihin. Digitaaliset ympäristöt ovat tuoneet mukanaan uusia väkivallan muotoja: kontrollointia, jatkuvia yhteydenottoja, viestien vahtimista ja seksuaalisten kuvien jakamista ilman lupaa. Nämä teot ovat yhtä todellisia kuin fyysinen väkivalta, mutta ne jäävät usein piiloon virallisista tilastoista.
Ilmiö kytkeytyy laajempiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Kapitalistisessa järjestelmässä, jossa resurssit ja valta jakautuvat epätasaisesti, myös intiimit suhteet voivat heijastaa samoja hierarkioita. Seurusteluväkivalta ei ole yksittäinen poikkeus, vaan osa rakenteellista väkivallan jatkumoa, jossa kontrolli ja alistaminen voivat ilmetä arjen tasolla.
Ennaltaehkäisy on välttämätöntä – mutta vaatii resursseja
Ensi- ja turvakotien liiton tiedotteen mukaan jopa 45 prosenttia 16–17-vuotiaista seurustelleista tytöistä on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Väkivalta alkaa usein hienovaraisesti: mustasukkaisuutena, kontrollointina tai painostuksena. Monet nuoret hakevat apua vasta väkivallan jatkuttua pitkään, sillä häpeä ja epävarmuus estävät kertomasta tilanteesta ajoissa.
Mäki muistuttaa: ”Seurusteluväkivallan torjunta on keskeinen tapa ehkäistä myöhempää lähisuhdeväkivaltaa. Turvallisten ihmissuhdetaitojen oppiminen nuorena on ratkaisevan tärkeää.”
Hankkeessa on kehitetty myös uusi Seurustelun turvallisille raiteille -malli nuorille, jotka ovat itse käyttäneet väkivaltaa. Tämä on tärkeä avaus, sillä väkivallan kierteen katkaiseminen edellyttää, että myös tekijöille tarjotaan tukea ja mahdollisuuksia muutokseen.
Nuorten oma ääni: vastuu on aina tekijällä
Ensi- ja turvakotien liiton tiedotteessa kerrotaan ”Viljan” kokemuksesta. Vilja koki seurusteluväkivaltaa 15-vuotiaana. ”Pahaa oloa ei saa purkaa toiseen – turvallisempaa toimintaa voi oppia”, sanoo Vilja, joka korostaa, että vastuu on aina tekijällä ja että apua on saatavilla.
Viljan viesti tuo esiin sen, mitä tilastot eivät kerro: väkivallan kokemus on aina henkilökohtainen, ja sen vaikutukset voivat ulottua vuosien päähän.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!