Tyhjät äänestyspaikat ja poliittisen vähemmistön valta

Irakissa järjestettiin parlamenttivaalit (11.11. 2025), joihin osallistui selvästi alle puolet äänioikeutetuista. Tohtori Falih Maktoufin mukaan vaalien lopputulos oli ratkaistu jo ennen vaalipäivää. Vaalilaki oli hänen arvionsa mukaan laadittu turvaamaan korruptoituneiden islamilaisten ja nationalististen voimien pysyminen vallassa.

Yli kaksikymmentä vuotta Yhdysvaltain miehityksen jälkeen Irak elää yhä sen perinnön keskellä. Turvallisuustilanne on pysynyt horjuvana ja korruption sekä köyhyyden kierre jatkuu. Vuoden 2019 laajojen mielenosoitusten vaatimukset ovat yhä ajankohtaisia.

Tällaisista lähtökohdista Irak astui vuoden 2025 vaaleihin. Poliittinen kriisi on ollut syvä ja pitkään jatkunut.

”Näissä vaaleissa kulutettiin yli miljardi dollaria. Ääniä ostettiin rahalla ja työllistymislupauksilla. Vastaavia ilmiöitä on nähty aiemminkin Irakin vaaleissa, mutta tällä kertaa ne olivat huomattavasti laajempia ja räikeämpiä kuin koskaan aiemmin”, sanoo Samir Adil, Irakin työväen kommunistisen puolueen keskuskomitean puheenjohtaja.

Turhautuminen, epätoivo ja täydellinen luottamuspula järjestelmään ovat boikotin keskeisiä syitä.

Virallinen äänestysprosentti oli 56, mutta luku koskee vain rekisteröityneitä äänestäjiä. Arviolta noin yhdeksän miljoonaa äänioikeutettua ei rekisteröitynyt lainkaan.
Bagdadin Uruk-yliopiston oikeustieteen tohtori Falih Maktouf epäilee, että todellinen äänestysprosentti saattoi jäädä jopa alle 25 prosentin.

”Kansa ei usko poliittiseen prosessiin. Turhautuminen, epätoivo ja täydellinen luottamuspula järjestelmään ovat boikotin keskeisiä syitä. Vaikka voittajapuolueet saivat parlamenttipaikkoja, ne edustavat vain vähemmistöä koko väestöstä”, Maktouf toteaa.

Ulkovallat ja hallituksen muodostaminen

Vaalit olivat myös yksi taistelukenttä Iranin ja Yhdysvaltojen välisessä vaikutusvaltakisassa. Iranin islamilainen hallinto on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana käyttänyt merkittävää valtaa Irakin politiikkaan. Nyt tähän asetelmaan on Maktoufin ja Adilin mukaan tulossa muutoksia.

”Näiden vaalien jälkeen uutta on Yhdysvaltojen paluu Lähi-itään. Sen uusi strategia on keskeinen tekijä tulevan hallituksen muodostamisessa. Samalla Iranin asema on kärsinyt merkittäviä takaiskuja”, sanoo Adil.

Maktouf on samoilla linjoilla ja luettelee syitä Iranin vaikutusvallan heikkenemiseen:
”Hezbollahin tappiot, Assadin hallinnon kaatuminen Syyriassa sekä Iranin sisäinen kriisi: köyhyys, valuutan romahdus ja taloudellinen taantuma. Iranille on käytännössä jäänyt vain Irak, ja sielläkin Yhdysvaltojen painostus rajoittaa Iranin tukemien miliisien liikkumatilaa.”

Tämä tekee hallituksen muodostamisesta entistä vaikeampaa, sillä Yhdysvaltojen vaikutusvalta näyttää olevan vahvempi kuin Iranin.

”Tuleva hallitus on vaikeassa asemassa joutuessaan tasapainoilemaan Yhdysvaltojen kasvavan vaikutusvallan ja Iranin jatkuvien paineiden välillä”, Adil arvioi.

Adilin mukaan hallituksen muodostaminen tulee tästä syystä olemaan sekä vaikeaa että aikaa vievää. Iranin ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Turkki on kasvattanut vaikutusvaltaansa alueella viimeisen vuoden aikana, erityisesti Assadin hallinnon kaaduttua ja PKK:n päätettyä lakkauttaa itsensä.

”Uuden hallituksen on kyettävä vastaamaan Yhdysvaltojen, Iranin ja Turkin vaatimuksiin. Niillä on suurelta osin keskenään ristiriitaiset intressit”, Adil sanoo.
”Suurimmilla shiialaisilla liittoumilla ei myöskään ole selkeää strategiaa siihen, miten sopeutua näihin uusiin olosuhteisiin”, Adil lisää.

Sadr-liike tarjoaa haastetta

Sadristiliike muodostaa edelleen merkittävän haasteen Irakin poliittiselle järjestelmälle ja tulevalle hallitukselle.
”Sadristiliike on lähes ainoa shiialainen voima, jolla on laaja ja vaikutusvaltainen kannatus. Se kykenee mobilisoimaan kymmeniä tuhansia ihmisiä ja vaikuttamaan poliittiseen dynamiikkaan”, arvioi Maktouf.

”Liike näkee itsensä vaihtoehtona koordinaatiokehikolle heti, kun tämä menettää asemansa vallassa”, Maktouf jatkaa.

Sadristiliike voitti edelliset parlamenttivaalit saaden lähes kolmanneksen paikoista. Tällä kertaa liike boikotoi vaaleja ja saattoi olettaa, että laaja boikotti estäisi vaalien järjestämisen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Adilin mukaan on epätodennäköistä, että sadristit tyytyisivät jäämään poliittiseen sivurooliin.
”He tulevat varmasti lisäämään painetta ja hyökkäävät sopivalla hetkellä omalla tavallaan”, Adil arvioi.

Vaalien jälkeen sadristiliike järjestikin massiivisen perjantairukouksen, jossa se osoitti kykynsä ja voimansa myös vaalien ulkopuolella.

Todellinen haaste asukkaiden kanssa

Vuoden 2019 laajojen mielenosoitusten vaatimukset paremmista peruspalveluista, työllistymisestä, vapaudesta ja tasa-arvosta nousevat yhä uudelleen esiin. Ne eivät ole toteutuneet, siksi ne palaavat jatkuvasti osaksi poliittista keskustelua.

Adilin mukaan tulevan hallituksen suurimmat haasteet liittyvät nimenomaan kansalaisten arkeen ja perustarpeisiin, erityisesti tilanteessa, jossa öljyn hinnan arvioidaan laskevan.
”Irakissa hallituksia ei ole koskaan muodostettu vaalivoiton tai parlamentaarisen enemmistön perusteella, vaan ulkovaltojen vaikutusvallan sekä sen mukaan, millaisia etuja hallituksen muodostajat saavat”, Adil sanoo.

Hän muistuttaa, etteivät aiemmatkaan hallitukset ole pyrkineet ratkaisemaan poliittista kriisiä, vaan pikemminkin ylläpitämään sitä. Nyt tilanne on kuitenkin entistä vaikeampi.
”Ei edellisellä eikä nykyisellä hallituksella ole suunnitelmaa siitä, miten maksaa neljän miljoonan julkisen sektorin työntekijän palkat ja samalla vastata työttömyysongelmaan. Irakissa on jo noin 12 miljoonaa työtöntä, ja vuosittain noin 250 000 korkeakoulusta valmistunutta liittyy tähän joukkoon”, Adil kertoo.

Myös Maktouf suhtautuu tulevan hallituksen kykyyn vastata kansalaisten tarpeisiin pessimistisesti.

Myös Maktouf suhtautuu tulevan hallituksen kykyyn vastata kansalaisten tarpeisiin pessimistisesti.

”Hallitus, joka rakentuu korruptiolle ja sektaariselle kiintiöjärjestelmälle, ei voi täyttää yhteiskunnan perustavia tarpeita”, Maktouf sanoo.

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Irak on sijoittunut toistuvasti maailman korruptoituneimpien maiden joukkoon. Maktoufin mukaan korruptio, varkaudet ja kiristys ovat vakiintuneet hyväksytyiksi käytännöiksi hallitsevien piirissä.

”Sitä vastoin köyhyys, työttömyys, turvattomuus ja nälkä keskittyvät kansan suureen enemmistöön. Yhteiskunta kärsii monista puutteista: juomavesi, maatalousvesi ja sähkö ovat jatkuvia kriisejä”, Maktouf lisää.

Hallitukset seuraavat toisiaan ilman, että ne pyrkisivät vastaamaan asukkaiden todellisiin tarpeisiin, samalla kun tyytymättömyys kasvaa. Sen näkyminen uudelleen kaduilla vaikuttaa monien arvioiden mukaan vain ajan kysymykseltä.

”On nähtävissä, että mielenosoitukset ja tyytymättömyys kasvavat jossain vaiheessa jälleen laajemmiksi liikkeiksi”, Adil sanoo.

Ensivaalit

Samir Adilin johtama Irakin työväen kommunistinen puolue sekä sen sisarpuolue Kurdistanissa ovat perinteisesti boikotoineet vaaleja. Historiallisesti puolueet ovat pitäneet Irakin parlamentaarista järjestelmää sektaarisen jakojärjestelmän jatkeena. Järjestelmänä, jossa poliittinen valta jaetaan kiintiöinä shiioille, sunneille ja kurdeille, ei poliittisten ohjelmien perusteella. Tästä syystä vaaleja on boikotoitu.

Tällä kertaa puolueet päättivät kuitenkin osallistua vaaleihin. Kahden puolueen yhteisessä tiedotteessa todettiin, ettei parlamentaariseen järjestelmään kohdistu odotuksia sinänsä, vaan vaaleja tarkastellaan yhtenä taistelukenttänä porvaristoa vastaan. Kampanjaa ja eduskuntaa haluttiin käyttää työväenluokan vaatimusten, radikaalin maallistamisohjelman ja luokkaperustaisen politiikan esiin nostamiseen.

”Osallistuminen vaaleihin tai niiden boikotointi on meille taktinen kysymys. Päätös osallistua oli hyvä, eikä puolueemme ollut poissa tältäkään kentältä. Ennen kaikkea onnistuimme rikkomaan tabun, jossa osallistuminen ei ollut lainkaan vaihtoehto”, Adil toteaa.

Adil viittaa laajempaan ilmiöön, jossa monet alueen kommunistiset liikkeet ovat perinteisesti pysytelleet vaalien ulkopuolella.

Päätös osallistumisesta syntyi kuitenkin niin myöhään, että osallistumisvaatimusten määräajat umpeutuivat pian, eivätkä puolueet voineet asettua vaaleihin omilla listoillaan. Kaksi puoluetta julkaisi sen sijaan tavoitelistan ja ilmoitti tukevansa vaalilistaa tai yksittäistä ehdokasta, joka sitoutuisi ohjelmaan ja ottaisi sen osaksi omaa vaalityötään. Yksi ehdokas hyväksyi nämä ehdot ja sai molempien puolueiden tuen, mutta ei yltänyt läpimenoon hieman alle 12 000 äänellä.

”Vaalit ovat olemassa oleva mahdollisuus, huolimatta vaikeista olosuhteista ja porvariston vahvuudesta rahan ja propagandan saralla”, toteaa Falih Maktouf.
Maktouf korostaa kuitenkin, ettei vaaliosallistuminen korvaa vallankumouksellista strategiaa.

”Tämän mekanismin hyväksyminen ei ole vaihtoehto työväenvallankumoukselle tai sosialistiselle vaihtoehdolle”, Maktouf täsmentää.

---