Velkajarru kaventaa demokratiaa – SKP:n Sandberg vaatii vastahyökkäystä

Orpon ja Purran hallituksen velkajarru tulisi voimaan vuoden 2031 alussa. Tällöin otettaisiin käyttöön Suomen kansallinen velkasuhdetavoite ja siihen liittyvät sopeutusvelvoitteet, vaikka EU:n uudet finanssipoliittiset ja julkistaloudelliset säännöt astuvat voimaan jo aikaisemmin.

Velkajarrun tarkoituksena on kirjata lakiin raja sille, kuinka paljon julkista velkaa Suomella saa olla. Orpo-Purran hallitus esittää, että velkasuhdetta tulisi laskea nykyisestä 86 prosentista 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta – yli kaksinkertaisella vauhdilla EU:n suosituksiin verrattuna. Käytännössä tämä sitoisi kaikki tulevat hallitukset pitkäkestoiseen sopeutuspolitiikkaan, jonka toimeenpanoa valvoisi Talouspolitiikan arviointineuvosto.

Monet asiantuntijatahot, kuten Soste, SAK, STTK, VATT ja Labore, ovat varoittaneet mallin olevan liian jäykkä ja epärealistinen. EK ja Etla tukevat lakia, mutta toivovat siihen joustoa talouden heilahtelujen varalta.

Sandberg: Demokratiaa kavennetaan pääoman ehdoilla

Suomen kommunistisen puolueen (SKP) puheenjohtaja Tiina Sandberg näkee velkajarrun ennen kaikkea poliittisena vallansiirtona. Hänen mukaansa kyse ei ole talouden tasapainottamisesta, vaan yrityksestä lukita yhteiskuntapolitiikka uusliberalistiseen muottiin.

”Velkajarru ei tasapainota Suomen taloutta, kuten oikeisto väittää. Se vaikeuttaa vastasyklistä talouspolitiikkaa, estää tarpeellisia investointeja, kaventaa demokratiaa ja suosii yksityistämistä sekä eriarvoisuuden kasvua”, sanoo Sandberg.

Hän kutsuu velkajarrua ”talouskurin perustuslailliseksi vallankaappaukseksi”, joka noudattaa lain kirjainta mutta rikkoo sen hengen. ”Demokratiaa yritetään nyt oikeiston toimesta kahlita pääomapiirien etujen ehdoilla.”

Sandbergin mukaan virkamiesvalta ei voi nousta kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien yläpuolelle. ”Onko ylipäätään mahdollista siirtää päätösvaltaa esimerkiksi valtiovarainministeriön virkamiehille ja silti edelleen puhua demokratiasta? Mielestäni ei”, hän toteaa.

Vasemmiston on hyökättävä – ei peräännyttävä

Sandberg ei näe tilannetta toivottomana. Hänen mukaansa vasemmistolaiselle politiikalle on edelleen tilaa – jos siihen on tahtoa. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tinkimätön vasemmistopolitiikka olisi edelleen mahdollinen, jos tahtoa löytyy.”

Kommunistien puheenjohtaja vaatii vasemmistolta aktiivista vastarintaa ja poliittista hyökkäystä. ”Sopimisen usko on johtanut vain leikkauksiin ja heikennyksiin. Siksi vaihtoehdoksi jää taistelu politiikan suunnan ja rajojen muuttamiseksi.”

Vasemmiston on  Sandbergin mukaansa vaikutettava veropohjaan ja tulonjakoon yhdessä kuntien ja ay-liikkeen kanssa. Tämä edellyttää irtautumista kompromissihenkisyydestä ja rohkeutta asettaa kynnyskysymyksiä jo hallitusneuvotteluissa.

Koskela: Velkajarru on kasvujarru

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela on niin ikään kritisoinut velkajarrua. Hänen mukaansa esitys vie talouspolitiikkaa väärään suuntaan ja pakottaa hallitukset leikkaamaan juuri taantuman aikana. ”Velkajarrusta tulisi käytännössä kasvujarru”, Koskela totesi Ylen haastattelussa.

Koskela huomautti, että parlamentaariselle työryhmälle ja valtiovarainministeriölle oltaisiin antamassa poikkeuksellisen laaja talouspoliittinen valta, jonka suhde eduskunnan budjettivaltaan jää epäselväksi. Vasemmistoliitto vetäytyi lopulta sopimuksesta, kun sen ehdotukset joustavoittamisesta suljettiin pois neljän suurimman puolueen kompromississa.

EU:n säännöt eivät vaadi näin tiukkaa linjaa – miksi Vasemmisto painaa jarrua Brysselissä?

EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt, jotka tulivat voimaan huhtikuussa 2024, asettavat jäsenmaille velka- ja alijäämärajat: 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 3 prosenttia alijäämää vuositasolla. Korkean velkatason maiden on vähennettävä velkasuhdettaan vähintään prosenttiyksiköllä vuodessa, mutta jäsenvaltioille annetaan joustoa maakohtaisissa sopeutuspoluissa.

EU:n tavoitteena on tasapainottaa julkista taloutta ilman rajuja leikkauksia. Suomen hallituksen esitys kuitenkin kiristää näitä ehtoja entisestään: se painaa jarrua kovempaa kuin Bryssel vaatii ja tekee sen tavalla, joka sitoo tulevat hallitukset vuosiksi eteenpäin.

Jos Vasemmistoliitto ei suostu painamaan Orpo–Purran hallituksen jarrua Helsingissä, miksi se on valmis painamaan samaa jarrua Brysselissä? Miksi puolue hyväksyy EU:n velkasäännöt, vaikka nekin kaventavat talouspoliittista liikkumatilaa ja siirtävät valtaa virkamieskoneistolle?

Monessa EU-maassa sääntöjä pidetään yhä liian tiukkoina, etenkin heikon kasvun oloissa. Vasemmiston olisi syytä vastata, miksi se hyväksyy ylikansallisen talouskurin mutta torjuu sen kansallisella tasolla – ja mitä tämä kertoo puolueen linjasta suvereniteetin ja demokraattisen päätöksenteon suhteen.

Suvereniteetti takaisin kansalle – jarrut eivät kuulu pääomalle

Tiina Sandberg ei hyväksy, että jarruja painetaan pääoman ehdoilla – olipa kyse kansallisesta tai ylikansallisesta talouskurista. Hänen mukaansa velkajarru, oli se Helsingissä tai Brysselissä, on osa samaa vallansiirtoa, jossa demokraattinen päätöksenteko alistetaan virkamieskoneistolle ja markkinakurin vaatimuksiin.

”Velkajarrupäätös voidaan ja tulee kehystää perustuslailliseksi vallankaappaukseksi: päätökseksi, joka noudattaa lain kirjainta mutta rikkoo sen hengen, rajoittaen kansalaisten demokraattisia oikeuksia pääoman hyväksi”, sanoo Sandberg.

SKP:n Sandberg varoittaa, että parlamentaarisen päätöksenteon kaventaminen ja uusliberalismin lukitseminen rakenteisiin ovat iskuja suomalaisen demokratian perustaa vastaan. ”Me emme hyväksy, että mahdollisuudet talouspolitiikan suunnan muuttamisesta viedään äänestäjien käsistä.”