Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Miksi Suomessa ei ole toimintamallia varhaislapsuuden taide- ja kulttuuripalveluille?

    Tutkimus
    Avainsanat: perheelliset, varhaislapsuus, taide- ja kulttuuripalvelut
    30.1.2026 - 7:00
    JP (Juha-Pekka) Väisänen
    Kuva2
    Suomessa on runsaasti laadukkaita ja ikätasolle sopivia kulttuuripalveluja, mutta ne ovat hajallaan ja alueellisesti epätasaisesti jakautuneita. Kuva: Valtti Visuals.

    Selvitys (29.1.) kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen valtakunnallisen kokonaiskuvan vauvoille, taaperoille ja heidän perheilleen suunnatuista kulttuuripalveluista. Se perustuu kyselyyn, ajankohtaiseen tutkimukseen ja asiantuntijapuheenvuoroihin. Julkaisun kohderyhmänä ovat kunnat, hyvinvointialueet, kulttuuritoimijat ja päättäjät – ne tahot, joiden ratkaisut määrittävät, millaiseksi varhaislapsuuden kulttuurinen todellisuus Suomessa muodostuu.

    Selvitys paljastaa rakenteellisen aukon

    Lastenkulttuuriliiton koordinaattori Tetti Tuhkio kuvaa selvityksen luonnetta näin:

    ”Kyseessä on esiselvityshanke, jonka tavoitteena on luoda pohjaa mahdollisille tuleville tutkimuksille ja kehittämishankkeille. Selvityksessä ei esimerkiksi kartoitettu perheiden omia toiveita tai tarpeita, vaan keskityttiin olemassa oleviin rakenteisiin ja toimintamalleihin,” sanoo Tetti Tuhkio Suomen lastenkulttuuriliitosta (29.1.2026).

    Juuri näihin rakenteisiin selvitys tuo valoa. Suomessa on runsaasti laadukkaita ja ikätasolle sopivia kulttuuripalveluja, mutta ne ovat hajallaan ja alueellisesti epätasaisesti jakautuneita. Toimintaa ohjaavat paikalliset resurssit ja yksittäisten toimijoiden aktiivisuus, ei yhteinen valtakunnallinen linjaus.

    Hyvät käytännöt eivät riitä ilman yhteistä suuntaa

    Selvitys kokoaa yhteen lukuisia hyviä käytäntöjä eri puolilta maata. Niille on yhteistä matalan kynnyksen osallistuminen, monipuolinen sisältö, ammattitaitoiset ohjaajat ja toiminnan säännöllisyys. Yhteistyö neuvoloiden, kirjastojen ja kulttuuritoimijoiden kanssa nousee keskeiseksi osaksi toimivia malleja.

    Tuhkion mukaan kaiken kaikkiaan vauvakulttuuri hyötyy pienistä teoista. ”Matalan kynnyksen arkilähtöiset kulttuurikokemukset tukevat sekä lapsen kehitystä että koko perheen hyvinvointia,” sanoo Tuhkio.

    Hyvät käytännöt osoittavat, että osaamista ja tahtoa on. Silti ilman yhteistä valtakunnallista mallia ne jäävät irrallisiksi ja riippuvaisiksi paikallisista olosuhteista.

    Miksi valtakunnallinen malli puuttuu?

    Selvityksen mukaan keskeiset kehittämistarpeet liittyvät: resurssien vahvistamiseen, saavutettavuuden parantamiseen, lapsi- ja perhelähtöisyyden lisäämiseen ja yhteistyön sekä  verkostomaisen toiminnan vahvistamiseen.

    Taustalla on rakenteellinen ongelma: varhaislapsuuden kulttuuripalvelut eivät kuulu selkeästi minkään yhden hallinnonalan vastuulle. Ne sijoittuvat kulttuurin, varhaiskasvatuksen, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kuntien vapaa-aikatoimien rajapinnoille. Kun vastuu on hajautunut, kokonaisuutta ei johda kukaan.

    Tuhkion mukaan tällä hetkellä meillä on olemassa paljon hyviä toimintamalleja, jotka ovat varsin alueellisesti käytössä. ”Yhteinen toimintamalli vahvistaisi yhdenvertaisuutta, helpottaisi perheiden tiedonsaantia ja tukisi kuntia ja hyvinvointialueita.”

    Luokkarakenteet näkyvät myös kulttuuripalveluissa

    Selvitys tuo esiin sen, että kulttuuripalvelut eivät jakaudu tasaisesti, vaan heijastavat yhteiskuntaluokkien välisiä eroja. Ilman valtakunnallista mallia kulttuurinen pääoma kasaantuu niille alueille ja perheille, joilla on valmiiksi paremmat resurssit.

    Työväenluokkaisissa perheissä arjen kuormitus, taloudelliset realiteetit ja palveluiden puutteellinen saavutettavuus voivat muodostaa esteen osallistumiselle. Kun kulttuuripalvelut eivät ole osa julkista, yhdenvertaista infrastruktuuria, ne muuttuvat helposti etuoikeudeksi.

    Varhaislapsuuden kulttuuripalvelut eivät ole pelkkä lisä – ne ovat osa sivistyksellisiä perusoikeuksia. Niiden puuttuminen tai epätasainen tarjonta on poliittinen kysymys, ei tekninen.

    Perusta on olemassa – puuttuu vain päätös

    Selvityksen mukaan Suomessa on jo vahva perusta, jonka varaan valtakunnallinen toimintamalli voitaisiin rakentaa. Toimijoita on paljon, osaamista on runsaasti ja hyviä käytäntöjä on kehitetty eri puolilla maata. Silti kokonaisuus puuttuu.

    ”Pienet askeleet kulttuuriin” -hankkeen rahoitti Brita Maria Renlundin muistosäätiö.


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    pexels novillolapeyra 12608564
    Mielipiteet
    29.1.2026
    Sari Mikkola
    Tilaajille

    EU:n kohtuuhintaisen asumisen eurooppalainen suunnitelma

    EU on julkaissut (16.12.

    Veikko Koivusalo 21.5.2013 –kuva toivo koivisto kopio
    Uutiset
    29.1.2026
    Yrjö Hakanen

    Työväenliikkeen valokuvaaja on poissa

    Caracas from El Calvario
    Ulkomaat
    29.1.2026
    TA
    Tilaajille

    Venezuelan hallitus torjuu väitteet salaisista neuvotteluista

    Ulkomaat
    29.1.2026
    TA
    Tilaajille

    Komintern tammikuu 2026

    PoCo Visit Estonia 2
    Kulttuuri
    29.1.2026
    Pentti Stranius

    Kenen ääni kuuluu taidemuseossa?

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2026 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!