Järjestötyön konkarit remonttireiskoina

Lokakuun iltapäivä Vesikansan työväentalolla on hiljainen, mutta ei kauaa. Ulkoportaat odottavat vielä kiinnitystä, keittiössä työkalut, laudat ja sen sellaiset ovat missä sattuu. Verhot kaipaavat asennusta. Pensseleitä liotellaan ämpäreissä. Ruuvilaatikot ja porakoneet odottavat seuraavaa talkoopäivää. Talo ei todellakaan ole vielä valmis, eikä työväentalo ehkä koskaan olekaan – valmis. Vesikansan työväentalo on yhteisön tila, joka rakentuu tekemällä, puhumalla ja remonttimiesten mukaan palaamalla työväenliikkeen juurille.

Juttelin kolmen konkarin ja talkoolaisen kanssa: Juha Haukka, Seppo Korhonen ja Eero Nieminen puhuvat tilasta kuin omasta kodistaan – ja tavallaan se sitä onkin.

Avajaiset 25. lokakuuta – tilat otetaan käyttöön, yhteisö juhlii

25.10.2025 Vesikansan työväentalolla vietetään avajaistilaisuutta, joka merkitsee tilojen virallista käyttöönottoa. Tilaisuudessa kuullaan puheita, muistellaan menneitä ja katsotaan eteenpäin. Esiintymässä on laulaja-lauluntekijä Minja Koski. Juhlapuheen pitää Suomen kommunistisen puolueen (SKP) puheenjohtaja Tiina Sandberg, ja Vesikansan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Juha Haukka kertoo remontin vaiheista ja työväentalon historiasta.

”Kun jotakin tehdään, täytyy olla etappeja”, Haukka toteaa. Tilaisuus on avoin kaikille alueen asukkaille – ei vain juhlimista varten, vaan yhteiseen osallistumiseen.

Juha Haukka – puheenjohtaja, joka kantaa historiaa ja tulevaisuutta

Juha Haukka on toiminut Vesikansan työväenyhdistyksen puheenjohtajana kaksi vuotta. Hän astui tehtävään juuri ennen tilojen mittavaa remonttia, jonka vetovastuussa hän on ollut aktiivisesti mukana. Haukka on kasvanut järjestötoimintaan jo lapsuudessaan, osallistuen äitinsä mukana demokraattisten naisten kokouksiin ja saaden vaikuttamisen mallin isältään, joka oli SKP:n jäsen, Sirola-opiston käynyt ja toimi pääluottamusmiehenä.

Haukka uskoo, että työväenliikkeen perusidea – tasavertainen toiminta – on edelleen merkityksellistä ja tuo ihmisiä mukaan yhteiseen toimintaan. ”Se, että lähiseudun ihmiset voi käyttää tilaa, on varmasti yksi… mutta tämä työväenliikkeen elossa pitäminen on yksi”, hän sanoo.

Seppo Korhonen – kunnallispoliitikko, joka tuo päätöksenteon lähelle arkea

Seppo Korhonen tunnetaan laajalti Lahden alueella, erityisesti paikallispolitiikasta. Hän toimii Lahden kaupunginvaltuustossa Pro Lahti -ryhmän edustajana ja on aiemmin ollut mukana hyvinvointialueen valtuustossa. Korhonen osallistuu aktiivisesti työväentalon talkoisiin ja tuo mukanaan päätöksenteon näkökulmaa yhdistystoimintaan. Hän toimii myös Lahden Talojen asukashallituksessa ja Lahden Asunnot Oy:n hallituksessa.

Korhonen pitää aktiivisuutta poikkeuksellisena nykypäivänä. Hän ehdottaa talolle verkkosivujen perustamista ja tilavarauksen digitalisointia, jotta tila olisi helpommin saavutettavissa. Vesikansan sijainti Lahden keskustasta (10–15 minuutin ajomatka) koetaan hänen mukaansa etuna. ”Paikalliset kysymykset on varmaan, mitkä vetää tänne ihmisiä”, hän toteaa viitaten esimerkiksi Paimelan koulun lakkauttamista koskevaan tilaisuuteen, joka täytti talon.

Eero Nieminen – ay-aktiivi, joka muistaa, muistuttaa ja ottaa kantaa

Eero Nieminen on kokenut järjestötoimija ja aktiivinen talkoolainen Vesikansan työväentalolla. Hän toimii Lahden Eläkeläiset ry:n sihteerinä sekä Lahden seudun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n hallituksessa. Nieminen on toiminut Isku Interior Oy huonekalutehtaan pääluottamusmiehenä, työosaston luottamusmiehenä ja ollut mukana työtaisteluissa koko työuransa ajan – aloittaen lakkovahtina 15-vuotiaana ja päättäen työelämänsä samassa roolissa.

Eero Nieminen uskoo, että työväenliikkeen perinteiset ydinasiat kutsuvat laajoja joukkoja uudestaan mukaan politiikkaan ja yhteisölliseen tekemiseen. Suorapuheinen Nieminen kritisoi nykyvasemmiston identiteettipolitiikkaa. ”Sateenkaarihenkilöitä on ollut työväenliikkeessä ennenkin ja niitä ei ole tuotu yltiöpäisesti julki, mutta se ei saa mennä tasavertaisuuden ohi”, hän sanoo. Ristiriitaista. ”En halua syrjiä ketään, mutta korostan, että työväenliikkeen perusidea on kaikkien yhteinen, ei vain pienten ryhmien yksinoikeus”, sanoo Nieminen.

Miehen kaulassa roikkuu suuri hopeinen Suomen leijona – poikien isälleen antama lahja. ”Tämä mun leijona karjuu niille, jotka unohtavat, mistä tullaan”, hän sanoo. Leijona puolustaa sitä työväen perintöä, jonka puolesta Nieminen on seissyt koko elämänsä. ”Se muistuttaa, että tässä maassa on taisteltu oikeudenmukaisuuden puolesta – ja että se taistelu jatkuu.”

Talo muistaa – ja muistuttaa

Vesikansan työväentalon historia ulottuu yli sadan vuoden taakse. Yhdistys on perustettu vuonna 1902 ja rekisteröity 1920. Ensimmäinen talo valmistui keväällä 1947, mutta paloi jo juhannuksena samana vuonna. Tilassa on järjestetty urheilua, tapahtumia, tansseja ja kokouksia. Lahden Taimi on jumpannut salissa, viihteellinen pop-toiminta alkoi 1970-luvulla ja jatkui 2000-luvulle asti. Vuonna 2013 talossa on esiintynyt tunnettuja taiteilijoita kuten Matti Nykänen ja Johanna Tukiainen aka  Tuksu. Kansanedustaja Hertta Kuusinen puhui talon 60-vuotisjuhlissa.

Pingoa on pelattu, ja lapsuusmuistot tilasta ovat vahvoja. Juha Haukka osallistui tilaisuuksiin jo alle 10-vuotiaana äitinsä mukana. Eero Nieminen muistaa, kuinka lakkovahtien paikka oli työväentalon pikkusalissa 1970-luvun lakkojen aikaan.

Tulevaisuus: vuokrakäyttöä ja osuustoimintaa

Tilaa vuokrataan myös yksityiskäyttöön, kuten syntymäpäiviin ja juhliin. ”Tästä on tarkoitus olla yleistä tilaa, mitä vuokrataan”, Haukka kertoo. Yhdistys ei pyri kaupalliseen voittoon, vaan osuustoiminnalliseen malliin, joka sitoo ihmiset yhteiseen tekemiseen. ”Se pitää olla niin sanottua osuustoiminnallista bisnestä.”

Yhteisö voittaa apatian – ja rakentaa uutta

Talkootyö ja yhteinen tekeminen ovat olleet avain apatian voittamiseen. Nieminen korostaa, että ihmiset kaipaavat rauhoittumista ja konkreettista tekemistä. ”Pitää tässä iässä rauhoittua ja tulla tekemään jotain muutakin. Tavallaan samalla muistelee vähän mennyttä aikaa.”

Työväenliikkeen perusidea – tasavertainen toiminta – nähdään edelleen merkityksellisenä. ”Se on se, mikä varmasti tänä päivänä enemmän tuo yhteen porukkaa”, Haukka sanoo. Paluu juurille koetaan tarpeelliseksi, mutta ajanmukaisesti muokattuna. ”Se pitää muokata tähän päivään.”

Vesikansan työväentalo ei ole vain rakennus, vaan elävä esimerkki siitä, miten yhteisö voi rakentaa tulevaisuutta yhdessä – ilman bisnesideaa, mutta vahvalla arvopohjalla

Vesikansan työväentalo ei ole vain rakennus, vaan elävä esimerkki siitä, miten yhteisö voi rakentaa tulevaisuutta yhdessä – ilman bisnesideaa, mutta vahvalla arvopohjalla. Se on tila, jossa ulkoportaat odottavat vielä kiinnitystä, mutta sisällä on jo syntynyt jotakin pysyvää: yhteisö, joka tekee, muistaa ja kutsuu mukaan, ellei sitten pelkää karjuvaa leijonaa.