“Kuinka paljon rohkeutta uskalletaan tänään jättää käyttämättä?”

Loppuviikosta perjantai-iltapäivänä eduskuntatalon portaille on luvassa näky, jota Suomessa ei ole pitkään aikaan nähty. Ihmisiä makaa maassa, mustiin pukeutuneina – ruumiiden kaltaisina. He muodostavat yhteisen kuvan, joka on yhtä aikaa yksinkertainen ja musertava: paljon ihmisiä voisi kadota yhdellä iskulla – jos ydinaseita taas käytettäisiin.

Performanssin taiteellisesta toteutuksesta vastaa taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö PAND – Taiteilijat rauhan puolesta ry. Yksi mielenosoituksen järjestäjistä on varjoteatteritaiteilija, esiintyvä taiteilija ja pitkän linjan rauhanaktivisti Elviira Davidow.

Elviira sanoo, että mielenosoituksen suunnittelu lähti liikkeelle pakosta.

”Tämä koko ajatus lähti siitä, että sulla oli joku pakottava tarve reagoida. No mä luulen, että kaikilla on. Nyt tuntuu tosi tarpeelliselta, että päästään käynnistämään mielenosoitusten sarjaa”, sanoo Davidow.

Taustalla on Orpo–Purran hallituksen valmistelema ydinenergialain ja rikoslain muutos, joka poistaisi nykyiset ydinaseiden kauttakulun ja sijoittamisen kiellot. Hallitus perustelee muutosta Naton ydinasepelotteen vahvistamisella. Rauhanliike näkee tilanteen toisin: kyse ei ole teknisestä päivityksestä vaan historiallisesta suunnanmuutoksesta.

Kireä ilmapiiri, pelko ja tarve toimia

Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu on kiristynyt Ukrainan sodan myötä. Pelko on läsnä kodeissa, uutisissa ja poliittisissa puheissa. Davidow sanoo, että juuri siksi taiteilijoiden on  nyt astuttava esiin.

”Taiteilijoiden tehtävä on olla tilanteiden tulkkeja. Lukea vaikeaa ja sanallistaa tilanteen ydin.”

Elviira ei puhu yläkäsitteillä. Hän puhuu konkreettisesta, fyysisestä pelosta – siitä, mitä tapahtuisi, jos Suomeen todella sijoitettaisiin ydinaseita.

”Jos meillä olisi tällaisia ydinaseita Suomen alueella… me oltaisiin varmaan maailman yksi ykkösydinasemaalitauluista.”

Davidow ei väitä olevansa sotilasstrategian asiantuntija. Hän puhuu ihmisyydestä, arjesta, lapsista, eläimistä, ystävistä – siitä, mitä kaikkea ydinaseiden normalisoituminen koskettaisi.

“Kuinka paljon rohkeutta uskalletaan tänään jättää käyttämättä?”

Haastattelun aikana Davidow palaa yhteen lauseeseen, joka selvästi kiertää taiteilijan luissa ja ytimissä:

”Kuinka paljon rohkeutta uskalletaan tänään jättää käyttämättä.” (Tommy Taberman, Runot 1970–2010, 2010)

Runon viisas lause on kulkenut Elviiran mukana rauhantyössä. Tabermanin sitaatti  löytyy  myös Davidowin rauhannäyttelystä ”Ihmisiksi”. Elviiran mukaan lause kiteyttää hetken, jossa Suomi nyt on.

Rohkeus ei hänen mukaansa tarkoita uhkarohkeutta tai sotilaallista kovuutta. Elviiralle se tarkoittaa pysähtymistä ja kykyä sanoa ei.

Rauhantaiteilijan mukaan rohkeuden vastakohta ei ole pelko. ”Se on välinpitämättömyys.”

Koulukiusaamisen logiikka ja aikuisten maailma

Elviira Davidow on kahden lapsen äiti ja tekee vertauksen, joka pysäyttää.

”Koulussa opetetaan, että jos joku lyö sua, huonoin asia mitä voi tehdä on lyödä takaisin”, sanoo Davidow. ”Miksi me sitten aikuisten maailmassa toimitaan täsmälleen päinvastoin?”

Tällä Elviira viittaa poliittiseen retoriikkaan, jossa ”realismiksi” kutsutaan ajallemme tyypillistä koventunutta linjaa, asevarustelua ja ajatusta siitä, että aggressioon vastataan aggressiolla. Rauhantaiteilija ei voi hyväksyä tätä logiikkaa itsestäänselvyytenä.

”Miksi meille rakennetaan kulttuuria, jossa on asioita, joita ei saa sanoa?” hän jatkaa. ”Jos sanot seisovasi aseita vastaan, olet vaarallisen naiivi.”

Varjoteatteritaiteilija Davidow ei kuitenkaan puhu pasifismista tai antimilitarismista sinisilmäisenä ideologiana. Hän puhuu siitä, että väkivalta ei koskaan ole neutraali ratkaisu – ei yksilön tasolla eikä valtioiden tasolla.

Ympäristökriisi ja militarisaation paradoksi

Rauhanaktivisti Davidow nostaa esiin toisen paradoksin ja ristiriidan: ympäristökriisin ja militarisaation yhteyden.

”Kaikki ympäristökysymykset on jäähyllä, jos pääpolitiikka keskittyy aseteollisuuteen.”

Elviira muistuttaa, että ydinaseet ovat äärimmäinen ympäristöuhka – ei vain ihmisille, vaan koko elollisuudelle. ”Ydinaseet ovat se, joka varmistaa, että mikään ei jää eloon planeetalla.”

Tämä ei ole Elviiran mukaan liioittelua. Se on muistutus siitä, että ilmastokriisin ja turvallisuuskriisin ratkaisut eivät saisi olla toisilleen vastakkaisia.

PAND ja taiteilijoiden rooli kriisiaikana

PAND – Taiteilijat rauhan puolesta ry on yksi Suomen värikkäimmistä rauhanjärjestöistä. Se syntyi 1980-luvulla, kun taiteilijat Yhdysvalloissa ja Euroopassa alkoivat vastustaa ydinasevarustelua teatterin, performanssien ja kulttuuritapahtumien kautta.

Davidow näkee jatkumon. ”80-luvulla herättiin ydinaseiden järjettömyyteen. Nyt ihmisillä ei ole enää käsitystä siitä, kuinka absurdi ydinase on.”

PANDin toiminta on laajaa: rauhanmusiikin klubeja, Rauhan ja toivon teatterin näyttämö Kalliossa, Pandila-galleria ja journalistisesti kunnianhimoinen verkkolehti Uusi Sivu, joka käsitteli ydinasekysymyksiä erillisessä numerossa viime vuonna.

Kesällä järjestetään jälleen PANDin rauhanleiri Vehmaalla.

Mielenosoitus eduskuntatalolla – ruumiiden hiljainen kuva

Perjantain mielenosoitus on suunniteltu eduskunnan eteen. Ihmiset pukeutuvat mustiin ja makaavat maassa hiljaisuudessa.

”Siitä syntyy dramaattinen, vaikuttava näky. Ehkä näemme eduskuntatalon edessä monta sataa mustaa ruumista.”

PANDin performanssiryhmä fasilitoi tapahtumaa ja huudattaa iskulauseita. Merikukka Kiviharju laulaa. Runoilija esiintyy. Performanssi on yksinkertainen, mutta sen symboliikka on raskas.

”Jos yksikin ydinase suunnataan Suomeen, se on vähintään satojatuhansia ruumiita.”

Elviira toivoo, että Orpo–Purran hallitus näkee tämän rauhanperformanssin kuvan – mustat ruumiit – ja ymmärtää, ettei kyse ole ”pienestä teknisestä muutoksesta”.

Rauhanliike herää – ja yhdistyy

Davidow kertoo, että mielenosoitusta valmistellessa yhteydenottoja on tullut joka suunnasta.

”Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea, Naiset rauhan puolesta, Naiset mustissa… kaikki seisoo tän takana.”

Elviira myöntää, että rauhanliike ei ole ollut täysin yhtenäinen Nato-keskustelun aikana. Mutta ydinasekysymys on toisenlainen.

”Ydinaseet ovat asia, jossa rauhanliike on yksimielinen.”

Taiteilijan henkilökohtainen historia – ja trauma, joka ei unohdu

Davidow kertoo lapsuuden kokemuksesta, joka on jättänyt pysyvän jäljen. Hän näki Ateneumissa 1980-luvulla teoksen, jossa valkoisen hiilipölyn alla oli ihmisen ruumis – viittaus Hiroshiman ydinpommiin.

”Se oli todella traumaattinen kokemus. Mulle avautui sillä hetkellä, mitä ydinase tarkoittaa.”

Elviira ei haluaisi altistaa omia lapsiaan samanlaiselle kokemukselle. Mutta hän tietää, että lapsia ei voi suojata loputtomiin.

Miksi juuri nyt?

Haastattelun lopussa Davidow palaa siihen, miksi mielenosoitus järjestetään juuri nyt.

”Tämä aika ei ole meille helppoa. Mutta vaikea aika haastaa ymmärtämään peruskysymyksiä, ja peruskysymys tänään on tämä: millaisen maailman me olemme valmiita hyväksymään? Tulevaisuus riippuu siitä, mitä teemme juuri nyt.”

Davidow ei väitä, että taide yksin muuttaisi maailmaa. Mutta hän uskoo, että taide voi avata uudenlaista tilaa, jossa ihmiset uskaltavat ajatella toisin.

”Meidän tehtävä on kääntää maailman paradoksit ja ristiriidat ihmisten kielelle – ymmärrettäväksi.”

Perjantain mielenosoitus on yksi yritys tehdä juuri tätä: pysäyttää, näyttää, kysyä.

Ja kysymys kuuluu edelleen: Kuinka paljon rohkeutta uskalletaan tänään jättää käyttämättä?

---