Venezuelan kommunistit kritisoivat vallan keskittämistä – syveneekö johdon autoritaarinen kurssi?

Yhdysvaltojen 3. tammikuuta tekemät militaristiset iskut eri puolille Venezuelaa ja istuvan presidentin Nicolás Maduron sekä hänen puolisonsa Cilia Floresin kaappaus ovat sysänneet maan poliittisen kriisin uuteen vaiheeseen. Venezuelan kommunistisen puoleen (PCV) mukaan tapahtumat paljastavat, kuinka hauraaksi maan demokraattiset rakenteet ovat muuttuneet vuosien autoritaarisen keskittämisen seurauksena.

Kaksi vasemmistoa: mikä ero on PSUV:lla ja PCV:llä?

Venezuelan valtapuolue PSUV (Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue) on Nicolás Maduron johtama chavistinen hallituspuolue, joka hallitsee valtion instituutioita, oikeuslaitosta ja vaalijärjestelmää. PCV puolestaan on erillinen, perinteinen kommunistipuolue, joka tuki Hugo Chávezin aikana bolivaarista projektia, mutta on viime vuosina siirtynyt vasemmalta tulevaksi oppositioksi. PCV syyttää PSUV:ta siitä, että se on luopunut sosialistisista tavoitteista ja kääntynyt kohti pääomaa suosivaa talouspolitiikkaa.

Tämä ero on keskeinen, sillä Venezuelan poliittinen kriisi ei ole vain oikeiston ja vasemmiston välinen – se on myös kiista kahden vasemmiston välillä siitä, kuka edustaa työväenluokan etuja ja bolivaarisen vallankumouksen alkuperäisiä lupauksia.

GPP – hallitsevan vasemmiston valtakoneisto

PSUV:n asemaa ei voi ymmärtää ilman sen ympärille rakennettua Gran Polo Patriótico Simón Bolívar -vaalikoalitiota (GPP), joka on toiminut chavistisen vallan selkärankana jo yli vuosikymmenen. Vuonna 2011 Hugo Chávezin tueksi koottu liittouma yhdistää PSUV:n, pienemmät vasemmistopuolueet ja bolivaarista vallankumousta tukevat kansalaisliikkeet. GPP:n poliittinen painoarvo näkyi erityisesti vuoden 2025 parlamentti- ja aluevaaleissa, joissa koalitio saavutti ylivoimaisen enemmistön kansalliskokouksessa ja 23 kuvernöörinpaikkaa 24:stä.

Koalition sisäinen kurinalaisuus on vahvistunut entisestään varapresidentti Delcy Rodríguezin johdolla pidetyissä kokouksissa, joissa GPP:n rooli Maduron hallinnon poliittisena selkärankana on korostunut. Vaikka PCV palasi koalition listoille vuoden 2023 kiistellyn johtovaihdoksen jälkeen, sen asema on muuttunut: historiallinen marxilais-leniniläinen puolue toimii nyt GPP:n sisällä hallitusmyönteisen johdon alaisuudessa, samalla kun sen alkuperäistä kriittistä siipeä marginalisoidaan.

GPP:n ideologinen liima on edelleen bolivaarinen vallankumous, taloudellinen suvereniteetti ja vastustus imperialismille – mutta PCV:n mukaan nämä periaatteet ovat muuttuneet retorisiksi kulisseiksi, joiden taakse kätkeytyy vallan keskittyminen pienelle eliitille. Myös se etteivät kaikki valkokaaliton puolueet tavoittele sosialismia saa kommunisteilta kritiikkiä.

”Groteski jäljitelmä demokratiasta” – kommunistien mukaan vaalit menettivät merkityksensä jo ennen kaappausta

PCV:n lehti Tribuna Popular kuvaa Venezuelan vuoden 2025 parlamentti- ja aluevaaleja prosessiksi, jossa demokraattiset rakenteet olivat jo romahtaneet. ”Venezuelassa ei ole demokratiaa. On vain sen groteski jäljitelmä, yhä mureneva naamio, johon kukaan ei enää usko”, sanoo Tribuna Popular (25.5.2025). Groteski jäljitelmä tarkoittaa liioiteltua ja vääristynyttä kopiota, joka ei enää peitä todellisuutta.

Lehden mukaan PSUV:n johto oli siirtynyt vaiheeseen, jossa edes muodollinen laillisuus ei rajoittanut vallankäyttöä. ”Puolue hylkäsi viimeisetkin laillisuuden ja legitimiteetin rippeet peitellessään vuoden 2024 presidentinvaalien tuloksia”, sanoo Tribuna Popular (25.5.2025).

Kansallista vaalineuvostoa CNE:tä kuvataan poikkeuksellisen jyrkästi: ”Prosessi on kutistettu pisteeseen, jossa kansallinen vaalineuvosto muistuttaa luotettavan viranomaisen sijaan kasinon krupieeria”, sanoo Tribuna Popular (25.5.2025). Krupieeri on kasinon työntekijä, joka jakaa kortteja – vertaus kuvaa mielivaltaisuutta, jossa säännöt ovat vallanpitäjien käsissä.

Aikajana: liittolaisuudesta välirikkoon

Chávez-kausi: lojaali mutta itsenäinen kumppani

Hugo Chávezin valtakaudella PCV pysytteli PSUV:n ulkopuolisena mutta lojaalina tukijana. Kommunistit näkivät chavismon edustavan historiallista murrosta, jota ei haluttu horjuttaa.

2018–2022: puitesopimus kariutuu ja kritiikki kasvaa

Käänne tapahtui vuoden 2018 Santo Domingon neuvottelujen jälkeen, kun PCV:n ja PSUV:n välinen puitesopimus jäi toteutumatta. PCV:n mukaan Maduron hallinto ”hylkäsi bolivaarisen projektin alkuperäiset lupaukset ja kääntyi kohti sopeutuspolitiikkaa” (CubitaNOW 25.8.2024).

Kommunistit kutsuvat Maduron talouslinjaa ”neoliberaaliksi”, eli markkinoita vapauttavaksi ja työväenluokan asemaa heikentäväksi politiikaksi. He kuvaavat hallituksen linjaa kolmella adjektiivilla: ”työväenluokan vastainen (antiobrera), kansan vastainen (antipopular) ja kansallisten etujen vastainen (antinacional)” (CubitaNOW 25.8.2024).

2022: PCV siirtyy avoimeksi oppositioksi

Vuonna 2022 PCV katkaisi virallisesti tukensa Madurosta ja asemoitui hallituksen vasemmalta tulevaksi oppositioksi. Maduro vastasi kutsumalla PCV:tä ”izquierda trasnochada” – vanhanaikaiseksi vasemmistoksi, joka ei hänen mukaansa ymmärrä kriisin realiteetteja, (CubitaNOW 25.8.2024).

2023: valtion interventio ja puolueen ”kaappaus”

Vuonna 2023 korkein oikeus puuttui PCV:n sisäisiin asioihin ja nimitti puolueelle uuden johdon. PCV kutsuu tätä ”kaappaukseksi”,(CubitaNOW 25.8.2024). Tässä kaappauksella ei tarkoiteta väkivaltaista sieppausta, vaan poliittista interventiota, jossa puolueen oma johto syrjäytettiin ja korvattiin hallitukselle uskollisella ryhmällä.

Tapaus muistuttaa aiempia interventioita, joissa opposition puolueiden vaalimerkit ja infrastruktuuri siirrettiin hallitukselle myötämielisille ryhmille.

CubitaNOW on kuubalainen uutisportaali, joka raportoi Latinalaisen Amerikan politiikasta ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Sivusto tunnetaan hallituskriittisestä linjastaan ja siitä, että se seuraa tiiviisti alueen vasemmistopuolueiden sisäisiä kiistoja sekä talous- ja ihmisoikeuskysymyksiä.

Kiistan ydin: kuka edustaa vallankumousta?

PCV:n mukaan PSUV on luopunut sosialistisista tavoitteista ja alkanut turvata sekä kotimaisen että ulkomaisen pääoman etuja. Kommunistien näkökulmasta kyse on luokkapolitiikan suunnanmuutoksesta: työväenluokan oikeudet on uhrattu talouseliitin ja valtionhallinnon liittoutumille.

PSUV puolestaan perustelee linjaansa ”pragmatiikkana” talouskriisin ja Yhdysvaltojen pakotteiden keskellä. Kiista on siis kamppailu siitä, kenellä on oikeus tulkita bolivaarisen vallankumouksen perintö ja puhua kansan nimissä.

Hallitusmyönteinen media rakentaa vaihtoehtoisen todellisuuden

Resumen Latinoamericano ja TeleSUR kuvaavat PCV:n suhdetta Maduroon täysin eri valossa. Resumenin mukaan puolue koki uudelleensyntymän (renacer), kun uusi johto palasi PSUV:n tukijaksi. ”Puolueen jäsenet pelastivat puolueen niiltä, jotka olivat rikkoneet sen poliittisen linjan”, sanoo Henry Parra Resumen Latinoamericanolle (7.7.2025).Hallitusmyönteisissä lähteissä PCV:n kriittinen siipi marginalisoidaan ja interventioita kuvataan puolueen pelastamisena imperialismilta (salvación del imperialismo). TeleSUR puolestaan esittää Maduron kansainvälisen yhteistyön – erityisesti Kuuban ja Argentiinan kommunistipuolueiden kanssa – osoituksena yhtenäisestä vasemmistosta, jossa sisäisiä ristiriitoja ei ole.

Näin syntyy kaksi todellisuutta: kommunistien kuvaama autoritaarinen järjestelmä ja hallitusmedian esittämä yhtenäinen vallankumouksellinen rintama.

Työväenluokan toimijuus puristuksessa

Kommunistien mukaan Venezuelan kriisi ei johdu kansan jakautumisesta, vaan vallan keskittymisestä pienelle eliitille, joka käyttää valtiota työväenluokan toimijuuden tukahduttamiseen. Tämä on marxilaisen analyysin ydin: valtion instituutiot toimivat hallitsevan luokan välineinä, eivät kansanvallan toteuttajina.

Tribuna Popular tiivistää tilanteen näin: ”’Vaalijuhla’ ei ole muuta kuin yksityistilaisuus niiden käsissä, jotka ovat muuttaneet politiikan panttivankien ottamiseksi”, sanoo Tribuna Popular (25.5.2025).

Mitä seuraavaksi? Kommunistit etsivät tietä ulos kriisistä

Maduron kaappaus ja Yhdysvaltojen iskut ovat avanneet uuden, arvaamattoman poliittisen tilanteen. PCV:n kriittinen siipi näkee tapahtumat kaksiteräisenä: yhtäältä ne paljastavat ulkoisen intervention vaarat, toisaalta ne osoittavat, kuinka PSUV:n autoritaarinen kurssi on heikentänyt maan kykyä puolustaa itseään.

Keskeisiä kysymyksiä ovat:

• Miten PCV:n kahtiajako kehittyy?
  Hallitusmyönteinen johto ja kriittinen Figuera-linja elävät rinnakkain, mutta vain toinen saa institutionaalisen tunnustuksen.
• Miten työväenluokan toimijuus palautetaan?
  Kommunistien mukaan ratkaisu ei voi perustua eliittien välisiin sopimuksiin, vaan kansan omaan järjestäytymiseen.
• Miten Venezuela rakentaa demokratian uudelleen?
  PCV:n mukaan se edellyttää vaalijärjestelmän palauttamista riippumattomaksi ja poliittisten oikeuksien turvaamista kaikille – myös hallitusta vasemmalta kritisoiville.

Venezuelan kamppailu näyttää, miten ulkoinen interventio ja sisäinen autoritaarinen valtapolitiikka voivat yhtä aikaa murentaa työväenluokan demokraattista toimijuutta – ja miten vasemmiston sisäinen yhtenäisyys ei ole itsestäänselvyys, vaan poliittinen taistelukenttä.

---