Caracasissa rauhan ääni kaikuu vuorten yllä

Latinalaisen Amerikan portti – Caracas  on sekä konkreettinen että kuvallinen portti Karibian ja Andien välillä – se yhdistää vuoret, meren ja poliittisen liikkeen. Tänään kaupungin yllä liikkuvat pilvet suutelivat  sen vihreitä vuoria, ja joulukuun valo sai kadut hehkumaan. Jouluvalot, joulupukit ja seimikuvaelmat täyttävät keskustan – idylli, jota ei uskoisi uhkaavan mikään. Silti juuri tänne, kansallisten sankarien monumentin läheisyyteen, on kokoontunut yli tuhat ihmistä viidestäkymmenestä maasta. Kansainväliset rauhantoimijat, kansalaisliikkeiden ja poliittisten puolueiden aktivistit ovat uhanneet Yhdysvaltojen asettamia lentorajoitteita ja no fly zonea matkustaakseen bolivarisen vallankumouksen ytimeen – rauhan tapahtumaan.

Matka Caracasiin ei ollut helppo. Moni kulki kiertoteitä. Oma reittini vei Kolumbian kautta. Välillä matkattiin autolla, välillä jalan. Rajaseudut avautuivat satumaisina vuoristomaisemina, jotka toivat mieleen televisiosarjojen kuvat kokaiiniplantaaseista ja kartellien välienselvittelyistä. Todellisuus oli kuitenkin toinen: kauneus, joka peitti alleen jännityksen. Suurinta huolta aiheutti Kolumbiassa havaittu 10 rihterin maanjäristys. Se oli etelässä- toinen uhka pohjoisessa ja minä matkasin tässä maisemassa.  Tieto järistyksestä  ja Yhdysvaltojen uhista kulki mukana, muistuttaen kuinka hauras ja voimakas maailma voi olla.

Rauhan kokous joulun valojen keskellä

Caracasissa 10.-12.12. järjestetty Kansojen kokous – Asamblea de los Pueblos –  ei ollut syntymäpäiväjuhla, vaikka paikka on sama, jossa Venezuela juhlii itsenäisyyspäiväänsä. Nyt kaupunki oli täynnä joulun tunnelmaa, mutta kokouksen sanoma oli vakava: rauha aseiden varjossa.

Varapresidentti Delcy Rodríguez puhui kansainväliselle yleisölle, joka oli uhmannut lentokieltoja ja Trumpin mielipuolista saartoja päästäkseen paikalle. Rodríguezin sanat kaikuivat yli salin:

”Venezuela ei taivu sotilaallisen uhan edessä, vaan nostaa rauhan lipun korkealle!”

Venezuelalaisia pitäisi onnitella, sillä tämä Rodríguez osaa ottaa yleisönsä. Hän ei lue paperista, ellei halua tarkistaa sanatarkasti, mitä jossain Monroe-doktriinissa tai Donald Trumpin tiedotteessa sanotaan. Venezuelalainen on intohimopolitiikan mestari. Rodríguez paketoi viestinsä helposti ymmärrettävään muotoon niin, että paikalla olleet Karibian mereltä kokousta seuranneet kymmenet kalastajatkin jaksoivat sitä kuunnella. Taitava puhuja asettui kalastajien kanssa samaan veneeseen, jonne kansainvälisten vieraidenkin oli helppoa astua mukaan kyytiin – vaikka jos tarkemmin asiaa ajattelee, juuri näitä aluksia Yhdysvallat on pommittanut kuin jotain epärealistisen videopelin kohdetta. Nyt nämä kalastajat olivat Caracasissa, ja heidän viestinsä oli selvä: ”Haluamme kalastaa rauhassa.”

Oslon varjot

Delcy Rodríguez loi puheessaan kontrastin: samaan aikaan kun Caracasissa kansat kokoontuivat puolustamaan rauhaa, Oslossa jaettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hänen mukaansa Nobel-tilaisuus ei näyttänyt juhlivan mitään, vaan muistutti hautajaisia. Rouvaa ei näkynyt – ”La señora no se presentó”, sanoi Rodríguez viitaten palkinnon vastaanottajan poissaoloon. Hän painotti, että siinä missä Yhdysvallat on yrittänyt hallita Venezuelaa pelolla, pelko näyttäisi siirtyneen  rauhanpalkinnon tilaisuuteen. Caracasissa Oslon Nobel-seremonian vastaiset mielenosoitukset saivat raikuvat aplodit.

Monroenismin ja Bolivarismin taistelu

Rodríguez muistutti Latinalaisen Amerikan historiasta: Monroenismin ja Bolivarismin välisestä taistelusta. Monroenismin hän kuvasi Yhdysvaltojen hegemonisena doktriinina, joka pyrkii alistamaan koko mantereen Washingtonin etupiiriin. Bolivarismi puolestaan edustaa kansojen vapautta, itsenäisyyttä ja yhtenäisyyttä – Simón Bolívarin perintöä, joka kutsuu kansoja yhdistymään imperialismia vastaan. Tämä kamppailu ei ole menneisyyden kaiku, vaan elävä todellisuus.

Kiinan suhde Latinalaiseen Amerikkaan

Rodríguezin puheessa viitattiin myös Kiinan ja Latinalaisen Amerikan suhteisiin. Kiina nähdään kumppanina, joka tarjoaa vaihtoehdon Yhdysvaltojen hegemonialle. Taloudellinen yhteistyö ja infrastruktuurihankkeet vahvistavat itsenäisyyttä ja moninapaista maailmanjärjestystä.

Rodríguez nosti esiin Kiinan ulkopolitiikan keskeisen ajatuksen: ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden ”Community with a shared future for mankind”. Tämä visio kutsuu kansoja ylittämään erimielisyydet, suojelemaan yhteistä planeettaa ja rakentamaan globaalia kylää yhteisenä kotina. Latinalaisessa Amerikassa ajatus resonoi voimakkaasti, sillä se tarjoaa vaihtoehdon Trumpin ajamalle Monroenismin hegemonialle ja lupauksen rauhanomaisesta yhteistyöstä.

Yli sata maata on jo liittynyt Kiinan aloitteisiin – kuten Globaali kehitysalote (Global Development Initiative), Globaali turvallisuusaloite (Global Security Initiative) ja Vyö ja tie -yhteistyö (Belt and Road Initiative) – jotka rakentavat konkreettisia siltoja kansojen välille.

Voitaneen sanoa, että Venezuelan näkökulmasta Kiinan visio antaa toivoa: se tarjoaa mallin, jossa rauha, kehitys ja kansojen itsemääräämisoikeus voivat kulkea käsi kädessä. Caracasissa tämä viesti sai erityisen painoarvon – kokouksen osallistujat näkivät Kiinan kumppanuuden osana laajempaa pyrkimystä kohti oikeudenmukaista ja moninapaista maailmanjärjestystä. Tämä luonnollisesti kiinnostaa enemmän kuin Yhdysvaltojen tarjoama kapitalistinen malli ja vallanvaihtokuviot.

Järistysten aika

Kun kokous päättyi päivän ohjelman osalta, palasin Caracasin kaduille, jotka olivat täynnä joulun valoja ja seimikuvaelmia. Mielessäni oli tieto Kolumbiassa tapahtuneesta maanjäristyksestä – konkreettinen muistutus siitä, kuinka maa voi järistä hetkessä: etelässä luonnonvoimien seurauksena, pohjoisessa vaarallisen politiikan toimesta. Latinalainen Amerikka elää poliittisten ja geopoliittisten järistysten aikaa.

Kokouksesta kirjoitetaan parhaillaan julkilausumaa, joka kokoaa yhteen käydyn keskustelun. Osallistujien aloitteita on kirjattu ylös puheenvuoroista, ja niitä on voinut lähettää myös kokouspaikalla olleiden QR-koodien kautta suoraan valmistelutoimikunnalle. Vaikka julkilausumaa ei ole vielä julkaistu – kokous jatkuu vielä yhdellä päivällä – voidaan jo nyt sanoa, että useissa puheenvuoroissa korostettiin kokouksen olevan vasta alku.

Tavoitteena on vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja solidaarisuutta, etsiä uudenlaisia osallistumisen tapoja ja haastaa vanha maailma, imperialismi, sota ja fasismi. Kokouksen henki on luoda uusi, osallistuvaan malliin perustuva järjestelmä, jossa kansat itse määrittävät tulevaisuutensa. Tässä Simón Bolívarin esimerkki toimii vahvana inspiraationa: hänen perintönsä muistuttaa, että todellinen vapautus syntyy kansojen liitosta ja osallistumisesta, ei ylhäältä annetusta vallasta.

Caracasin kokous ei ollut vain reaktio Yhdysvaltojen sotilaalliseen uhkaan, vaan alku uudenlaisen maailman rakentamiselle. Kuten maanjäristys Kolumbiassa, myös kansojen kokous ravistelee vanhaa järjestystä. Se on lähtölaukaus kohti uutta aikaa – aikaa, jossa rauha, solidaarisuus ja kansojen osallistuminen muodostavat perustan ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.

---