Voiko jarrukala pysäyttää laivan: kääntäjä alkoi epäillä Aristotelesta
Suomentajan työpöydällä on avoinna useita näyttöjä. Yhdessä pyörii Aristoteles, toisessa Plinius, kolmannessa tutkimuskirjallisuus. Hyllyissä on antiikin tekstejä, pöydillä muistiinpanoja ja luonnoksia. Ensivaikutelma muistuttaa enemmän tutkimuslaboratoriota kuin kotitoimistoa. Olen historiallisten tekstien suomentajan ja aineenopettajan Sami Janssonin työhuoneessa – tutkijan kammiossa.
”Tuolla minä kirjoitan. Teksti on tuossa isolla ruudulla. Tämäkin on lähteiden lukemiseen”, sanoo Sami Jansson esitellessään työhuonettaan Jyväskylässä.
Katse osuu erilliselle näytölle avattuihin Aristoteleen teoksiin. Kiinnostavaa on se, että Aristoteleella on ihan oma tietokone täällä sinun työhuoneessasi. Paljonkohan tutkijalla on päivässä ruutuaikaa?
Jansson nauraa.
”Minun mielestäni pitäisi saada esille sata pdf:ää yhtä aikaa. Kaikkia lähteitä pitää voida koko ajan tutkia”, sanoo Jansson.
Juuri siinä kiteytyy paljon siitä työstä, jota Jansson tekee. Kyse ei ole vain kääntämisestä. Kyse on tutkimisesta, lähteiden vertailemisesta, historiallisten yksityiskohtien tarkistamisesta ja kokonaisen menneisyyden avaamisesta nykyajan lukijalle. Näin asian ymmärtäen on ihme, että viisi näyttöä riittää.

Työ, jolle ei ole virkaa
Janssonin ammattinimikettä on vaikea tiivistää yhteen sanaan.
”Kääntäjä, opettaja. Niitä hommia minä teen. Haen opettajahommia, jos ei ole apurahaa, ja koko ajan haen uusia apurahoja ja koko ajan käynnistän uusia projekteja”, sanoo Jansson.
Moni ulkopuolinen näkisi tilanteen epävarmana. Jansson ei itse näe.
”Kyllä olen tähän työelämääni tyytyväinen”, sanoo Jansson.
Pitkä kokemus on opettanut, ettei omaa tulevaisuutta voi rakentaa yhden työnantajan tai yhden hankkeen varaan. Sen sijaan Jansson puhuu osaamisesta.
”Opinnot ovat hirmu tärkeitä. Se, että on opiskellut monenlaisia asioita ja on mukana monenlaisissa projekteissa, tuo sellaista varmuutta. Että elämä kantaa”, sanoo Jansson.
Tuo ajatus toistuu haastattelun aikana useaan kertaan. Jansson kutsuu asiaa henkiseksi pääomaksi.
”Henkinen pääoma on se, mikä kantaa. Jos ihminen vain hankkii riittävän laajat opinnot, niin kyllä sitä pärjää”, sanoo Jansson.
Historian suomentaja
Viime vuosina Jansson on ollut mukana suomentamassa muun muassa antiikin kirjallisuutta, kuten Arkhimedeen tekstejä. Monet hankkeet ovat saaneet alkunsa yksinkertaisesta havainnosta.
”Tämä oli minun ideani. Minä keksin tämän Arkhimedeen ja huomasin, ettei hänen kirjoituksiaan ei ole vielä suomennettu lainkaan”, sanoo Jansson.
Toisinaan sama tapahtuu antiikin puheiden, matkakirjojen tai filosofisten tekstien kohdalla. Jokin merkittävä teos puuttuu suomeksi, ja Jansson päättää ryhtyä etsimään työryhmää ja hakemaan apurahoja.
Työ ei kuitenkaan tarkoita vain sanojen siirtämistä kielestä toiseen. Siksi käännösten rinnalla syntyy selityksiä, johdantoja ja kommentaareja. Välillä yksittäinen huomautus kasvaa pieneksi tutkimukseksi.

Kun kääntäjä alkaa epäillä Aristotelesta
Yksi herkullinen esimerkki Janssonin työn erikoisuudesta löytyy antiikin Rooman suurimpiin tietokirjailijoihin kuuluneen Plinius vanhemman teoksista. Sen yhteydessä hän päätyi selvittämään antiikin tarinaa jarrukalaksi kutsutusta kalasta, jonka uskottiin pystyvän pysäyttämään kokonaisia laivoja.
”Aristoteles väittää, että jarrukalat voivat saada laivat pysähtymään yllättäen. Laivaa ei voi ohjata tai se ei liiku mihinkään”, sanoo Jansson. Myöhemmin tällaisia kaloja alettiin kutsua remoroiksi.
Väitettä uskottiin vuosisatojen ajan. Tutkimuskirjallisuudesta selvisi, että ilmiön taustalla ei ollut kala vaan suolaisen ja makean veden kerrostuneisuus.
”Kääntäjän pitää tarttua asiaan. Luen kriittisesti. Yritän selvittää lukijalle, mitä oikeasti on tapahtunut – ehkä”, sanoo Jansson.
Janssonin puheesta kääntäminen näyttäytyy lähes tutkijan työnä.
”Sen takia joutuukin lukemaan tutkimuskirjoituksia. Meillä on hullun määrä tutkimuskirjallisuutta”, sanoo Jansson.
Apurahojen maailma
Vaikka julkaistut kirjat näyttävät valmiina arvokkailta ja pysyviltä, niiden tekeminen on usein ollut taloudellisesti epävarmaa.
Vuosien kokemus käännöstyöstä on muuttanut Janssonin tapaa tehdä hankkeita.
”Minä tajusin, että olen usein luvannut aivan liikaa ja hakenut säätiöiltä työmäärään nähden aivan liian pientä rahoitusta”, sanoo Jansson.
Nykyään Jansson suhtautuu asiaan toisella tavalla.
”Työ on opettanut”, sanoo Jansson.
Erityisen tärkeäksi Jansson nostaa yhteistyön.
”Minulle on hirveän tärkeää, että voin tehdä työtä työryhmän kanssa ja että töitä osataan jakaa ihmisten kesken”, sanoo Jansson.

Miksi tätä työtä tehdään?
Haastattelun lopussa keskustelu siirtyy laajempaan kysymykseen.
Muuttaako historiallisten tekstien suomentaminen maailmaa?
Jansson vastaa empimättä.
”Kyllä se muuttaa”, sanoo Jansson.
Hän pysähtyy hetkeksi ja jatkaa.
”Jos ihmiset lukevat enemmän ja sivistyvät enemmän, he alkavat ajatella enemmän. Ja heistä tulee kriittisempiä”, sanoo Jansson.
Ajatus kuuluu lähes vanhanaikaiselta aikana, jolloin puhutaan algoritmeista, somesisällöistä ja tekoälystä. Jansson ei kuitenkaan luovu omasta tehtävästään tuoda näkyväksi historiallisia tekstejä.
”Koulutus ja yleissivistys on se, mikä palvelee koko kansakuntaa”, sanoo Jansson.
Samaan aikaan hän on huolissaan lukemisen vähenemisestä.
”Minusta lukeminen on vähentynyt tosi paljon”, sanoo Jansson.
Huolta lisäävät koulutukseen ja tieteeseen kohdistuneet leikkaukset.
”Jos katsoo vain politiikkaa, niin koulutusta on kyllä leikattu aika paljon. Ja tieteestä on leikattu”, sanoo Jansson.
Silti Jansson ei kuulosta kyyniseltä.
Pikemminkin hän vaikuttaa ihmiseltä, joka uskoo sitkeästi siihen, että joku vielä avaa kirjan. Että joku kiinnostuu antiikin maailmasta. Että joku löytää suomenkielisenä tekstin, jota ei ole ennen ollut saatavilla.
Kun keskustelu palaa jälleen työn merkitykseen, Jansson tiivistää oman elämänohjeensa yksinkertaisesti:
”Kannattaa opiskella”, sanoo Jansson.
Lause kuulostaa vaatimattomalta. Mutta ehkä juuri siinä piilee hänen elämäntyönsä ydin. Vuosikausia hän on tehnyt työtä sen eteen, että suomeksi voisi lukea hieman enemmän menneisyydestä, historiasta, ajatella hieman tarkemmin nykyisyyttä ja ehkä ymmärtää hieman paremmin myös tulevaisuutta.
Sami Jansson on ollut eri työryhmissä mukana suomentamassa muun muassa Gaudeamuksen julkaisemia René Descartesin teoksia, Alexis de Tocquevillen teoksen Demokratia Amerikassa (Gaudeamus 2006) Wilhelm Rubrukin matkakertomuksen Matka Mongoliaan (Faros 2010) sekä kirjoituskokoelman Arkhimedes: Kelluvat kappaleet ja muita kirjoituksia (Gaudeamus 2025). Vuonna 2024 ilmestyneen kokoelman Plautuksen komedioita hän on tehnyt yhdessä Arto Kivimäen kanssa Teos-kustantamolle.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!