“Haluammeko seurata Trumpin jalanjälkiä kohti epäjärjestyksen aikaa vai panostaa kansainväliseen yhteistyöhön?”
Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka on ajautunut historialliseen murrokseen. OECD:n tuoreet luvut osoittavat, että Suomi on luisumassa pois pohjoismaisesta viiteryhmästään samaan aikaan, kun Orpo–Purran hallitus toteuttaa mittavia leikkauksia, joita kansalaisjärjestöt kuvaavat vaarallisiksi ja lyhytnäköisiksi. Fingon vaikuttamisen ja oppimisen johtaja Ilmari Nalbantoglu kiteyttää tilanteen dramaattisesti:
”Haluammeko seurata Trumpin jalanjälkiä kohti epäjärjestyksen aikaa vai panostaa kansainväliseen yhteistyöhön?”, kysyy Fingon vaikuttamisen ja oppimisen johtaja Ilmari Nalbantoglu Fingon tiedotteessa (10.4.2026).
Kysymys ei ole pelkästä retoriikasta. OECD:n kehitysapukomitean (DAC) alustavat tiedot paljastavat, että Suomen kehitysyhteistyömäärärahat laskivat viime vuonna 23,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2024. Pudotus on yksi jyrkimmistä koko OECD:n jäsenmaiden joukossa. Samaan aikaan Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti kasvattivat panostuksiaan – Suomi kulkee vastavirtaan.
Toksinen voimapolitiikka syrjäyttää solidaarisuuden
Kansalaisjärjestöjen mukaan Orpo–Purran hallituksen linja muistuttaa vaarallisella tavalla Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin ajamaa politiikkaa, jossa kansainvälinen yhteistyö korvataan yksipuolisilla valtapeleillä. Fingon mukaan tämä on Suomelle tuhoisa tie.
Nalbantoglu kuvaa Trumpin linjaa näin: ”Trumpin unelmat näyttävät koskevan suurvaltadiilejä ja toksista voimapolitiikkaa. Kaikille muille – kuten Suomelle – sopivampaa on yhteistyö ja sopiminen”, sanoo Nalbantoglu.
Toksinen voimapolitiikka tarkoittaa tässä yhteydessä suurvaltojen itsekkäitä valtapyrkimyksiä, joissa heikoimmassa asemassa olevien maiden tarpeet jäävät jalkoihin. Fingon mukaan Suomi on nyt vaarassa omaksua saman logiikan: solidaarisuus ja globaali vastuu väistyvät säästöpolitiikan ja markkinakurin tieltä.
Leikkaukset iskevät maailman köyhimpiin – seuraukset ovat kohtalokkaita
OECD:n mukaan kahdenvälinen kehitysyhteistyö vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) kanssa laski 25,8 prosenttia ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kanssa 26,3 prosenttia. Vuonna 2025 LDC-maat saivat yhteensä 28,1 miljardia dollaria kehitysyhteistyötä, kun samaan aikaan Ukrainaa tuettiin 44,9 miljardilla dollarilla.
Fingon vaikuttamisen asiantuntija Anna Hyvärinen muistuttaa, että leikkaukset eivät ole abstrakteja numeroita vaan konkreettisia tragedioita. ”Leikkaukset kehitysyhteistyöstä osuvat ennen kaikkea kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Leikkausten takia esimerkiksi aikaisempaa harvempi tyttö pääsee kouluun ja yhä useampi lapsi kuolee hoidettavissa oleviin sairauksiin”, sanoo Hyvärinen.
Lancet-lehden tutkimuksen mukaan nykyisen leikkaustahdin jatkuminen tarkoittaa yli 9 miljoonan ihmisen kuolemaa vuoteen 2030 mennessä.
Suomalaiset eivät tue Orpo-Purran linjaa
Ulkoministeriön mielipidemittauksen (26.5.2025) mukaan:
- 81 % suomalaisista pitää köyhyyden poistamista ja eriarvoisuuden vähentämistä tärkeänä
- 77 % pitää humanitaarista apua tärkeänä
- yli puolet lisäisi kehitysyhteistyörahoitusta
- 64 % vastustaa leikkauksia
Orpo-Purran hallitus siis toimii vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.
Leikkauspolitiikka palvelee pääomaa, ei globaalia oikeudenmukaisuutta
Kehitysyhteistyön leikkaukset eivät ole neutraaleja talouspäätöksiä. Ne heijastavat poliittista valintaa, jossa valtiontalouden tasapainottamisen taakka sysätään globaaleille köyhille samalla kun pääoman intressit säilyvät koskemattomina. Bisnes-politiikka ja kapitalistinen valtio priorisoivat omistavan luokan etuja työväenluokan ja globaalin etelän kustannuksella.
Kun hallitus leikkaa kehitysyhteistyöstä yli 1,3 miljardia euroa vaalikauden aikana, kyse ei ole vain budjettiteknisestä ratkaisusta. Kyse on arvovalinnasta, jossa solidaarisuus ja kansainvälinen vastuu alistetaan markkinakurin logiikalle. Tämä logiikka on tuttu kaikille, jotka seuraavat työväenluokan ja pääoman välistä ristiriitaa: heikoimmassa asemassa olevat maksavat aina eniten.
Suomi irtautumassa pohjoismaisesta mallista?
OECD:n tilastot osoittavat, että nykykehityksellä Suomi on liukumassa pois pohjoismaisesta viiteryhmästään. Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti kasvattivat kehitysyhteistyöpanoksiaan vuonna 2025 – Suomi kulkee vastavirtaan ja heikentää samalla omaa kansainvälistä profiiliaan.
Hyvärisen mukaan Petteri Orpon hallituksen leikkauspolitiikka on varsin lyhytnäköistä. ”Meidän on korkea aika ymmärtää, että maailman etu on myös Suomen etu”, sanoo Hyvärinen.
Fingo: Suomi hyötyy kansainvälisestä yhteistyöstä – ei eristäytymisestä
Fingo, joka edustaa noin 250 suomalaista kansalaisjärjestöä, korostaa, että kehitysyhteistyö on sekä moraalinen velvollisuus että strateginen investointi vakaampaan maailmaan. Järjestön mukaan Suomi hyötyy kansainvälisestä yhteistyöstä turvallisuuden, talouden ja diplomatian näkökulmista.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!