Sote-veteraani muistelee

– Mummi, millaista se sote-aika oli?

– Voi Pekka kulta, mitä sinä sellaista kyselet? Mummi ei millään haluaisi muistella koko sotea.

– Kerro nyt, jooko? Pliis?

– No, jos nyt mummi tämän kerran kertoo...

– Sote tapahtui kauan sitten, Salattujen elämien 14. ja 17. tuotantokauden välissä, paljon ennen kuin sinä Pekka olit edes syntynytkään. Siihen aikaan ihmiset käyttivät älypuhelimia, karppasivat ja roikkuivat somessa. Kapitalismi teki jo kuolemaa, ilmastonmuutos vasta tuloaan.

– Etenkin meidän puolueemme ja koko laaja yksityisten hoivayritysten joukko olivat varoitelleet sotesta jo pitkään. Kokoomuksen noustua valtaan maamme uusi johto katsoi Katainen I:n johdolla, että nyt oli oikea aika ryhtyä soteen.

– Aluksi kaikki sujui hyvin. Näytti siltä, että sote olisi ohi muutamassa kuukaudessa. Sitten kaikki alkoi mennä pieleen. Kuntia kaatui oikealta ja vasemmalta. Sairaanhoitopiirien ja vastuualueiden rajat piirrettiin moneen kertaan uusiksi. Sote ei säästänyt ketään – ei naisia, lapsia eikä vanhuksiakaan.

– Pahin paikka oli varmastikin se Arkadianmäen motti: lakiesitystä kaatui kuin heinää, ja perustuslailliset esteet olivat valtavat. Onneksi alikersantti Sipilä kokosi joukkueen, ja piti kuuluisan hengennostatuspuheensa: ”Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat!”

– Kesän lähestyessä rintama alkoi rakoilla. Entistä useampi alkoi epäillä koko soteen ryhtymisen mielekkyyttä. Monet sanoivat, että sote hyödytti lopulta vain harvalukuista eliittiä. Valtiojohto joutui käyttämään koviakin otteita pitääkseen kansan kurissa ja sote-mielisenä.

– Tilanne kävi niin kuumana, että johtajamme Katainen I joutui vetäytymään maanpakoon Eurooppaan. Tilalle nostimme innokkaan, mutta voi niin kokemattoman Stubbin. Näihin aikoihin mummikin joutui mukaan soteen, ihan sinne johtotehtäviin. Ajattelimme, että uusilla voimilla sote saadaan päätettyä onnellisesti.

– Mutta ajauduimme aina uusiin ja uusiin sote-neuvotteluihin. Asema-sote saattoi kestää kuukausia. Minäkin tein puhdetöitä sosiaali- ja terveysministeriön kellarissa, ja alokas Männistö keitteli kiljua neukkarin nurkassa.

– Lopulta sitten saatiin aikaan kunnon torjuntavoitto. Tehtiin A4-paperi, jolla vastuu siirrettiin seuraavalle hallitukselle.

– Kukaan meistä sote-neuvotteluista palanneista ei enää ollut oma itsensä. Sote traumatisoi monet koko loppuelämän ajaksi. Paluu normaaliin arkeen osoittautui mahdottomaksi.

– Sote koettiin niin häpeällisenä asiana, että se haluttiin unohtaa nopeasti. Hengissä säilyneet sote-veteraanit yritettiin lakaista maton alle piiloon. Me, joilla on ministeritason varhaiseläkkeet ja pääomatulot, sopeuduimme vielä yhteiskuntaan jotenkuten. Moni virkamies joutuu vieläkin hengenpitimikseen myymään valtion budjettikirjoja rautatieaseman kupeessa.

– En tiennytkään, että sote-aikana oli niin tiukkaa, Laura-mummi!

– Totisesti! Kuulemma jotkut joutuivat tulemaan toimeen jopa alle 2 600 euron kuukausituloilla!