Valtion budjetti ei ole luonnonlaki

OIKEISTOHALLITUKSEN BUDJETTIESITYS vuodelle 2027 on jälleen yksi asiakirja, jossa numeroiden taakse kätkeytyy luokkayhteiskunnan todellisuus. Paperilla puhutaan korulausein kasvusta, kilpailukyvystä, velasta ja julkisen talouden kestävyydestä. Työntekijöiden näkökulmasta kysymys on paljon yksinkertaisempi: kuka maksaa ja kuka hyötyy?

Budjettiesityksen loppusumma on 92,5 miljardia euroa. Tuloja arvioidaan kertyvän 80,1 miljardia ja menoja 92,5 miljardia, joten alijäämäksi jää 12,4 miljardia euroa. Valtionvelan korkomenoihin arvioidaan kuluvan jo 4,4 miljardia euroa. Hallitus perustelee kokonaisuutta välttämättömillä säästöillä ja kasvun vahvistamisella. Varsinainen talousarvio vahvistetaan tämän Tiedonantajan numeron ilmestymisviikolla.

Jos julkinen talous on kriisissä, miksi kriisin ratkaisemiseksi ensimmäinen kysymys näyttää aina olevan se, mistä tavallisilta ihmisiltä voidaan ottaa pois? Miksi sosiaaliturvan, kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksen sekä julkisten palvelujen ympärillä puhutaan säästämisestä, mutta samaan aikaan yhteiskunnallisen tuotannon rikkautta tarkastellaan ennen kaikkea yritysten investointien, pääomien ja kilpailukyvyn näkökulmasta?

Vuoden 2027 budjetissa hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen ehdotetaan noin 27,6 miljardia euroa. Summa kasvaa nimellisesti, mutta rahoituksen laskentatavassa on samalla kohtia, jotka vähentävät kasvua suhteessa palvelutarpeeseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelutarpeen vuosikasvusta huomioidaan vuodesta 2027 alkaen vain 60 prosenttia. Hyvinvointialueiden rahoitusta vähentävät lisäksi muun muassa asiakasmaksujen muutokset ja jälkikäteistarkistus.

Kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen esitetään puolestaan 3,4 miljardia euroa, noin 110 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa.
Tässä on budjettipolitiikan luokkaluonne paljaimmillaan. Julkinen palvelu ei ole vain menoerä. Se on yhteiskunnallinen palkka, jota työväestö saa vastineeksi yhteiskunnan tuotantoon osallistumisesta. Kun päiväkoti toimii, terveyskeskus toimii ja koulu toimii, työntekijä saa osan siitä yhteisestä vauraudesta, jonka rakentamiseen hän itse osallistuu. Niin sanottu säästöpolitiikka onkin näin tulonjakopolitiikkaa.

Niin sanottu säästöpolitiikka onkin näin tulonjakopolitiikkaa.

BUDJETIN LUOKKALUONNETTA ei voi tarkastella vain kotimaan kautta. Suomen ulko- ja sotapolitiikka kuuluu samaan kokonaisuuteen. Erityisen räikeäksi ristiriita muuttuu suhteessa Palestiinaan. Suomen valtio ylläpitää Israelin kanssa poliittisia ja taloudellisia suhteita ja on aiemmin tehnyt myös merkittäviä puolustustarvikehankintoja Israelista. Vuonna 2022 Puolustusvoimat päätti noin 70 miljoonan euron arvoisesta Israelista hankittavien pitkän kantaman rakettien kaupasta.

Samaan aikaan Suomen ulkoministeriö on itse kuvannut Gazan humanitaarista tilannetta vakavaksi ja vaatinut Israelia takaamaan humanitaarisen avun pääsyn Gazaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.

Tässä on toinen kapitalistisen valtion ristiriita: sama valtio voi puhua ihmisoikeuksista ja humanitaarisesta oikeudesta, mutta samalla ylläpitää sotilaallista ja taloudellista yhteistyötä valtion kanssa, joka rikkoo näitä oikeuksia. Tätä ei voi käsitellä moraalisena poikkeuksena, vaan osana kansainvälisen järjestelmän rakennetta.

KUN SUOMESSA sanotaan, ettei rahaa ole riittävästi palveluihin, kysymys ei saa päättyä siihen. On kysyttävä, mitä valtio pitää välttämättömänä, mitä se rahoittaa, mitä se ostaa ja millaisia kansainvälisiä suhteita se rakentaa?

Jos rahaa löytyy aseisiin, korkoihin ja pääomien toimintaympäristön turvaamiseen, mutta julkisten palvelujen tarpeita tarkastellaan jatkuvasti säästökohteina, kyse ei ole siitä, ettei vaihtoehtoja olisi olemassa.

Valtion budjetti ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen päätös siitä, miten työväenluokan yhteiskunnassa tuottamaa varallisuutta jaetaan ja mitä yhteiskunnallisia toimintoja pidetään tärkeinä. Kun hallitus sanoo säästävänsä, se ei säästä abstraktisti. Se päättää, kenen asemaa heikennetään ja kenen asemaa suojataan.

---