Liikunta hakusessa

Nuorisotyölehdessä 5-6/2016 käsitellään 7-29 -vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia otsikolla Media hanskassa, liikunta hakusessa. Kirsi Alasaaren artikkeli perustuu lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen tuloksiin ja niiden vertailuun aikaisempien tutkimusten kanssa.

Liikunnan kannalta tuloksissa on mielenkiintoista se, että ohjatun liikunnan harrastaminen on laskussa samanaikaisesti kun omaehtoisen liikunnan suosio kasvaa. Nuorisotutkija Mikko Salasuo kysyikin tutkimuksen julkistamistilaisuudessa: “Tulisiko liikuntapolitiikan fokus kääntää urheiluseuroista lasten ja nuorten omaehtoiseen liikkumiseen.”

Kyselyn mukaan liikunnan harrastaminen nuorimmissa ikäluokissa (7-9 vuotta) on lisääntynyt, niin muiden ikäluokkien osalta ohjatun liikunnan harrastaminen laskee. Alasaari toteaa: “ Vapaa-aikatutkimus paljastaa, että ohjatun liikunnan harrastaminen alkaa olla selvästi lasten liikuntamuoto ja putoaminen ulos urheiluseuroista tapahtuu aiempaa nuorempana ja jyrkemmin. 15-vuotiaiden joukossa liikuntaa harrastaa ohjatusti enää neljännes, mikä on vähemmän kuin koskaan vuoden 1986 jälkeen, jolloin ensimmäinen vertailukelpoinen tutkimus tehtiin - ja luku on laskenut jyrkästi myös edellisen vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen jälkeen.”

Julkistamistilaisuudessa Mikko Salasuo totesi, että 14-vuotiaissa on enemmän ohjatun liikuntaharrastuksen lopettaneita kuin edelleen mukana olevia. Salasuo arveli lopettamisen syinä kustannusten kasvun, kilpailullisuuden sekä sitoutumisen vaatimusten lisääntymisen. Hän piti surullisena sitä, että harvassa urheilun lajiliitossa ei olla kiinnostuneita kehittämään harrasteliikuntaa ja kevyemmän sitoutumisen malleja seuratoimintaan.

Lisäksi Salasuo totesi, että esimerkiksi WHO:n koululaistutkimuksissa yli 15-vuotiaat nuoret ovat maavertailussa länsimaiden hännillä myös kokonaisliikunnan osalta.

Nuorimpien lasten osallistumisen kasvua ohjatussa liikunnassa selittää osaltaan koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan kehittäminen ja sen tukeminen opetus- ja kulttuuriministeriön taholta. Myös urheiluseurojen lapsiin kohdistuvaa työtä on tuettu erikseen. Kuitenkin myös lasten liikunnassa polarisaatio on lisääntynyt. Kun kymmenen vuotta sitten perheen taloudellinen tilanne esti lasten maksulliseen liikuntatoimintaan osallistumisen joka kymmenennessä perheessä niin tänään se on sitä joka kolmannessa perheessä.

Mutta palataan vapaa-aikatutkimukseen. “Uusien lajien suosion kasvu on kiinnostavaa. Esimerkiksi trampoliinihyppelyä kertoi harrastavansa 5 prosenttia kun suksien päällä nähdään enää 2 prosenttia vastanneista. Hiihtoa harrasti vuonna 2012 vielä 7 prosenttia vastanneista. Kaiken kaikkiaan sellaiset liikkumisen muodot, joita voidaan harrastaa omaehtoisesti milloin ja missä vaan, ovat kasvattaneet suosiotaan.”

Salasuo toteaa. “Liikkuva elämäntapa ei näytä syntyvän ohjatun liikunnan parissa. En ole varma onko liikunta nuorilla hakusessa, mutta valtiolla ja liikuntapolitiikalla se on todella pahasti hakusessa.”

Vapaa-aikatutkimuksen voi ladata sivustolta: www.tietoanuorista.fi