Tehotuotanto tappaa

Vaikka kahden viime vuoden aikana noin 18 000 kuolonuhria vaatineen A H1N1-viruksen ympärillä käy yhä vilkas keskustelu monista faktoista, tiedämme varmaksi vain että viruksen alkuperä löytyy sioista. Viimeisten vuosikymmenten aikana monet ihmisille vaarallisiksi osoittautuneet sairaudet ovat peräisin eläinkunnasta vai pitäisikö sanoa paremminkin ihmisten järjestelmällisestä eläinten hyväksikäytöstä. Sairauksien leviäminen on useissa tapauksissa johtunut nimenomaan eläinten raa’asta kohtelusta. Simpanssien laiton teurastaminen Afrikassa johti HIV-viruksen leviämiseen 80-luvulla, kuten aikoinaan Aasian niin sanotut elävien eläimien markkinat johtivat SARS-epidemiaan 2000-luvun alussa. Kuitenkin kaikkein suurin muutos suhteessa eläinkuntaan liittyy tapaan, jolla miljardit eläimet kaikkialla maailmassa kasvatetaan pikavauhtia tehotuotannon ehdoin ruokapöytiimme. Tehotuotantotiloissa noudatetut käytännöt ovat aiheuttaneet useita vakavia sairauksia kuten hullunlehmäntaudin.

Sikaviruksena tunnettu uusi sairaus juontaa juurensa Pohjois-Carolinan osavaltiosta Yhdysvalloista, jossa todettiin ensimmäinen sian ja siipikarjan geenejä sisältävä kanta jo vuonna 1998. Ei ole sattumaa, että virus sai alkunsa siellä, koska osavaltion sikakanta neliömetriä kohden on Pohjois-Amerikan tihein ja siellä on isoja tuotantotiloja tuplasti enemmän kuin muissa osissa Yhdysvaltoja. Sikäläisellä tehdasmaisella tilalla pidettiin tuhansia eläimiä jalkapallokentän kokoisilla kaistaleilla, joissa ne joutuivat ahtauden lisäksi elämään käytännössä lian ja omien ulosteidensa keskellä. Tuollaiset olosuhteet ovat omiaan lisämään tautien tartuntariskiä, eikä puutteellinen hygieniaolojen valvonta paranna tilannetta laisinkaan. Livestock Science –lehdessä vuonna 2008 julkaistu tutkimus osoitti, että siat joiden ei sallita kävellä sairastuvat todennäköisemmin sikainfluessaan. Jopa puolella makaavista sioista todettiin H1N1- tai H3N2-virus verikokeissa.

Lihateollisuus väitti tuolloin eläinten teurastamista ja jatkokäsittelyä täysin vaarattomiksi ihmisille, koska sikainfluenssaa ei nähty uhkana. Nyt kun Maailman terveysjärjestö (WHO) pitää virusta uhkana julkiselle terveydelle, lihantuottajien tulisi lopettaa olemassaolevien lakien polkeminen ja vähentää merkittävästi tautien taustalla löytyviä tekijöitä kuten eläinten ahtaita elinoloja ja jatkuvaa stressiä. Tietysti paras ratkaisu olisi luopua lihan tehotuotannosta kokonaan. Joka tapauksessa miljardien eläinten kasvattaminen lihaksi on tarpeetonta luonnonvarojen haaskausta, josta aiheutuvat kasvihuonepäästöt ovat merkittävin syy ilmastomuutoksen kiihtymiseen.

Vaikka Maailman terveysjärjestö julisti H1N1-viruksen aiheuttaman pandemian virallisesti päättyneeksi 10. päivänä elokuuta 2010, meidän on syytä tutkia niitä tehotuotannon piirteitä, jotka altistavat meidät kerta toisensa jälkeen uusille arvaamattomille sairauksille.

Tietoisuudesta muutokseen

Vuoden 1918 H1N1-viruksen aiemman muodon eli niin sanotun Espanjan taudin aiheuttama pandemia tappoi nopeasti ainakin 50 miljoonaa ihmistä, koska immuniteettijärjestelmämme ei pystynyt haastamaan sen sisältämiä linnuista peräisin olevia geneettisiä osia. Sen jälkeen virus tarttui myös ihmisestä sikaan, joiden parissa se on pysynyt suhteellisen vaarattomana mutta yleisenä influenssan muotona aina siitä lähtien. Sitten 1998 viruksesta tavattiin kolmihybridimuoto Pohjois-Carolinassa, joka sisälsi linnun, ihmisen ja sian geneettisiä segmenttejä. Viruksen selkeästi vaarallisempi muoto ilmaantui nimenomaan ihanteellisissa olosuhteissa tautien leviämisen kannalta. Sikojen immuniteettijärjestelmien heikko vastuskyky johtui tilanahtaudesta, pikaruokinnasta ja kokonaan unohdetusta ulkoilun mahdollisuudesta. Toisaalta elävien tehotuotantoeläinten kuljetus paikasta toiseen levitti sikainfluenssan lähes kaikkialle Yhdysvaltoihin. Myös sian luonnottomaksi ja lähes identtiseksi jalostettu geneettinen rakenne altistaa lajin useille sairauksille, jotka puolestaan heikentävät vastustuskykyä entisestään. Voidaan sanoa, etteivät siat edes eläisi riittävän pitkään lihoakseen teurastuskuntoon ilman jatkuvaa hormonien, antibioottien ja rokotteiden pumppaamista niiden elimistöön.

Virusten leviämistä voidaan pitää luonnollisena seurauksena tehotuotannosta. Silti lihantuottajat ovat ylpeitä liiketoimiensa taloudellisesta tehokkuudesta. Todellisuudessa sen käyttämät metodit aiheuttavat saasteiden ja päästöjen muodossa laajaa tuhoa ympäristölle. Myös lihateollisuuden kylvämän sikainfluenssan hinta on niin korkea, etteivät alan liikevoitot riittäisi sen maksamiseen. Kulut katastrofeista sysätään yhteiskunnan maksettavaksi, joka pahentaa edelleen taloudellista epätasa-arvoa. Tautien aiempaa herkempi leviäminen on myös kytköksissä yleiseen prekarisoitumiskehitykseen, joka heikentää merkittävästi mahdollisuuksia tehdä todellisia valintoja asumisen, työn tai ruuan suhteen. Yhtä kaikki läheisten lajitoverien ihmisten ja sikojen elinolot tuntuisivat heikkenevän lähes samaan tahtiin ekokriisin aikakaudella. Kansalaistensa sijaan valtiot ovat kuitenkin päättäneet suojella ennen kaikkea sikafarmareitaan. Maailmanterveyssäätiön toiminta riippuu pitkälti yhdysvaltalaisesta rahoituksesta, joten ei olekaan mikään ihme että se seuraa suosituksissaan pohjoisamerikkalaista virallista linjaa nimetä sikainfluenssa A H1N1:ksi. Toisin sanoen ruuan laadun, terveyden, ympäristön ja elollisten olentojen puolustaminen lepää eläinoikeusaktivistien harteilla.

Influessaviruksen leviämisestä yritettiin syyttää Meksikoa tai keksittyjä puutteita sen ruuantuotannon hygieniassa. Kuitenkin Yhdysvaltojen (ja muiden maiden) tarkoituksena oli ulkoistaa katse omasta tehotuotannosta kaikkine yleisesti tunnettuine puutteineen sinne, minne stigma jonkinlaisesta eksoottisesta jälkeenjääneisyydestä voidaan muutenkin vaivoitta liittää. Kuitenkaan ei ollut sattumaa, että virus tavattiin ensimmäistä kertaa La Glorian 3 000 asukkaan kylässä Veracruzin osavaltiossa, jossa maailman suurimman sikojen tehotuotantoon keskittyvän Smithfield Foodsin tytäryhtiö Granjas Carroll harjoittaa liiketoimiaan valtavassa sikatehtaassa muutaman kilometrin päässä keskustasta. Smithfield Foods on tunnettu sen saastuttamisesta saamista ympäristösakoista ja työehtojen polkemisesta. Sikojen alkuperä lienee siis Yhdysvalloissa.

Meksikossa vain sattui tapahtumaan yksi viimeisimmistä geneettisistä mutaatioista, joka mahdollisti viruksen leviämisen ihmisestä ihmiseen. Meksikon viranomaisten avoin ja nopea toiminta kuitenkin pelasti satoja ihmishenkiä ja sai kansainvälisen yhteisön heräämään viruksen uhkaan. Silti Meksikon siantuottajatkaan eivät ole viattomia. Veracruzissa muodostettiin kokonainen ympäristöliike vuonna 2006 vastustamaan Smithfield Foodsin tytäryhtiön aikeita rakentaa sikatehtaansa juuri sinne, mutta liikkeen aktivisteja uhkailtiin ja heidän vaatimuksensa pyrittiin tukahduttamaan.

Lihateollisuus teeskentelee kaiken olevan niin kuin ennenkin. Useimmat uskovat lyhytnäköiseen ajatteluun perustuvat tekosyyt työpaikkojen suojelemista perusteena sikafarmareiden suojelemiseen. Kaikki on jo kuitenkin toisin. Vihreän liikkeen ja eläinoikeusliikkeen tietoisuus tehotuotannosta tautilaboratoriona on entistä suurempi. Siksi kuluttajien on nyt aika yhtyä taisteluun ja painostaa lihateollisuutta radikaaleihin muutoksiin, eikä odottaa seuraavaa eläinten kostoiskua. Lehmien ja sikojen jälkeen vuorossa lienevät kanoista jalostetut broilerit. Lopulta ainoastaan luonnon ja ihmisen kannalta kestävä tuotanto voi taata ruuan turvallisuuden.

Lähteet: Wayne Pacelle, Felicity Lawrence, Revista Biodiversidad.

Katso lisää: www.grain.org