”Päitä katkaistiin vallan nimissä” – kolonialismin väkivallasta puhuttiin ilman kaunistelua

Kolonialismi ei syntynyt neuvottelupöydissä vaan väkivallan avulla. Tämä viesti nousi toistuvasti esiin Tiedonantaja-festivaalin kansainvälisessä keskustelussa Helsingin Pasilan kirjaston auditoriossa lauantaina (10.10.2026). Keskustelussa Palestiinan, Länsi-Saharan ja Afrikan maiden kokemukset kytkettiin osaksi samaa historiallista jatkumoa, jossa valloitus, miehitys, luonnonvarojen hallinta ja kansojen alistaminen ovat kulkeneet käsi kädessä.

Historiallisissa valloitushankkeissa käytettiin myös raakaa väkivaltaa, jonka tarkoituksena oli murtaa kokonaisia yhteisöjä ja kansoja. Fondon puheenvuoro sai yleisön pysähtymään kolonialismin konkreettisten seurausten äärelle.

Tilaisuuden avasi DSL:n Jari Karttunen, jonka jälkeen ääneen pääsivät Sumudin Syksy Räsänen, Suomessa Länsi-Saharan vapautusliike Polisario-rintamaa edustava Embarka Hamdi sekä Walter Fondo. Keskustelua täydensivät yleisökysymykset ja alustajien yhteinen loppukeskustelu.

Palestiina ja kolonialismi nousivat keskustelun keskiöön

Hän kuvasi Palestiinia esimerkkinä tilanteesta, jossa alkuperäisväestön oikeudet, maa-alueet ja mahdollisuudet poliittiseen itsemääräämiseen ovat joutuneet pitkäkestoisen konfliktin kohteiksi.

Räsäsen mukaan Palestiinan tilannetta ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain yksittäisiä sotia, turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tai diplomaattisia prosesseja. Hänen mukaansa kyse on pitkästä historiallisesta kehityksestä, jossa maa, väestö ja poliittinen valta ovat olleet jatkuvan kamppailun kohteena.

Räsänen korosti myös kansainvälisen yhteisön vastuuta. Hänen mukaansa kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia on sovellettava johdonmukaisesti riippumatta siitä, mistä konfliktista tai valtiosta on kyse.

Yleisökeskustelussa esitettiin kysymys Suomen hallituksen roolista suhteessa Palestiinan tilanteeseen ja Israelin toimintaan miehitetyillä alueilla. Keskustelussa pohdittiin, kuinka aktiivisesti Suomi ja muut Euroopan valtiot ovat valmiita käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa tilanteessa, jossa kansainvälisen oikeuden rikkomisesta esitetään vakavia syytöksiä.

Räsänen korosti vastauksessaan kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja sitä, että kansalaisliikkeet voivat vaikuttaa myös valtioiden politiikkaan.

Räsänen kertoo Sumudin vaativan Suomen hallitukselta muutoksia maan Israelia ja Palestiinaa koskevaan politiikkaan. Räsäsen mukaan järjestö vaatii muun muassa Israeliin kohdistuvan asekaupan ja sotilaallisen yhteistyön lopettamista, siirtokunnissa tuotettujen tuotteiden kaupan kieltämistä sekä nykyistä vahvempia toimia palestiinalaisten oikeuksien tukemiseksi. Sumudin tavoitteena on vaikuttaa Suomen hallituksen linjauksiin siten, ettei Suomi olisi osallisena Israelin toimien tukemisessa poliittisesti, taloudellisesti tai sotilaallisesti.

Kolonialismi, Palestiina ja Länsi-Sahara yhdistävät kamppailuja

Länsi-Saharan asema on edelleen ratkaisematta, vaikka kysymys on ollut kansainvälisen politiikan asialistalla vuosikymmeniä.

Polisarion Embarka Hamdi muistutti, että Länsi-Saharan kysymys jää usein kansainvälisessä keskustelussa vähäiselle huomiolle. Hänen mukaansa kyse on kuitenkin samasta peruskysymyksestä kuin monissa muissakin siirtomaahistorian jättämissä konflikteissa: kansan oikeudesta päättää omasta tulevaisuudestaan.

Hamdi korosti kansainvälisen solidaarisuuden merkitystä. Hänen mukaansa Länsi-Saharan asia tarvitsee näkyvyyttä, jotta kansainvälinen yhteisö ei unohtaisi alueen asukkaita ja heidän oikeuksiaan.

Yleisökeskustelussa nousi esiin myös suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tilanne. Keskustelussa todettiin, että monet järjestöt ovat joutuneet toimimaan tilanteessa, jossa julkinen tuki on vähentynyt merkittävästi. Erityisen vaikea asema on ollut rauhanjärjestöillä, joiden valtionrahoitusta on leikattu tai poistettu kokonaan.

Hamdi piti tärkeänä sitä, että kansalaisjärjestöt jatkaisivat kansainvälisten yhteyksien rakentamista ja solidaarisuustyötään vaikeuksista huolimatta.

Kolonialismi ei levinnyt ilman väkivaltaa

Walter Fondo tarkasteli kolonialismia Afrikan näkökulmasta. Hänen puheenvuoronsa erottui värikkäänä ja paikoin järkyttävänä kuvauksena siitä, miten siirtomaavaltaa rakennettiin ja miten sitä vastaan taisteltiin.

Fondo muistutti, että kolonialismia kuvataan eurooppalaisessa historiankirjoituksessa usein hallinnollisena ja taloudellisena projektina. Hänen mukaansa tällainen näkökulma jättää helposti varjoonsa sen väkivallan, jonka avulla siirtomaajärjestelmät luotiin ja pidettiin yllä.

Puheenvuorossaan hän kuvasi tilanteita, joissa siirtomaavalta turvautui raakaan voimankäyttöön, pelotteluun ja yhteisöjen hajottamiseen vallan ylläpitämiseksi. Hän muistutti, että kolonialismin historiaan kuuluu myös julkisia rangaistuksia, teloituksia ja muuta väkivaltaa, joiden tarkoituksena oli murtaa vastarinta.

Fondon mukaan kolonialismin vaikutuksia ei voi tarkastella vain menneen ajan ilmiöinä. Siirtomaakaudella rakentuneet valtasuhteet näkyvät edelleen kansainvälisessä taloudessa, luonnonvarojen hallinnassa, poliittisissa riippuvuussuhteissa ja maiden välisessä eriarvoisuudessa.

Yleisökeskustelussa aihetta syvensi kysymys kolonialismin ja väkivallan suhteesta. Keskustelussa todettiin, että monissa tapauksissa väkivalta ei ollut kolonialismin sivutuote vaan yksi sen keskeisistä toimintatavoista. Samalla korostettiin, että siirtomaavaltaa ja sortoa vastaan syntyi kaikkialla myös vastarintaa, jonka historia jää usein vähemmälle huomiolle. Monelle kuulijalle jäin varmasti mieleen myös ajatus voiko kolonialismia voittaa muuten kuin väkivallalla.

Kansainvälinen solidaarisuus yhdisti puheenvuoroja

Palestiinan, Länsi-Saharan ja Afrikan maiden kokemukset nähtiin osina laajempaa historiallista kokonaisuutta, jossa kysymys vallasta, luonnonvaroista, itsemääräämisoikeudesta ja kansojen asemasta on edelleen ratkaisematta.

Loppukeskustelussa alustajat korostivat, että kansainvälinen solidaarisuus ei ole vain moraalinen kysymys vaan myös käytännöllinen poliittinen väline. Kansalaisjärjestöillä, rauhanliikkeillä, ammattiliitoilla ja muilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla nähtiin olevan tärkeä rooli silloin, kun miehityksiä, syrjiviä rakenteita ja eriarvoisuutta haastetaan.

Pasilan kirjastossa käyty keskustelu osoitti, että kolonialismi herättää meissä edelleen voimakkaita tunteita. Samalla se muistutti, ettei tilaisuudessa alustaneiden mukaan kyse ole vain historiasta. Palestiinan, Länsi-Saharan ja monien Afrikan maiden tilanteissa näkyvät heidän mukaansa edelleen ne rakenteet, jotka syntyivät siirtomaavallan aikakaudella. Keskustelun yhteinen viesti oli selvä: ilman itsemääräämisoikeutta ei ole kestävää rauhaa, eikä ilman kansainvälistä solidaarisuutta ole mahdollista rakentaa oikeudenmukaisempaa maailmaa.

---