EU:n uusi ilmastotavoite avaa oven markkinaehtoiselle viivyttelylle

Euroopan parlamentin 10.2.2026 hyväksymä 90 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2040 on historiallinen. Poliittinen ydin kätkeytyy kysymykseen, joka määrittää koko ilmastopolitiikan suunnan: siirtyykö vastuu todellisista päästövähennyksistä teknologisille kompensaatioille ja markkinaperusteisille mekanismeille sen sijaan, että päästöjä leikattaisiin suoraan ja rakenteellisesti? Tämä ristiriita kulkee läpi koko ilmastolain muutoksen, jonka parlamentti hyväksyi äänin 413–226, 12:n jättäessä äänestämättä.

Teknologiset kompensaatiot nousevat keskiöön – todellisten päästövähennysten kustannuksella?

Euroopan parlamentin Suomentoimiston mukaan ”vuodesta 2036 alkaen viisi prosenttiyksikköä EU:n nettopäästövähennyksistä voisi tulla korkealaatuisista kumppanimaiden päästöhyvityksistä.”

Hyvityksiä voidaan käyttää vain sektoreilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, ja niiden on oltava peräisin maista, joiden ilmastopolitiikka vastaa Pariisin sopimusta.

Uusi päätös avaa oven sille, että todelliset päästövähennykset korvataan ostetuilla hyvityksillä – käytännössä markkinoilla liikkuvilla sertifikaateilla, joiden todellinen ilmastovaikutus on usein vaikeasti todennettavissa.

”Lain mukaan kussakin maassa tapahtuneita pysyviä hiilenpoistoja voidaan käyttää kompensoimaan EU:n päästökauppajärjestelmän alaisia päästöjä, joiden vähentäminen on vaikeaa.”

Hiilenpoistoteknologiat – carbon removal – tarkoittavat hiilen sitomista ilmakehästä teknologisin keinoin. EU:n mukaan ne voivat korvata päästöjä, joita ei saada vähennettyä. Tämä herättää perustellun kysymyksen: muuttuuko ilmastopolitiikka teknologiseksi lupaukseksi, joka lykkää todellisia päästöleikkauksia tulevaisuuteen?

Työväenluokan näkökulmasta tämä on vaarallinen kehityskulku. Kun päästövähennykset ulkoistetaan teknologialle ja markkinoille, vastuu siirtyy pois niiltä sektoreilta, joissa päästöjä syntyy – energiantuotannosta, teollisuudesta ja logistiikasta – ja samalla siirtymän kustannukset uhkaavat kaatua kotitalouksille.

Siirtyykö päästökaupan laajennus?

Parlamentti ja neuvosto sopivat päästökaupan seuraavan vaiheen, ETS2:n, lykkäämisestä vuodesta 2027 vuoteen 2028. Laajennus koskee rakennusten lämmitystä ja tieliikennettä – eli arjen välttämättömyyksiä, joiden hinnannousu osuu suoraan ihmisten elämään.

”Tarkoituksena on sovittaa yhteen vihreän siirtymän edistäminen ja EU:n kilpailukyvyn parantaminen.” Kilpailukyvyn parantaminen tarkoittaa yritysten ja pääoman aseman vahvistamista markkinoilla. Tämä tuo esille ilmastopolitiikan sisäisen ristiriidan: päästövähennyksiä kiristetään, mutta samalla varmistetaan, ettei teollisuuden kustannuksia nosteta liikaa.

Muotoillaanko nyt ilmastopolitiikka pääoman uusintamisen ehdoilla?

Tavoitteen tarkistaminen kahden vuoden välein – mahdollisuus kiristää tai löysätä

Euroopan komissio arvioi jatkossa ilmastotavoitteiden etenemistä joka toinen vuosi. ”Tarkastelun perusteella komissio voi tarvittaessa ehdottaa muutosta EU:n ilmastolakiin”, sanotaan tiedotteessa.

Arvioinnissa huomioidaan tieteellinen tieto, teknologinen kehitys, energian hintakehitys ja vaikutukset yrityksiin sekä kotitalouksiin. Tämä mekanismi voi johtaa kahteen suuntaan:

• Tavoitetta voidaan kiristää, jos ilmastotiede ja poliittinen paine sitä vaativat.
• Tavoitetta voidaan löysätä, jos markkinat tai teollisuus kokevat sen liian raskaaksi.

Jälkimmäinen riski on todellinen, sillä energian hinnan nousu ja teollisuuden kilpailukyky ovat jo nyt poliittisen keskustelun keskiössä. Tämä voi tehdä ilmastopolitiikasta jatkuvan neuvottelun kentän, jossa pääoman intressit pyrkivät ohjaamaan päätöksiä.

Taustaa: ilmastoneutraalius 2050 ja 55 prosentin vähennys 2030

EU:n ilmastolaki velvoittaa unionin saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä ja vähentämään päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nyt hyväksytty 2040-tavoite toimii sillanrakentajana näiden välissä.

Mutta sillan kantavuus riippuu siitä, perustuuko se todellisiin päästövähennyksiin vai teknologisiin lupauksiin ja markkinaperusteisiin hyvityksiin. Jos jälkimmäinen voittaa, ilmastopolitiikka uhkaa muuttua kulisseissa käytäväksi markkinapeliksi, jossa päästövähennykset ostetaan sertifikaatteina sen sijaan, että ne toteutetaan teollisuuden ja energiantuotannon rakenteellisina muutoksina.

Seuraavat askeleet

Kun myös neuvosto hyväksyy tekstin, se julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä ja astuu voimaan 20 päivän kuluttua. Tämän jälkeen jäsenmaiden on päivitettävä omat ilmasto- ja energiasuunnitelmansa vastaamaan uutta tavoitetasoa. Miten oikeistopopulistinen Orpo–Purran hallitus vastaa ilmasto- ja energiasuunnitelmaan tilanteessa, jossa eduskuntavaalit ovat nurkan takana 18.4.2027?

Ilmastopolitiikan suunta on selvä: päästöjä on vähennettävä nopeasti ja laajasti. Mutta se, kenen ehdoilla muutos toteutetaan, on edelleen avoin poliittinen kysymys. Työväenluokan ja ympäristöliikkeen yhteinen paine on ratkaisevaa, jotta siirtymä ei muutu markkinaehtoiseksi kululeikkuriksi, vaan aidoksi ekologiseksi ja sosiaaliseksi murrokseksi.

---