Kommunisti, jonka tunnetaan kadulla lipedeeman vuoksi

Kun navarralainen Ane María Sánchez Jiménez kävelee kotikaupungissaan, ihmiset tunnistavat hänet usein kadulla. Yllättävää kyllä, syy ei ole paikallispolitiikka eikä hänen asemansa Baskimaan kommunistisen puolueen keskuskomiteassa.

”Tunnen hieman häpeääkin siitä”, hän nauraa. ”Olen ollut vuosia politiikassa, mutta ihmiset tunnistavat minut nyt lipedeeman vuoksi.”

Siinä kiteytyy jotain olennaista Sánchez Jiménezistä. Hän kuuluu sukupolveen, joka joutuu tekemään politiikkaa uudella tavalla. Puoluetoiminta, kunnallispolitiikka ja ideologiset keskustelut ovat edelleen olemassa, mutta ihmiset tavoitetaan yhä useammin Instagramissa, videoissa ja kokemusten jakamisen kautta.

Sánchez Jiménez toimii Navarran yhdistyksen Alidenan puheenjohtajana. Yhdistys ajaa lipedeemaa  eli rasvaturvotusta sairastavien naisten asiaa. Lipedeema on krooninen rasvakudoksen sairaus, jossa rasvaa kertyy epänormaalisti erityisesti jalkoihin ja joskus käsivarsiin aiheuttaen kipua, arkuutta ja turvotusta. Sairaus esiintyy lähes yksinomaan naisilla, eikä sitä pidä sekoittaa tavalliseen lihavuuteen tai lymfaturvotukseen.

Kyseessä on krooninen ja etenevä sairaus, jonka Maailman terveysjärjestö WHO tunnusti sairaudeksi vuonna 2018, mutta jonka asema Espanjan terveydenhuollossa on edelleen puutteellinen. Hänen mukaansa julkinen terveydenhuolto ei tarjoa asianmukaista diagnostiikkaa eikä hoitoa, joten sairastuneet joutuvat usein maksamaan kulut itse.

Yhdistys syntyi käytännön tarpeesta.

”Elämä toi minut yhteen neljän muun saman sairauden kanssa elävän naisen kanssa, ja ryhdyimme töihin”, hän kertoo.

Rahaa ei ollut. Siksi väyliksi valikoituivat sosiaalinen media ja yksinkertaiset videot, joissa sairastuneet kertovat omista kokemuksistaan.

”Videoissamme kerromme hyvin yksinkertaisesti, miten sairaus vaikuttaa elämäämme, mitä se merkitsee psykologisesti ja fyysisesti”, hän sanoo.

Tulokset ovat olleet huomattavia. Kolmessa kuukaudessa yhdistys keräsi lähes 3 000 seuraajaa, ja suosituimmat videot ovat saaneet lähes 75 000 katselukertaa

Isoisän perintö

Kommunistiksi Sánchez Jiménez ei tullut puoluekoulun kautta.

Hänen vanhempansa olivat vasemmistolaisia äänestäjiä, mutta eivät järjestöaktiiveja. Ratkaiseva hetki liittyi hänen isoisäänsä.

Kun isoisä kuoli, tämä pyysi tulevansa tuhkattavaksi Espanjan tasavaltalaislippuun käärittynä. Tuolloin 14-vuotias Ane alkoi etsiä tietoa internetistä.

”Aloin kysellä asioita ja lukea. Ajattelin, että tämä on sitä, mikä minua kiinnostaa”, hän muistelee.

Myöhemmin perhe sai tietää jotakin, mitä edes isoisän lapset eivät olleet tienneet.

Isoisä oli Francon diktatuurin aikana toiminut salaa Espanjan kommunistisessa puolueessa. Häntä kutsuttiin omalla asuinalueellaan nimellä ”Ángel, Mundo Obreron mies”, koska hän jakoi puolueen maanalaista lehteä tovereilleen.

”Kaikki tunsivat hänet Mundo Obreron jakajana”, Sánchez Jiménez kertoo.

Sánchez Jiménez liittyi ensin kommunistinuoriin ja myöhemmin Espanjan kommunistiseen puolueeseen. Hänen isänsä liittyi puolueeseen samaan aikaan tyttärensä kanssa.

Kommunistina laajassa vasemmistorintamassa

Suomalaisesta näkökulmasta yksi kiinnostavimmista piirteistä Espanjan vasemmistossa on kommunistien asema vasemmiston laajassa koalitioissa.

Ane Sánchez Jiménez toimii samanaikaisesti Espanjan kommunistisessa puolueessa (Partido Comunista de España, PCE), Yhdistynyt vasemmisto -liittoumassa (Izquierda Unida, IU) sekä Navarran alueellisessa Yhdessä Navarra -vasemmistoliittoumassa (Contigo Navarra). Hän on myös Barañáinin kunnanvaltuutettu.

Hänen mukaansa yhteistyön perusedellytys on kärsivällisyys.

”On oltava kaukokatseisuutta. On asioita, joista olemme eri mieltä, mutta vielä enemmän asioita, joista olemme samaa mieltä. Siksi meidän on yhdistyttävä niiden ympärille”, hän sanoo.

Tällä hetkellä Espanjan vasemmisto osallistuu maan hallitukseen sosialistien kanssa. Navarrassa taas hallitsee laaja progressiivinen koalitio, jossa on sosialisteja, alueellisia vihreitä ja vasemmistovoimia.

Sánchez Jiménez katsoo, että hallitusvastuu on mahdollistanut konkreettisia tuloksia.

”Se, ettei Espanja myy aseita Israelille, on seurausta siitä, että me olemme olleet hallituksessa. Sosialistipuolue olisi ollut valmis jatkamaan myyntiä, mutta me pysäytimme sen”, hän sanoo.

Samalla hän tunnistaa ristiriidat. Espanjan nuoria vaivaavat asumisen korkea hinta ja elinkustannusten nousu. Kommunistit eivät hänen mukaansa ole kyenneet toteuttamaan kaikkia tavoitteitaan, kuten vuokrakattoja tai sijoitusrahastojen omistusten rajoittamista.

Siksi puolueessa käydään keskustelua siitä, onko hallituksessa mukanaolo oikea strategia.

”Minusta siellä on oltava, koska ulkopuolella emme voisi tehdä mitään”, hän toteaa.

Sosiaalinen media uuden ajan järjestötyönä

Ehkä ajankohtaisesti kiinnostavin teema liittyy siihen, miten Sánchez Jiménez yhdistää kommunistisen politiikan ja sosiaalisen median.

Paradoksaalista on, ettei hän itse erityisesti edes pidä sosiaalisesta mediasta.

”Itse asiassa minua pakotettiin tekemään Instagram-tili vuonna 2019, kun olin ehdolla kunnallisvaaleissa”, hän kertoo.

Mutta poliittinen työ muutti hänen käsityksensä somesta.

”Olen alkanut opiskella tekemisen kautta digitaalista viestintää, koska uskon, että kulttuurinen ja ideologinen taistelu käydään nykyään sosiaalisessa mediassa”, hän sanoo.

Hänen mukaansa vasemmiston on oltava siellä, missä ihmiset ovat.

Kaikki tietävät, miten oikeisto ja äärioikeisto hankkivat kannattajiaan sosiaalisessa mediassa. Siksi meidänkin on oltava siellä”, hän sanoo.

Tässä näkyy myös hänen oma käsityksensä politiikasta. Sosiaalinen media ei ole hänelle henkilöbrändäystä vaan järjestäytymisen väline.

Kun lipedeemaa sairastavat naiset alkoivat kertoa kokemuksistaan videoilla, ihmiset löysivät toisensa, tunnistivat yhteisen ongelman ja organisoituivat vaikuttamaan. Kyse on samasta logiikasta kuin ammattiyhdistysliikkeessä, naapurustokamppailuissa tai puoluepolitiikassa.

Sánchez Jiménezin mukaan politiikka alkaa siitä hetkestä, kun ihminen ymmärtää, ettei hänen ongelmansa ole yksityinen.

”Jokin asia, joka tapahtuu minulle, tapahtuu todennäköisesti myös muille kaltaisilleni ihmisille. Silloin voimme yhdistyä ja muuttaa sen”, hän sanoo.

Ajatus on klassisen kollektiivisen toiminnan ytimessä. Sosiaalisessa mediassa se saa vain uuden muodon.

Kaikki on politiikkaa

Haastattelun aikana Sánchez Jiménez palaa jatkuvasti samaan ajatukseen.

”Kaikki on politiikkaa.”

Hän luettelee esimerkkejä: oikeus käydä lääkärissä, julkinen koulu, joukkoliikenne, asuminen. Kaikki ne ovat poliittisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat erityisesti työväenluokan elämään.

Hän korostaa myös, ettei ole olemassa pieniä tai suuria taisteluita.

Esimerkkinä hän kertoo vanhempien kampanjasta kotikuntansa koulun puolesta. Perheet vastustivat Navarran koulutusviranomaisten suunnitelmaa jossa kehittäminen tarkoitti koulupalveluiden karsimista. Lopulta vanhemmat onnistuivat pysäyttämään vääränalaisen ”kehittämisen” .

Politiikka ei hänen mielestään ole vain mielenosoituksia ja iskulauseita.

”Politiikka voi olla myös yhteisiä tapaamisia, hauskanpitoa ja yhdessä olemista”, hän sanoo.

Juuri siinä on ehkä syy siihen, miksi Ane María Sánchez Jiménezin tarina kiinnostaa myös Espanjan ulkopuolella. Hän ei esitä kommunismia historiallisena muistomerkkinä tai identiteettinä, vaan käytännön toimintana. Opettajan työssä, sairastuneiden yhdistyksessä, kuntapolitiikassa ja sosiaalisessa mediassa hän pyrkii tekemään saman asian yhä uudelleen: muuttamaan yksittäiset kokemukset yhteiseksi toiminnaksi.

”Marxismi-leninismi käytännössä tarkoittaa sitä, että ollaan siellä, missä ihmisillä on ongelma, ja yritetään johtaa sitä kamppailua”, hän sanoo.

Se on määritelmä, jonka hän näyttää ottavan kirjaimellisesti.

---