Onko Euroopassa luvassa käänne?

Euroopan poliittisessa ilmapiirissä on tapahtunut kuluneen syksyn aikana suuria muutoksia. Ranskassa kaduille ovat lähteneet opiskelijat, työntekijät ja hallituksen talouspolitiikkaan kyllästyneet kansalaiset. Espanjassa asunnottomuuden, asumisen kallistumisen ja koulutuksen ongelmat ovat vauhdittaneet laajoja järjestäytymisiä. Italiassa opiskelijat ja koulutuksen työntekijät ovat haastaneet Giorgia Melonin oikeistohallitusta. Näiden maiden tapahtumat kertovat yhteisestä ongelmasta: työväenluokan elämän ehdot heikkenevät, mutta vastarinta ei ole kadonnut.

Ranskassa lokakuun mielenosoitukset nostivat jälleen esiin maan syvän yhteiskunnallisen kriisin. Elinkustannusten nousu, julkisten palvelujen heikentyminen, palkkojen riittämättömyys ja koulutuksen ongelmat ovat kasvattaneet tyytymättömyyttä. Protesteihin osallistui raporttien mukaan satoja tuhansia ihmisiä eri puolilla maata. Osa isoista medioista pyrki tuttuun tyyliin siirtämään huomiota pois liikehdinnän yhteiskunnallisista vaatimuksista uutisoimalla yhteenottoja, omaisuuden tuhoamista ja ryöstelyä. Näistä muutamien opportunistien toimista saa raflaavampaa mediaa, kuin sadoista tuhansista rauhanomaisista mielenosoittajista.

Ranskan tapahtumissa on kyse paljon enemmästä kuin yksittäisestä kiistasta hallituksen kanssa. Ne kertovat yhteiskunnasta, jossa työntekijöiltä vaaditaan joustamista, säästämistä ja uhrauksia samalla kun taloudelliset ja poliittiset eliitit puolustavat omia etuoikeuksiaan.

Marraskuun 5. päiväksi suunniteltu ammattiyhdistysliikkeen toimintapäivä on tässä tilanteessa erityisen tärkeä. Ranskan keskeiset ammattiliitot vaativat muun muassa palkkojen ja eläkkeiden korotuksia, sosiaaliturvan vahvistamista, julkisten palvelujen lisärahoitusta sekä oikeudenmukaisempaa verotusta. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on nyt osoittaa, ettei työntekijöiden toimeentuloa koskeva kysymys ole irrallinen osa talouspolitiikkaa, vaan koko yhteiskunnan vallankäyttöä määrittävä luokkakysymys.

Espanjassa syksyn tapahtumat osoittavat, miten asumisen kriisi, työelämän epävarmuus ja julkisten palvelujen ongelmat voivat yhdistää erilaisia yhteiskunnallisia ryhmiä. Asumisen hinnat ja vuokrat vaikeuttavat erityisesti nuorten itsenäistymistä, ja häätöjen uhka koskettaa yhä useampia työväenluokkaisia perheitä. Samalla koulutuksen työntekijät ja opiskelijat ovat järjestäytyneet puolustamaan oikeuksiaan.

Espanjan kehitys on tärkeä, koska se haastaa ajatuksen siitä, että nuorten epävarmuus olisi yksilön ongelma. Kun palkkatulot eivät riitä asumiseen, koulutuksen laatu kärsii ja tulevaisuuden suunnittelu muuttuu mahdottomaksi, kyse ei ole nuorten puutteellisesta yritteliäisyydestä. Kyse on yhteiskunnallisista rakenteista, joissa asuminen ja muut perustarpeet alistetaan voitontavoittelulle.

Marraskuulle ilmoitettu yleislakko voi tarjota mahdollisuuden koota nämä vaatimukset yhteen. Sen todellinen merkitys riippuu siitä, kuinka laajasti työntekijät osallistuvat valmisteluun ja kykenevätkö järjestöt ylläpitämään yhteistä toimintaa myös lakon jälkeen.

Italiassa kehitys kulkee samansuuntaisesti. Lokakuun 16. päivänä opiskelijat ja koulutuksen työntekijät osallistuivat eri puolilla maata protesteihin, joissa vastustettiin koulutuksen ongelmia, epävarmoja työsuhteita ja elinkustannusten nousua. Opiskelijat nostivat esiin myös asumisen, syrjinnän ja koulujen puutteellisen rahoituksen. Milanossa ja muualla Pohjois-Italiassa nähtiin lokakuun puolivälissä myös mielenosoituksia, joihin liittyi yhteenottoja poliisin kanssa.

Voivatko Ranskan, Espanjan ja Italian tapahtumat ennakoida laajempaa eurooppalaista käännettä? Se on mahdollista, mutta ennustaminen edellyttää malttia. Protestit voivat kasvaa, levitä uusiin maihin ja pakottaa hallitukset muuttamaan politiikkaansa. Yhtä hyvin ne voivat jäädä erillisiksi purkauksiksi, joiden jälkeen oikeisto vahvistaa asemaansa hyödyntämällä levottomuuksia ja kansalaisten turvattomuutta.

Euroopan oikeistolaistuminen ei ole syntynyt tyhjiössä. Talouskriisit, eriarvoisuus, julkisten palvelujen heikentäminen ja työväenliikkeen hajanaisuus ovat luoneet maaperää liikkeille, jotka lupaavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

Suomessa näitä tapahtumia on syytä seurata tarkasti. Vaikka yhteiskuntiemme poliittiset olosuhteet poikkeavat toisistaan, kysymykset ovat tuttuja: riittävätkö palkat elämiseen, saavatko ihmiset tarvitsemansa palvelut ja onko nuorilla mahdollisuus itsenäiseen elämään? Euroopan työväenliikkeen vahvistuminen voisi antaa uutta voimaa myös suomalaiselle kamppailulle leikkauspolitiikkaa, eriarvoisuutta ja yhteiskunnan oikeistolaistumista vastaan.