Rumat möröt eivät mahdu muottiin

Lokakuussa Tiedonantaja-festivaaliviikonloppuna ajauduin keskustelemaan ohimennen sateenkaarevaa taidetta tekevistä ihmisistä. Yksi heistä on Rumat Möröt -sarjakuvien tekijä, Joakim Juvelén. Ennen tätä artikkelia Joakim oli minulle tuttu juuri Mörköjen Instagram-tilin kautta.

Joakim Juvelén on Saarijärveltä lähtöisin oleva helsinkiläinen sarjakuvataiteilija, graafikko ja puutarhuri. Rumat Möröt -sarjakuvaa hän on piirtänyt kymmenisen vuotta, mutta määrätietoisempi sarjakuvien teko Mörköjen kanssa alkoi 2017.

”Rumat Möröt tai niiden varhaiset muodot, joita kutsun alkumöröiksi, saivat alkunsa kymmenisen vuotta sitten. Piirtelin töissä muistilehtiöiden reunoille mörkömäisiä hahmoja, jotta mun oli helpompi keskittyä palavereihin. Mun on ollut aina vähän vaikeaa keskittyä pitkiä aikoja mihinkään samaan asiaan, keskittyminen rupeaa herpaantumaan, mutta jonkun muun asian tekeminen ohessa, tässä tapauksessa piirtäminen auttaa.”

Rumat Möröt koostuu esimerkiksi purevasta rakkaudesta ja roskaruoasta. Pehmiksistä ja päiväkahveista. Selflovesta, kehopositiivisuudesta ja lähestyvästä keski-iästä. Huomionkipeistä kumppaneista ja liiasta ruutuajasta. Nahkavaljaista ja romeoista.

Uusin sarjakuvakokoelma Rumat Möröt – Sydän sanoo moi käsittelee rakkautta, mutta se rummuttaa myös tasa-arvon ja kehopositiivisuuden puolesta sekä kyseenalaistaa vallitsevia kauneusihanteita. Humoristinen sarjakuva käsittelee myös homomaailman arkea ja stereotypioita sekä kumartaa sateenkaarihistorian suuntaan.

Suositun sarjakuvan nimi tulee taiteilijan mukaan samoista teemoista kuin mistä Möröt koostuvatkin – se tulee kauneusihanteiden ja yhteiskunnan asettamien normien kyseenalaistamisesta. Hahmot ovat ikään kuin rumia ja mörköjä, sillä eivät istu vallitseviin standardeihin tai muotteihin. Nimi viittaa myös homouteen ja siihen, kuinka se on edelleen nykypäivänäkin vielä ruma asia – jonkinlainen mörkö.

”Sittemmin mörköjä alkoi ilmestymään lähettämiini postikortteihin ja tekemiini muistilappuihin, lopulta päätin kokeilla tehdä niistä sarjakuvia. Sarjakuvien teko oli alkuun vaikeaa, piti löytää oma ja Möröille sopiva tapa ja tyyli.”

Juvelén ei ole itsekään täysin varma, mistä Mörkö hahmona syntyi ja miksi juuri se jäi sarjakuviin mukaan, mutta arvelee koulukiusatun historialla ja omalla homoudella sekä sen kanssa kipuilulla olleen osuutensa Mörköjen syntyyn. Hän kertookin nähneensä itsensä aina luontevasti jonkinlaisena mörkönä, ja Mörköjä on ollut helppo myös piirtää sen seurauksena.

Möröt ovat fiktiivisiä hahmoja, joiden seikkailuissa kuitenkin käsitellään yhteiskunnallisia asenteita ja monia tärkeitä teemoja. Mutta miltä tuntuu tehdä jotain henkilökohtaisempaa?

– Yhdellä sanalla kamalalta. Henkilökohtaisemman materiaalin tekeminen tai oikeastaan julkaiseminen jännittää ja hirvittää. Muiden kommentit ja reaktiot pelottavat silloin erityisen paljon, sitä kuitenkin asettaa itsensä aika haavoittuvaiseen asemaan. Silloin on paljon herkempi palautteelle ja se menee ihon alle helposti. Monesti tulee myös fiilis, jolloin vain haluaisi poistaa tekemänsä materiaalin tai olla julkaisematta sitä.

Juvelén kertoo, että hänen pöytälaatikossaan on keskeneräinen kiusaamisesta kertova, henkilökohtainen sarjakuvateos. Tarinan julkaiseminen voi olla helpompaa kun sen kertoo Mörkö-hahmojen kautta.

Koska Rumat Möröt ovat queer-taidetta, saattaa osa ihmisistä suhtautua niihin inhon tai vihan kautta kuten yhä tapahtuu surullisen usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla muutenkin. Siksi minua kiinnostikin, onko taiteilija itse kuullut Möröistä negatiivista palautetta.

– Olen ollut ehkä vähän onnekas. Mä en ole henkilökohtaisella tasolla ihan hirveästi saanut tämmöistä palautetta. Mä en tosin myöskään ole aiemmin tuonut itseäni taiteilijana juuri esiin, vaan pysytellyt ikään kuin Mörköjen takana piilossa. Ehkä tämäkin on vaikuttanut asiaan. Mulla on myös hyvä kyky unohtaa ikävät asiat.

Sarjakuvataiteilijan mukaan Mörköjä on kuitenkin toisinaan pidetty roiseina, likaisina ja joskus vähän ällöttävinäkin, vaikka sisältöön ei oltaisi edes tutustuttu kunnolla. Kenestä tahansa voi tuntua oman taiteen negatiivinen arvostelu pahalta, mutta jos siinä käsitellään aiheita, jotka eivät välttämättä ole vieläkään kaikille tuttuja kuten sateenkaari-ihmisiä tai meidän elämää, osuu arvostelu välillä kipeästi, kun oma taide ja siinä samalla itse tekijä voidaan tuomita pelkän queer-genren takia likaiseksi tai rumaksi.

–Pari tuttua on joskus sanonut, että eivät tienneet, että olen tämmöinen pervo, kun teen tämmöistä sarjakuvaa.

Monien silmissä homotaide tuntuu olevan lähtökohtaisesti helpommin jotenkin ronskia ja rumempaa kuin muu taide. Se saa helposti erilaisia ennakkoleimoja kuten ruma, likainen tai roisi. Juvelén paljastaa kuitenkin, että usein negatiiviset kommentit saavat hänet tekemään lisää sarjakuvaa ja vain vahvistavat syytä, miksi hän alun perinkin alkoi tehdä Mörköjä. Sisällään asuvasta pienestä kapinallisesta hän saa voimia niin, että kommentteja on helpompi olla murehtimatta, vaikka ne välillä mielessä pyörisivätkin.

– Haluan nostaa seksuaalivähemmistöjä esille, nostattaa keskustelua heistä ja omalta osaltani olla normalisoimassa sateenkaariasioita. Kliseinen lause, mutta näin se vain on.
Juvelén on vaikea nähdä olevansa laajemmin osa queer-kulttuuria, vaikka varmasti löytyy ihmisiä, jotka lukevat hänet ilolla mukaan queer-kulttuurin tekijäksi ja edistäjäksi.

– Mä teen omaa juttuani, nostatan sateenkaariasioita esiin ja haluan sitä myötä kantaa oman korteni kekoon. Koen kuitenkin, että Möröt ovat aika marginaalisarjakuva, vaikka ne ovat omaa yleisöään jo löytäneet.

Joka kerta kun Juvelén saa viestin, jossa kiitetään tai sanotaan, että hän tekee merkityksellistä työtä queer-asioiden eteen sarjakuvillaan, on jäänyt hänen saamastaan palautteesta erityisen hyvin mieleen. Se lämmittää sydäntä ja saa tuntemaan, että Möröillä on merkitystä.

– Mieleen on myös jäänyt kommentti, kun Mörköjä kommentoitiin jotenkin tyyliin ’Tom of Finland kohtaa Muumit ja Sinkkuelämää-tv-sarjan’. Olin todella otettu, että Möröt rinnastettiin noin upeisiin taiteilijoihin ja tuotantoihin.

Monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saattavat kipuilla oman identiteettinsä kanssa jo nuorena, sillä normit pakottavat kaikki cishetero-muottiin, jolloin voi olla vaikea itsekin hyväksyä sitä, mitä todella on. Juvelén ei ole tässä poikkeus.

– Olen itse kipuillut homouteni kanssa yläasteiässä ja saanut siihen apua Järvenpään kirjaston sateenkaarisarjakuvista. Ei niitä montaa ollut, mutta edes muutama. Omaa homoutta ja vääränlaisuutta oli helpompi hyväksyä, kun oli painettuja kirjoja, ns. mustaa valkoisella. Olo ei tuntunut enää niin epänormaalilta.
Juvelén muistaa lainanneensa mm. Ralf Königin teoksia ja kertoo niiden lainaamisen olleen aina hieman noloa.

– Meni punasteluksi kirjastovirkailijan kanssa asioidessa, sillä teokset paikoitellen olivat lähes K-18-kamaa.

Juvelén kokee olevansa enemmän kuin onnistunut sarjakuviensa kanssa, jos yksikin ihminen löytää jotain apua hänen teoksistaan.
– Haaveprojektini ovat melko pieniä. Olisi hienoa pystyä tekemään Mörköjä päätyönään ja julkaista sarjakuva-albumeita tasaiseen tahtiin.

– Toki musta olisi hienoa olla mukana tasa-arvoa ja sateenkaariasioita edistävissä projekteissa, miksei myös esimerkiksi turvaseksiin ja seksuaaliturvallisuuteen liittyvissä projekteissa.

Kulttuuriin ja kirjallisuuteen sekä muihin taiteen aloihin on kohdistunut melko suuria leikkauksia. Leikkaukset ovat pienentäneet esimerkiksi apurahoja ja niitä on entistäkin vaikeampi saada. Kirjastot ottavat vähälevikkistä kirjallisuutta kuten sarjakuvia vähemmän valikoimiinsa, kun juuri niiden tukia on pienennetty.

– Tuo kirjastoasia on sellainen, mikä näkyy eniten just mulla, vaikka ei mun lainauskorvaukset mitään isoja ole ikinä olleet, sanoo sarjakuvataiteilija ja Rumien Mörköjen tekijä Joakim Juvelén

---