Lähihoitajasta tulee reissumummo – Arja Putkosen elämäntyö hoivatyön ytimessä

Tapaan Arja Putkosen loppiaisena Itäkeskuksessa, Puhoksen ostarilla. Olin ehdottanut paikkaa, koska siinä on jotakin samaa kuin Arjassa: suoraa toimintaa, ruohonjuuritason monikulttuurista elämää, arkista radikalismia ilman poseerausta. Puhos on paikka, jossa ihmiset tulevat ja menevät, jossa elämä näkyy ja kuuluu – ja jossa kukaan ei teeskentele olevansa mitään muuta kuin on.

Mutta loppiaisena Puhos on hiljainen. Yksikään kahvila ei ole auki. Ostarin käytävät kaikuvat tyhjyyttään, ja neonvalot heijastuvat suljettujen liikkeiden metalliritilöistä. Niinpä me siirrymme Itikseen, sen toisenlaiseen maailmaan: kaupalliseen, kiiltävään, kontrolloituun. Siellä, keskellä ostoskeskuksen tasaista taustahälyä, istumme alas ja aloitamme keskustelun.

Kontrasti on täydellinen. Puhoksen roso ja Itiksen kliininen järjestys. Arjan työelämän raskaus ja hänen puheensa keveys. Jollain tavalla juuri tämä ristiriita tuntuu oikealta paikalta aloittaa tarina ihmisestä – työläisestä, joka ...