Ikääntyneiden palvelut rakenteellisessa kriisissä

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tuore selvitys piirtää synkän kuvan ikääntyneiden palveluiden tilasta vuonna 2026. Selvityksen mukaan lähihoitajat kokevat, että lakisääteinen hoidon laatu ei toteudu ja että työolosuhteet ovat heikentyneet merkittävästi verrattuna vuoden 2024 tilanteeseen. Tulokset kertovat paitsi rakenteellisesta kriisistä myös hoitajien vahvasta sitoutumisesta ja ammattitaidosta – ristiriidasta, joka on tyypillinen hoiva-alan työntekijöiden arjessa, jossa eettinen paine ja rakenteellinen kiire törmäävät toisiinsa.

SuPer keräsi tammi–helmikuussa 2026 yhteensä 3 817 vastausta ikääntyneiden palveluissa työskenteleviltä jäseniltään. Tuloksia verrattiin vuosien 2024, 2020 ja 2016 selvityksiin. Vuoden 2026 luvut osoittavat, että aiemmin nähty parannus on kääntynyt laskuun. Selvityksen mukaan 43 prosenttia vastaajista kokee jatkuvaa huolta hoidon laadusta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg kiteyttää tilanteen jyrkästi:

”Henkilöstömitoituksen laskeminen ja säästötoimet ovat ajaneet ikääntyneiden palvelut kriisiin”, sanoo SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg,  Suomen lähi- ja perushoitajaliiton tiedotteessa (8.4.2026).

Kuormitus kasvaa – aikaa asiakkaille ei ole

Selvityksen mukaan 69 prosenttia vastaajista koki, että työyksikössä oli liian vähän henkilökuntaa. 76 prosenttia kertoi työtahtinsa kiihtyneen. Fyysinen kuormitus oli kasvanut 71 prosentilla ja henkinen kuormitus peräti 86 prosentilla vastaajista.

Yksi selvityksen pysäyttävimmistä havainnoista on, että 37 prosenttia lähihoitajista ei koe koskaan saavansa riittävästi aikaa asiakkailleen. Välilliset työt – siivous, pyykki ja keittiötyö – vievät aikaa varsinaiselta hoitotyöltä, ja 72 prosenttia vastaajista kertoi tekevänsä näitä useissa työvuoroissa.

Inbergin mukaan vanhustenhoidossa toimii ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut henkilöstö, jolla on vahva halu tehdä työnsä laadukkaasti, mutta jatkuva kiire ja eettinen kuormitus tekevät tämän mahdottomaksi.

”Ikävä kyllä näissä olosuhteissa myös työn myönteisten puolten arvostaminen muuttuu yhä vaikeammaksi”, sanoo Inberg.

Työuran jatkuminen epävarmaa – alanvaihto houkuttelee

Vain 31 prosenttia vastaajista uskoi varmasti pystyvänsä työskentelemään nykyisessä ammatissaan vielä kahden vuoden kuluttua. Tämä on vähemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Lisäksi 64 prosenttia ei suosittelisi työtään läheisilleen tai tuttavilleen.

Nämä luvut kertovat työvoiman uupumisesta ja siitä, miten hoiva-alan rakenteellinen kriisi uhkaa syventyä. Onko kyse klassisesta ristiriidasta: työväenluokan tekemä välttämätön hoivatyö törmää pääoman logiikkaan, jossa säästötoimet ja mitoitusten heikennykset puristavat työntekijöiden jaksamisen äärirajoille. Hoiva-alan työntekijät tuottavat yhteiskunnalle arvoa, mutta heidän oma työhyvinvointinsa ja toimeentulonsa jäävät rakenteellisen alisteisuuden varjoon.

Rajoitustoimenpiteitä käytetään myös siellä, missä niitä ei tulisi käyttää

Selvityksessä kysyttiin myös rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Esimerkkeinä mainittiin sängyn laitojen nosto, hygieniahaalari ja haaravyö. Kaikista vastaajista 73 prosenttia kertoi joutuneensa käyttämään rajoitustoimenpiteitä työssään.

Huolestuttavaa on, että rajoitustoimia käytetään myös sellaisissa palveluissa, joissa niitä ei tulisi käyttää lainkaan:

– 38 prosenttia yhteisöllisessä asumisessa työskentelevistä ja
– 23 prosenttia kotihoidossa työskentelevistä

kertoi joutuneensa käyttämään rajoitustoimenpiteitä.

Hoitajat arvioivat, että henkilöstön määrän lisääminen olisi tehokkain keino vähentää rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Myös asiakkaiden sijoittaminen hoitoisuuden kannalta oikeaan yksikköön nousi esiin.

Epäkohtailmoituksia ei aina uskalleta tehdä

Valvontalain mukainen ilmoitusvelvollisuus tunnetaan hyvin, mutta sen käyttö ei ole ongelmatonta. 59 prosenttia vastaajista ei ollut tehnyt ilmoitusta, koska ei ollut havainnut epäkohtia. Niistä, jotka olivat ilmoituksen tehneet, vain reilu neljännes kertoi, että ilmoituksella oli ollut vaikutusta.

Huolestuttavaa on, että 16 prosenttia vastaajista oli havainnut epäkohdan tai lainvastaisuuden, mutta ei ollut tehnyt ilmoitusta. Suurin syy oli pelko seurauksista.

Epäkohdista ilmoittamisen tulisi aina olla turvallista työntekijälle. Inbergin mukaan pelkoa voidaan hälventää avoimuutta ja luottamusta lisäämällä. ”Jätetyt ilmoitukset tulee ottaa aina tosissaan ja niiden tulee myös johtaa parannuksiin työpaikoilla”, sanoo Inberg.

Työn merkitys on vahva – mutta rakenteet murentavat sen

Vaikka kuormitus on kasvanut, työ koetaan edelleen syvästi merkitykselliseksi. 73 prosenttia vastaajista mainitsi asiakkaat työn suurimmaksi ilonaiheeksi. Työ koetaan monipuoliseksi ja itsenäisyys sen vahvuudeksi.

Silti selvitys osoittaa, että rakenteellinen kiire uhkaa murentaa työn myönteiset puolet. Hoitajat eivät pysty toteuttamaan eettisesti laadukasta hoitoa, mikä lisää halukkuutta alanvaihtoon.

Kriisi on poliittinen ja rakenteellinen

SuPerin selvitys ei ole vain kuvaus hoitajien kokemuksista – se on osoitus siitä, miten yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien palvelut kärsivät, kun resurssit eivät vastaa tarpeita. Ikääntyneiden palveluiden kriisi on seurausta poliittisista päätöksistä, henkilöstömitoituksen heikennyksistä ja säästötoimista, jotka ovat kohdistuneet työväenluokan tekemään välttämättömään hoivatyöhön.

Hoitajien viesti on selvä: ilman riittäviä resursseja lakisääteinen hoidon laatu ei toteudu ja eettinen kuormitus kasvaa kestämättömäksi.

---