Yksinäinen soturi

Kyllä tämä Suomi vain on tunkkainen maa! Viherstalinistit muka ovat niin yhteisöllisiä, mutta jos olet tavallinen Suomalainen mies, saat rauhassa kärsiä yksinäisyydestä! Tämä seuraava tarina on ihan faktaa, yhdeltä kaveriltani minä sen kuulin, tai siis oikeastaan jostain netistä luin. En lähde ottamaan kantaa, että onko se totta vai ei, tai oikeastaan: minähän otan kantaa silloin kun sattuu huvittamaan!

***

Jo vuosia oli yksinäisyyden taakka painanut Ollia kuin ensimmäisen kauden kansanedustaja epähuomiossa väärää äänestyspainiketta. Niinpä Olli päätti olla ylpeä isänmaastaan ja lähti sitä varten halki leveän Pohjanmaan Hyysäri-Helsinkiin saakka kulkueeseen kävelemään. Mutta voi: hän ei tuntenut ainuttakaan marssijaa! Hiljainen joukkio puski soihdut ojossa eteenpäin itsenäisyyspäivän räntäsateessa, ohi Marskin patsaan.

Olli etsi ystäviä kuin Ruotsi sukellusveneitä aluevesiltään. Hän etsi kaikkialta, paitsi tietysti Itäkeskuksesta: siellä oli integraatio epäonnistunut, kelan rahoilla ostettuihin lastenvaunuihin oli asennettu itsemurhapommit ja kebab-vartaat roihusivat kaduilla valtoimenaan. Tämä oli varma juttu. Tai kaveriltahan se oli kuultu, joka oli lukenut tiedon netistä, mutta myös huhupuheista on voitava keskustella!

Kerran Olli päätti mennä yhteiseen valokuvaan muiden kanssa, mutta eivät hekään olleet Ollin ystäviä! Sattumalta vain paikalle saapuneita kunniallisia ihmisiä, sillä olihan tilaisuus avoin kaikille ja Suomessa sanan vapaus ja kriitikkojakin pitää suvaita ja sitäpaitsi se hakaristi sopi vyönsolkeen todella komeasti! Kyllä nyt saattoi säästötalosta ostettuja viiden euron shortseja kantaa ylpeydellä.

Eräänä iltana Olli päätti yksinäisyyttään lievittääkseen kirjoittaa Facebookiin, koska siten hän löytäisi itselleen oikean ystävän! Mutta ihmiset suuttuivatkin Ollille, ja sanoivat, etteivät pidä kirjoituksesta. Tämä oli Ollin mielestä ajojahtia ja sananvapauden loukkaamista ja myös vasemmiston juoni ja maksettu salaliitto, ja olo oli kuin kantasuomalaisella, joka ei saanut polkupyörää mutta mamutpa sai! Sillä Olli oli kuullut, että kommunistit ovat kaiken sen pahan takana, mikä ei ole peräisin neek... raisk... mamu... niin siis monikulttuurisista ihmisistä.

Niinpä Olli päätti olla soturi: hän yksin taistelisi ja kamppailisi oikeudenmukaisuuden puolesta – toki ihan demokratian keinoin ja ilman mitään kytköksiä ääriliikkeisiin.

WALLE NAHLROOS

P.S.
Mitä sanoi täysin tavallinen suomalainen valkoihoinen isänmaallinen heteromies vetäessään sivullista turpaan?
- täällähän on porukkaa kuin Bobrikovin haudalla!