Bolivian uusi toivo

Kuuden vuoden jälkeen on aika luoda katsaus Bolivian presidentin Evo Morales Ayman hallituksen aikaansaannoksiin ja haasteisiin sekä pohtia maan poliittista tilannetta ja kulttuurivallankumouksen sisältöä.

Maan ensimmäisen intiaanitaustaisen valtionpäämiehen hallituskaudet ovat tarkoittaneet radikaaleja sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia ja kulttuurillisia uudistuksia, joissa kansan osallistuminen on keskeistä ensimmäistä kertaa maan historiassa. Artikkelissa käydään läpi myös indigenistisen sosialistihallituksen tärkeimmät vaiheet ja pohditaan Bolivian yhdenvertaisuuteen tähtäävää demokratiakehitystä uudesta perustuslaista käsin.

Seitsemän saavutusta

Evo Moralesin hallituksen saavutuksista erityisesti seitsemää voidaan pitää todellisina ja peruuttamattomina muutoksina:

1. Maan väestön enemmistön muodostavien alkuperäiskansojen omanarvontunnon palauttaminen.

2. Kaasu- ja öljyvarojen omistusoikeuden takaaminen, mikä ei tarkoita ulkomaisten yritysten kansallistamista, vaan resurssien ja niiden vientihintojen omaehtoista hallintaa sekä 80 prosentin kansallista osuutta liikevoitoista.

3. Näiden toimien seurauksena Bolivian verovarat monikertaistettiin historiallisella tavalla, mikä johti maan rahayksikön vakiintumiseen ja kansainvälisen maksukyvyn kasvuun; siis kaiken kaikkiaan koko makroekonomisen tilanteen vahvistumiseen.

4. Yhteisöllisestä maanomistuksesta laaditun lain soveltaminen, mikä mahdollisti ennennäkemättömän maiden uudelleenjaon.

5. Kansallisen puhelinosakeyhtiön (ENTEL), kansallisen sähköyhtiön (ENDE) ja lentoyhtiön (BOA) takaisinperiminen.

6. Kansallisen itsemääräämisoikeuden ennen kuulumaton harjoittaminen, joka näkyy vastarinnassa imperialismin tungetteluihin ja etenkin Yhdysvaltojen suurlähettilään ja sen huumehallintoyksikön DEA:n karkottamisessa sekä kehitysaputoimisto USAID:in osittaisessa häätämisessä sekä presidentin rohkeissa lausunnoissa YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa.

7. Uuden perustuslain osallistava laatiminen, jonka keskeisenä muutoskohteena on monikulttuurisen valtion rakentaminen, mikä tarkoittaa lisäksi autonomista, sosiaalisesti valveutunutta ja tasa-arvoista, tuottavaa, ekologista ja läpinäkyvää valtiomuodostelmaa.

MAS – Liike Sosialismiin

Evo Moralesin ensimmäinen hallitus kykeni synnyttämään uuden valtiorakenteen, mikä näkyi valtavana 64 prosentin kannatuksena joulukuun 2009 presidentinvaaleissa. Ensimmäistä kolmea vuotta (2006-2008) leimasi hallituksen kokemattomuus ja opposition kiivas vastarinta. Kuitenkin vuonna 2009 uusi perustuslaki hyväksytään, Evo valitaan uudestaan presidentiksi ja Liike Sosialismiin (Movimiento al Socialismo) ottaa murskavoiton kongressinvaaleissa.

Vaaleissa saavutettu yliote maan poliittisesta elämästä näkyy entistä itsevarmempana hallintona, mikä johtaa katastrofaaliseen kaasuiskuun tai gasolinazoon joulukuussa 2010. Vaikka Evo Morales peruikin nopeasti päätöksensä valtion bensiini- ja diesel-tukien jäädyttämisestä, poliittinen skandaali vaikutti hänen hallituksensa legitimiteettiin ensimmäisenä kansantahdon vastaisena eleenä.

Nyt yli 2 000 tuhannen hallituspäivän jälkeen, Evo Moralesin ja hänen johtamansa kansanliikkeen (MAS) tulisi saada takaisin aiempi laajojen kansarintamien osallistumisalttius ja kyetä parempaan itsekritiikkiin. Näiden vaatimusten toteutuessa hallituksen toimintakyky vahvistuisi entisestään.

Kolonialismin purkamista tulisi tukea entistä voimakkaammin, muun muassa kansallistamalla Bolivian mineraalivarat ja lentokentät. Myös Äiti Maan oikeuksien puolustamisen tulisi olla entistä konkreettisempaa.

Demokratian uudet kasvot

Bolivian demokratiassa käynnistyi uusi vaihe, kun joulukuussa 2005 maahan valittiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin presidentti selkeän 54 prosentin enemmistön turvin. Vuoden 2009 vaaleissa Morales sai vielä suuremman 64 prosentin tuen, joka tekee hänestä kiistatta historian suosituimman presidentin. Nämä vaalivoitot ovat muuttaneet parlamentaarisesti säädellyn koalitiohallitusten kaavan suoraksi kansanvaaliksi. Nykyisin presidentin mandaatti ja legitimiteetti riippuvat suoraan kansanosien enemmistön tahdosta. Muutosten myötä konsensuspolitiikka ja kassakaappisopimukset vallanjaosta ovat taakse jäänyttä aikaa. Samalla edustuksellinen demokratia on lakannut olemasta uusliberalismin työkalu.

Myös puoluepolitiikka on kokenut rajuja muutoksia, kun entisten rajattomien allianssien tilalle on syntynyt selkeämmin polarisoitunut puoluekenttä. Kärjistyneen puoluekentän sisällä voidaan puhua yhdestä ainoasta hallitsevasta puolueesta, joka ei paradoksaalisesti ole edes varsinainen puolue, vaan jatkaa toimintaansa yhä sosiaalisena liikkeenä. Kyseessä on Movimiento al Socialismo (MAS), jonka edustajat pitävät hallussaan kahta kolmasosaa maan kongressista. Perinteisten puolueiden ohella sosiaaliset liikkeet ja uudet toimijat, kuten alkuperäiskansojen järjestöt ovat nostaneet profiiliaan kansallisessa politiikassa.

Uuden osallistuvamman demokratian suurimpina haasteina ovat olleet kansanäänestykset läänien autonomiasta (2006), vallanpitäjien virassa jatkamisesta (2008) ja lopulta uudesta perustuslaista (2009). Uuden demokratian tärkein luomus onkin juuri vuoden 2009 perustuslaki, joka pyrkii täydentämään edustuksellisen ja suoran demokratian välisiä eroja yhteisöllistä demokratiaa unohtamatta. Toisin sanoen edustuksellista demokratiaa on laajennettu ja syvennetty sekä kansallisesti että paikallisesti. Bolivialainen demokratia luonnehtii itseään myös kulttuurien väliseksi, mikä luonnollisesti tuo mukanaan omat haasteensa lakien tulkintaan ja soveltamiseen. Uusi demokratia pyrkii hajauttamaan toimivaltansa autonomisten maakuntien kesken. Tehtävä ei ole helppo sillä ilman keskusta, useilla eri suuntiin pyrkiviltä toimijoilta saattaa puuttua selkeä yhteinen tavoite.

Demokraattisen prosessin symbolina voidaan pitää Evo Moralesin valitsemista ensimmäisenä intiaanina maan johtotehtäviin. Uusi toivonsanoma kertoo mahdollisuudesta nousta presidentiksi jopa pahimmasta köyhyydestä ja syrjinnästä käsin. Uusi demokratia pyrkiikin paitsi takaamaan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden, niin kuin myös mahdollistamaan alkuperäiskansojen ja maatyöläisten itsemääräämisoikeuden. Demokratiakehityksen lopullisena tavoitteena on vallan luonteen muuttaminen. Enää Boliviassa eivät hallitse harvat, vaan valta kuuluu kansalle.

Kulttuurivallankumous bolivialaisittain

Kulttuurinkentän muutokset ovat keskeinen osa Evo Moralesin ja MAS:in uutta Boliviaa. Kansalaisten osallistuminen ja valtion toisenlainen rooli kehityksessä johtivat entistä kattavampaan kulttuuria koskevaan lainsäädäntöön ja lopulta myös kulttuuriministeriön perustamiseen. Kulttuuripolitiikka ei enää ole merkityksetön tai resurssiton osa muita ministeriöitä kuten aiemmin, vaan muodostaa itsenäisen osan moniarvoisen valtion julkisesta politiikasta, jossa sen vaikutusvalta näkyy ensimmäistä kertaa maan historiassa. Vapaa-aika muodostaa kolmasosan kansalaisten arjesta, joten entistä aktiivisempi kulttuuripolitiikka on tärkeä osa mitä tahansa muutosprosessia.

Historiallisiin pettymyksiin väsyneen Bolivian yhteiskunnan entistä suurempi kulttuuritietous on eräänlainen ryhdinojennus. Vihdoin bolivialaiset uskaltavat katsoa itseensä ennakkoluuloista vapautuneiden enemmistöjen ja vähemmistöjen silmin. Samaan aikaan on huomattu, että maan kulttuuriperintö ylittää kaikki odotukset ja olemassa olevien instituutioiden kapasiteetti on varsin puutteellinen. Muun muassa tuhannet arkeologiset kohteet, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset, useat unohdetut taiteilijat ja taideteokset sekä taidehistorialliset dokumentit kaipaavat monin verroin nykyistä enemmän huomiota, jotta ne voidaan säilyttää myös tuleville sukupolville. Sen taki on välttämätöntä, että kulttuurialan toimijat roolittavat velvollisuutensa entistä selkeämmin. Niiden on myös kyettävä laajentamaan toimintaansa kaikkialle Boliviassa samalla, kun ne taistelevat luokkarajoja vastaan ja seuraavat uutta valtioideologiaa kulttuurivallankumouksen hengessä. Nyt kulttuuri kuuluu kaikille kaikkialla.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana sadat taiteilijat kuolivat täydellisessä välinpitämättömyyden ilmapiirissä ja kymmenet alkuperäiskansat tuhoutuivat. Kaikesta kulttuuriperinnön ryöstöstä ja hyväksikäytöstä huolimatta intiaanikansat ovat selviytyneet nykypäivään, jossa he ovat ottaneet kohtalonsa omiin käsiinsä. Uusi kulttuurikehitys rakentuu kahden keskeisen käsitteen ympärille: kulttuurienvälisyys ja kolonialistisen ajattelun purkaminen. Kolonialismin vastainen varaministeriö muodostaa osan kulttuuriministeriötä tarkoituksenaan miettiä uudelleen länsimaisia käsityksiä tieteestä ja tietämisestä, jotka vaikuttavat tapaamme elää yhteiskunnassa. Länttä ei enää nähdä keskuksena tai horisonttina, jota kohden kaikkien tulisi kävellä.

Täydenkuun maa

Näiden kuluneiden lähes kuuden vuoden ja yli 2 000 päivän aikana Bolivian poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen elämä on kokenut täyskäännöksen, minkä symbolina ja johtajana toimii Evo Morales. Hänen ja MAS:in johtamat kaksi hallitusta ovat vihdoin avanneet alkuperäiskansoille mahdollisuuden nousta kongressiedustajiksi ja säätää kansan enemmistön kannalta tarpeellisia lakeja. Muutosprosessien keskeisin pilari on vuoden 2009 perustuslaki, joka rakentaa Boliviasta kaikille kuuluvaa valtiota ja yhteiskuntaa. Uuden poliittisen kehityksen vaikutus näkyy kaikkein selkeimmin maaseudulla, jonka intiaanivaltaiset yhteisöt ovat vakuuttuneita muutoksen pysyvyydestä ja omasta roolistaan demokraattisen kehityksen johdossa. Kulttuurivallankumous näkyy tämän päivän lasten kasvoilla ilona, joka tulevaisuudessa kanavoituu heidän vastuukseen muutoksien jatkuvuudesta.

Kuluneet 2 000 päivää eivät ole vain muuttaneet tapaa tehdä politiikkaa, vaan myös tavan ajatella maailmaa ja omaa kulttuuria. Bolivia on lakannut olemasta puolenkuun maa, sillä nyt kuu paistaa täytenä kaikille kansanosille auringosta puhumattakaan.