Bushin Irak-strategia tähtää kansanmurhaan

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 45/2005.

George W. Bushin strategiasta Irakissa annetaan toistuvasti harhauttava kuva. Bushin hallinnon tavoitteena ei ole vetäytyminen Irakista sen jälkeen kun ”demokratia” ja ”vapaus” on saatu vakiinnutetuksi tai Irakin oma hallitus kykenee vastaamaan maan ”turvallisuudesta”. Bushin hallinnolla ei ole ylipäänsä mitään aikomustakaan lähteä Irakista. Päinvastoin maahan rakennetaan tukikohtia, maa valmistaudutaan jakamaan kolmeen osaan ja maan öljyvarat valmistaudutaan ryöstämään.

Mutta ongelma on aseellisen vastarinnan jatkuva voimistuminen ja miehitysjoukkojen joutuminen ahtaalle. Vastarinnan päävoimana on sunniväestö. Siksi Bushin hallinto suuntautuu kohti sunniväestön kansanmurhaa. Kansanmurhan strategiassa jatketaan ja kiihdytetään sunnien murhaamista kuolemanpartioiden avulla samalla kun painopistettä siirretään voimakkaasti ilma-aseen käyttöön.

Kuolemanpartiot

Sunnit muodostavat noin 35 prosenttia Irakin 26-miljoonaisesta väestöstä. Joidenkin arvioiden mukaan vastarintaliike koostuu 90-prosenttisesti sunneista. Ulkomaisten jihadistien osuudeksi arvioidaan korkeintaan 5–10 prosenttia. Amerikkalainen tiedustelu-upseeri Michael Herbert kertoi Sunday Telegraph -lehdelle, että Anbarin vastarintamaakunnassa viimeisten viiden kuukauden aikana vangituista 1 300:sta kapinalliseksi epäillystä yksikään ei ole ollut ulkomaalainen.

Irakin sunnit aiotaankin nyt asettaa valinnan eteen: heidän on joko alistuttava miehitykseen sekä shiia- ja kurdieliitin ylivaltaan tai kohdattava asuinalueidensa tuho sekä erityisesti miehiin ja poikiin kohdistuvat vangitsemiset, kidutukset ja murhat.

Jotkut voivat pitää sanaa ”kansanmurha” liioitteluna. Kansainvälisessä laissa kansanmurhaksi kuitenkin määritellään ” kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän tuhoaminen kokonaan tai osittain”. Ja tätä kohti on viime aikoina menty kovaa vauhtia. Irakin nukkehallituksen shiiojen valvomat ”turvallisuusjoukot” ja kuolemanpartiot ovat ryhtyneet järjestelmällisesti vangitsemaan, kiduttamaan ja teloittamaan sunnimiehiä.

Äskettäin asian myönsi jopa USA:n sotapolitiikkaa tukevan The New York Timesin Bagdadin kirjeenvaihtaja Dexter Filkins: ”Satoja tappoja ja pidätyksiä on tapahtunut viime viikkoina, useimmat niistä sunnisiviilejä kohtaan, jotka väittävät, että univormuun pukeutuneet irakilaiset miehet ovat vieneet pois heidän sukulaisiaan ilman varoitusta tai selitystä.”

”Joitakuita sunnimiehiä on löydetty kuolleina kaivannoista ja pelloilta luodinreikä ohimoissaan, happopalovammoja ihollaan ja ilmeisesti sähköporilla tehtyjä reikiä ruumiissaan. Monet ovat yksinkertaisesti kadonneet”, Filkins kirjoitti 29. marraskuuta.

Marraskuussa sisäministeriön rakennuksesta Bagdadissa löydettiin salainen bunkkeri, missä kiinniotettuja sunneja oli pahoinpidelty ja kidutettu.

Nukkehallitus on kiistänyt vastuunsa pahoinpitelyistä ja murhista. Mutta ihmisoikeusryhmät ja muut asiaa penkoneet ovat syyttäneet monista sunnisiviilien tapoista Badr-prikaatia, nukkehallituksen johtavan puolueen SCIRI:n aseellista kaartia.

USA johtaa terroria

Jotkut amerikkalaisvirkailijat selittävät, että kovan linjan shiia-asekaartilaiset, jotka ovat soluttautuneet hallituksen turvallisuusjoukkoihin, johtavat sunneja terrorisoivia kuolemanpartioita. Myös valtamedia on pyrkinyt hämärtämään asiaa luonnehtimalla terroria tulokseksi kansanryhmien välisestä väkivallasta tai omavaltaisista shiia-asekaarteista, joilla on vain löyhä yhteys sisäministeriöön.

Mutta kuten tutkiva journalisti Max Fuller tarkoin osoittaa, sisäministeriö harjoittaa amerikkalaisten neuvomaa ja johtamaa terrorin strategiaa.

Harhainformaation tarkoituksena on siirtää terrorin syy pois amerikkalaisista juuristaan ja levittää ajatusta massiivisesta kansanryhmien välisestä vihamielisyydestä. Tällä ruokitaan käsitystä lähestyvästä sisällissodasta, mikä puolestaan edistää USA:n poliittista tavoitetta balkanisoida maa valvoakseen sen luonnonvaroja.

Yksi toimittaja, joka otti etäisyyttä näihin väärennöksiin, oli Jasset Salihee, Knight Ridder -uutistoimiston kirjeenvaihtaja. Salihee oli saanut haltuunsa ratkaisevaa tietoa kuolemanpartioiden aseistuksesta, ajoneuvoista ja alkuperästä, ja hänen odotettiin raportoivan näistä aiheista. Hänen työnsä kuitenkin katkesi kesken, kun amerikkalainen tarkka-ampuja salamurhasi hänet tarkastuspisteellä Bagdadin ulkopuolella.

Fullerin tutkimukset paljastavat nukkehallituksen sisäministeriön salaisen kuolemanpartiotoiminnan keskukseksi. Eikä ministeriö ole suinkaan vain kiihkouskovaisten shiiojen miehittämä. Todellisuudessa yhtä vastarintaliikettä vastaan toimivista ryhmistä, sunnijohtoista poliisin erikoisjoukko-osastoa johtaa entinen Saddam Husseinin Baath-puolueen virkailija. Erikoisjoukko-osaston perusti entisen Irakin pääesikuntapäällikön Falah al-Naqibin poika. Monet uskovat Falah al-Naqibin olevan CIA:n palveluksessa.

Sisäministeriön johtajien yhteydet CIA-päällikköihinsä ovat Fullerin mukaan tiiviit ja hämmentävät. Poliisin erikoisjoukko-osastot muodostettiin kokeneiden amerikkalaisten kapinallisten vastaisen toiminnan eksperttien valvonnassa ja ne suorittivat alusta alkaen yhteisiä operaatioita huippusalaisten USA:n erikoisjoukkojen yksiköiden kanssa.

Avainhahmo poliisin erikoisjoukko-osastojen kehittämisessä oli Fullerin mukaan James Steele, entinen USA:n armeijan erikoisjoukkojen agentti, joka organisoi aikaisemmin kuolemanpartioita myös El Salvadorissa.

Ilma-aseen tehostettu käyttö

Bush on ilmoittanut, että häntä ei tyydytä mikään muu kuin ”täydellinen voitto”. Tämä tarkoittaa, että hän on päättänyt murtaa sunnivastarinnan selän hinnalla millä hyvänsä.

Bush saattaa hyvinkin kotimaisen paineen edessä vetää 10 000 tai 20 000 tai jopa 50 000 sotilasta Irakista, mutta hänellä ei ole mitään aikomusta lopettaa sotaa vaan päinvastoin kiihdyttää sitä.

Kuuluisa lehtimies Seymour Hersh totesi viikko sitten The New Yorker -lehdessä, että Bush suunnittelee korvaavansa riippuvuuden sotilaista riippuvuudella pommikoneista. ”Amerikkalaisten joukkojen vetäminen tullaan korvaamaan amerikkalaisella ilmavoimalla”, Hersh kirjoittaa. ”USA:n sotakoneiden nopeat, kuolettavat iskut nähdään keinona parantaa dramaattisesti jopa heikoimpien irakilaisten taisteluyksiköiden taistelukykyä.”

Hershin mukaan USA:n pommitusten tempoa on jo nyt lisätty. Hän lainaa Pentagonin lehdistötiedotetta, jonka mukaan yksi merijalkaväen ilmavoimayksikkö yksinään on ”pudottanut yli 500 000 tonnia sotamateriaalia”.

Ilmaiskut ja pommitukset eivät ole tehokkaita sissejä vastaan. Niitä on tähänkin asti on suunnattu lähinnä sunnialueiden siviiliasutuksia vastaan. Siviiliuhrien määrä oli arvovaltaisen lääketieteellisen The Lancet -lehden jo viime vuoden lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan yli 100 000. Nyt määrä on korkeimpien arvioiden mukaan jo yli 200 000. Ilma-aseen käytön tehostaminen johtaa vielä paljon suurempiin uhrimääriin kuin tähän mennessä.

Sunnisiviilit saivat esimakua USA:n ilmaiskuista huhtikuussa 2004 Fallujassa, kun amerikkalaiskoneet möyhensivät kaupunkia 500 paunan pommeilla. Kuolleita siviilejä oli niin paljon, että kaupungin jalkapallokenttä oli pakko muuttaa joukkohaudaksi. Saman vuoden lopulla USA sitten tuhosi suuren osan Fallujaa ja tappoi arviolta 6 000 siviiliä.

Myös viime kuukausina sunnikaupunkeihin ja -kyliin tehdyissä iskuissa on harjoiteltu tehostettua ilma-aseen käyttöä. Ja kuten Fallujassa, myös kansainvälisten sopimusten kieltämiä aseita on käytetty.

ERKKI SUSI

Lähteitä mm: Max Fuller: Crying Wolf: Media Disinformation and Death Squads in Occupied Iraq, www.globalresearch.ca 11.11. 05. Mike Whitney: Uncovering the Roots of American Terrorism in Iraq, www.uruknet.info 2.12.05.