Keskustan Juha Sipilä saa nyt rinnalleen kaksi työväenpuoluetta – tosin porvarillisia sellaisia.

Totuus paljastuu vaalituloksessa kerta toisensa jälkeen. Kapitalistisessa yhteiskunnassa on turhanpäiväinen kysymys: kuka voitti vaaleissa? Vastaus on aina selvä: porvaristo.

Maahanmuuttajia on kehotettu elämään maassa maan tavalla. Vaalien jälkeisenä aamuna heräsimme aamuun – yhden totuuden aamuun.

SKP:n listoilla olleelle ehdokkaalle tehtiin vaalien jälkeen tarjous haastattelusta radioon aiheesta miten pienpuolueiden näkyvyyttä saataisiin paremmaksi.

Kärrynpyörän kantapöydän keskusteluissa ovat esillä olleet tietysti eduskuntavaalit. Naapurin Kake huomautti, että on sitä otsikoihin noussut muitakin aiheita.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaatiminen ovat näin vaalien aikaan muotia.

Pitkän, karmaisevan marssin oli joukko joutunut käymään. Reitti kulki kauan jatkunutta kivikkoista veronkorotusten tietä.

Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten tai olosuhteiden uhreja.

Niinhän se tuppaa olemaan, että aika kultaa muistot. Muistamme mielellämme menneisyydestä mukavat ja hyvät asiat ja samalla pyyhitään totuus vähemmän ikävistä asioista.

Keskustelu taiteesta virolaisen kuraattorin kanssa ajautui siihen, että hän kritisoi feminististä liikettä uusliberalistisen aatemaailman pönkittämisestä.

Suomessa on ihan liikaa turhia lakeja. Katsoin netistä: yli 2 000. Niistä on varmasti osa ihan tarpeettomia. Esimerkiksi nyt vaikka vammaislaki: en tunne ketään vammaista.

– Mummi, millaista se sote-aika oli?– Voi Pekka kulta, mitä sinä sellaista kyselet? Mummi ei millään haluaisi muistella koko sotea.