DCA-sopimus lausuntokierroksella

YHDYSVALLAT ON solminut kahdenkeskisiä puolustusyhteistyösopimuksia ympäri maailman vaihtelevilla nimillä. DCA-nimellä tunnetun sopimuksen se on allekirjoittanut 11 Nato-maan kanssa, viimeisimpinä Ruotsi ja Tanska. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen sopimus allekirjoitettiin viime joulukuussa Washingtonissa. Eduskunnan on vielä ratifioitava sopimus. Sopimus kahmaisee melkoisen osan maamme itsemääräämisoikeudesta Yhdysvalloille. Sopimusteksti perustuu mallisopimukseen, johon tehdään neuvottelujen tuloksena paikallisia muutoksia.

Nyt Orpon hallitus on valmistellut esityksen eduskunnalle allekirjoitetun sopimuksen hyväksymiseksi. Yllättäen hallituksen esitys on ollut oikeusministeriön lausuntopalvelussa vapaasti kenen tahansa lausuttavana. Esitys kertoo sopimuksen taustoista, tavoitteista ja valmistelusta, kuvaa sopimuksen keskeiset määräykset ja periaatteet. Ehdotuksen mielenkiintoisin osa on selvitys sopimuksen vaikutuksista yhteiskuntamme eri alueille. Lausuntoaikaa on tätä kirjoitettaessa pari tuntia jäljellä, ja lausuntoja on n. 200. Niitä ovat antaneet niin yksityiset kansalaiset kuin mitä erilaisimmat tahot. Suomen kommunistinen puolue on antanut oman lausuntonsa.

Vain yksi yksityishenkilö kannattaa sopimusta, muut ovat jyrkän kielteisellä kannalla. Lyhimmillään lausunto on yhden lauseen mittainen, sopimuksen hylkäämistä vaativa. Eräs itsensä sitoutumattomaksi yksityishenkilöksi määrittelevä, jolla ei ole aikaisempaa aktiviteettia politiikassa toteaa: “Yleisellä tasolla tämä sopimus ei ole puolustusyhteistyösopimus, vaan sopimus, jonka sodan hävinnyt osapuoli allekirjoittaa rauhanneuvotteluissa.” Eräs oikeustieteen maisteri antaa perusteellisen selvityksen oikeuskäytännöistä ja toteaa sopimuksen antavan USA:lle oikeuden määrätä suomalaisia pidätettäväksi. Tamperelainen väitöskirjatutkia taas kumoaa kaikki perustelut koko sopimuksen tarpeellisuudesta tausta-aineistoineen.

Reserviupseeriliitto arvioi tarvittavan ydinräjähteistä erillisselvityksen ja on huolissaan henkilöstön asemasta Nato-tehtävissä. Pohjois-Savon pelastuslaitos vaatii pelastusviranomaisille riittävän tarkkoja tietoja potentiaalisista riskeistä, mm. pelastuslain 83§ mukaisten puolustusvoimien salassa pidettävien kohteiden mukaisesti.

VALTIONEUVOSTON KANSLIA on löytänyt useita kohtia, jotka vaativat tarkennuksia ja täsmennyksiä, ja lausuu: “Valtioneuvoston kanslia pitää tärkeänä, että perustuslain ja muun lainsäädännön mukaiset eduskunnan osallistumis- ja tiedonsaantioikeudet toteutuvat täysimääräisesti DCA-sopimukseen liittyvissä asioissa. Eduskunnan luottamusta nauttiva valtioneuvosto ja sen jäsenet vastaavat näiden oikeuksien toteutumisesta.” Juristiliiton mielestä lausuntoja olisi pitänyt pyytää jo ennen lausunnon allekirjoittamista.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen kiinnittää huomiota valtiosääntökysymyksiin ja oikeusasiamiehen asemaan ja toimivaltaan. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisen oikeudesta tulla maahan päättää normaalisti kukin maa, mutta DCA-sopimuksen mukaan Yhdysvaltojen joukot ja muu henkilökunta voi mennä ja tulla vapaasti. Suomi voi esittää asiasta näkemyksensä, jonka Yhdysvallat voi ottaa huomioon, tai sitten ei.

Koska Yhdysvaltojen joukot eivät maksa mm. lennonvarmistusmaksuja, Finntrafic Oy haluaa varmistaa saatavansa valtion varoista. Väylävirasto taas on huolissaan erikoiskuljetuksista, jotka normaalisti ovat luvanvaraisia mm. siltojen kantavuuden varmistamiseksi, mutta amerikkalaisilta ei lupia periaatteessa vaadittaisi, joten luvanvaraisuutta on selviteltävä.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti toteaa jonkin verran kysymyksiä olevan auki. Hän toivookin eduskunnalle vähän enemmän tietoa, miten muualla on aiempia DCA-sopimuksia tulkittu ja mitä mahdollisia soveltamisongelmia on esiintynyt. Hän toivoo myös esimerkkejä eurooppalaista oikeustapauksista ja miten ja missä mahdolliset tulkintaerimielisyydet ratkaistaan. Edelleen hän toteaa: “Ehdotusta tulee vielä täydentää siten, että se antaa mahdollisimman täyteläisen kuvan niistä velvoitteista, joihin Suomi on sitoutumassa. Hallituksen esitys tullee muodostumaan merkittäväksi oikeuslähteeksi sopimuksen yksityiskohtia tulkittaessa, mikä myös osaltaan asettaa vaatimuksia perusteluiden kattavuudelle.”

NIIN ITSE sopimusteksti, hallituksen esitysluonnos kuin annetut lausunnotkin herättävät ihmetystä, huolta ja hämmästystä. Sotaveteraanin tytär on syystä raivoissaan, kun maamme itsenäisyydestä luovutetaan iso pala toiselle maalle. Omien alojensa asiantuntijat, joista vain muutamia on tässä siteerattu, ovat löytäneet runsaasti puutteita ja täsmennettävää yksityiskohtiin.

Syvästi huolestuttavia ovat valtioneuvoston kanslian ja oikeuskanslerin lausunnot. Maamme ylin päättävä elin eduskunta vaikuttaa olleen sivustakatsojana historiamme merkittävimpiin lukeutuvan sopimuksen solmimisessa. Mutta sillä on viimeinen sana sanottavana, mahdollisuus hylätä sopimus. Sen hyväksyminen vaatii 2/3 enemmistön. Vielä on aikaa vaikuttaa!