Dominikaaninen tasavalta muutoksen kourissa

Alkuperäinen kirjoittaja: Ari Sardar

Hispaniola-saarella sijaitseva Dominikaaninen tasavalta on vastakohtien
maa. Maassa on alavia ja tuottoisia viljelysmaita. Maassa on niin vuoristoa
kuin tarunhohtoisia rantoja, joilla palmut peilaantuvat turkoosin värisestä
Karibian meren vedestä. Vastakohtana paratiisisaaren luonnonkauneudelle
ovat eroosiosta kärsivät entiset laidunalueet ja pellot. Pääkaupungin
Santo Domingon rannoilla meri kohtaa roskien ja jätteiden meren eli
kaupungin kaatopaikan.

Ympäristöä hallitsevaa vastakohtaisuutta voidaan pitää
symbolisena heijastumana maan yhteiskunnallisesta tilanteesta. Dominikaanisen
tasavallan historiaan kuuluu espanjalaisten valloitus, alkuperäiskansan
hävittäminen sukupuuttoon, orjakauppa, sotilasdiktatuurit ja Yhdysvaltojen
merijalkaväen miehitykset. Toisaalta dominikaanit ovat sitkeitä
eivätkä anna periksi vaikeimmissakaan olosuhteissa. He eivät
ole luopuneet toivosta paremman huomisen suhteen.

Dominikaanisessa tasavallassa edistykselliset vasemmistolaiset puolueet
ovat perustaneet yhteisen rintaman Fuerza de la Revolucion (FR) eli Vallankumouksen
voima.

Vallankumouksen voima ei ole Dominikaanisessa tasavallassa parlamenttipuolue,
vaikka osallistuukin vaaleihin. Se on suunnannut voimavaransa yhteistyöhön
kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen kanssa. Vallankumouksen voima
pyrkii saamaan kansan haastamaan dominikaanien kapean valtaeliitin.

– Epätasainen tulonjako on maamme yksi suurimmista ongelmista, painottaa
Dominikaanisen tasavallan kommunistisen puolueen entinen pääsihteeri
ja nykyisin Vallankumouksen voiman yksi kolmesta johtajasta

Narciso Isa
Conde

.

– Dominikaaneista 65 prosenttia on köyhiä, Isa Conde jatkaa.

Dominikaanisessa tasavallassa niin kuin monessa muussakin kehitysmaissa
on talous ollut suurten muutosten kourissa. Maa oli perinteinen maatalousyhteiskunta.
80-luvulla alkoivat perinteisten maataloustuotteiden hinnat laskea maailmanmarkkinoilla.
Maataloudesta Dominikaaninen tasavalta ei enää saanut kipeästi
tarvitsemiaan vientituloja. Maa alkoikin vahvasti panostaa turismin kehittämiseen.

Turismin ongelma verrattuna maatalouteen on kuitenkin se, ettei se työllistä
läheskään yhtä paljon ihmisiä. Niinpä monet
maalta kaupunkeihin muuttaneet dominikaanit päätyvät asumaan
slummeihin, joissa he joutuvat keinolla millä hyvänsä hankkimaan
toimeentulonsa.

Tuloerot ovat silmiinpistäviä varsinkin pääkaupungissa
Santo Domingossa. Kadut ja torit ovat täynnä kaikenlaisia pieniä
kojuja sekä liikkeitä, joissa myydään elintarvikkeita
ja halpoja käyttötavaroita. Useat kauppiaat joutuvat ottamaan
suurella korolla lainaa aamulla saadakseen tuotteitansa ostettua. Illalla
he joutuvat maksamaan lainan takaisin jopa 25 prosentin korolla.

Santo Domingosta löytyy myös eurooppalaistyylisiä tavarataloja.
Tavarataloissa näkee kalliisiin muotivaatteisiin pukeutuneita dominikaaneja,
jotka ostavat melkein suomalaisissa hinnoissa olevia tuotteitta, joista
slummien asukkaat voivat vain unelmoida.

Dominikaanisessa tasavallassa on ollut useita sotilasdiktaattoreita. Kuuluisin
heistä oli

Rafael Trujillo

, joka hallitsi maata vuosina 1930-61.
Trujillon valtakausi päättyi hänen salamurhaansa. Trujillon
jälkeen seurasi diktaattoreita, armeijan vallankaappauksia, Yhdysvaltojen
miehitystä, muutama demokraattisesti valittu hyvä johtaja (esimerkiksi
vuonna 1962

Juan Bosch Gavino

, joka syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella
vuonna 1963) ja monia läpensä korruptoituneita johtajia.

Vasta 90-luvulle tultaessa Dominikaanisen tasavallan poliittinen ilmasto
alkoi rauhoittua. Maan talous ja infrastruktuuri kärsi paljon epävakaista
poliittisista olosuhteista, mikä tulee haittamaan maan kehitystä
vielä pitkään.

Trujillion valtaan noususta lähtien edistykselliset vasemmistopuolueet
toimivat suurimman osan ajasta maan alla. Monia kommunisteja kidutettiin
ja murhattiin.

– Vaikka Dominikaaninen tasavallassa on tällä hetkellä
virallisesti demokratia, poliittinen vaino ei ole täysin loppunut,
sanoo Isa Conde.

– Tälläkin hetkellä eräs toverimme on pidätettynä,
hän jatkaa.

Dominikaanisessa tasavallassa valtapuolueiden politiikka eroaa vuosi
vuodelta yhä vähemmän toisistaan. Monien mielestä valtapuolueet
ovat korruptoituneet pahasti. Varsinkin virkamiesten korruptoituneisuus
on yleisesti tunnettua.

Tehottomasta ja korruptoituneesta hallinnosta johtuvat infrastruktuurin
puutteet ovat saaneet dominikaanit usein kadulle osoittamaan mieltään.
Esimerkiksi toistuvat sähkökatkokset voivat olla alkusysäys
mielenosoituksille. Usein mielenosoituksiin vastataan voimatoimilla poliisin
ja sotilaiden toimesta, jolloin mielenosoitukset muuttuvat väkivaltaisiksi.

Myös ulkopuoliset tahot painostavat Dominikaanisen tasavallan poliitikkoja.
Maan talouspolitiikkaa ovat sanelleet Maailmanpankki ja varsinkin Kansainvälinen
valuuttarahasto IMF. Suurimman osan Dominikaanisen tasavallan historiasta
gringot eli Yhdysvallat ovat puuttuneet maan asioihin.

– Karibian meren alueen kehitys voi muuttua parempaa suuntaan vain jos
IMF, Maailmanpankki, suuryritykset ja Yhdysvallat lopettavat painostuksensa,
Isa Conde toteaa.

Suurin osa turismiin liittyvästä liiketoiminnasta on ulkomaalaisten
omistamaa Dominikaanisessa tasavallassa. Ala on myös suhdanneherkkää
ja luo pitkällä aikavälillä epävarmuutta maan talouteen.

Toinen voimakkaasti kasvava ala on vapaatuotantoalueet. Vapaatuotantoalueilla
yleensä ulkomaalisten omistamat yritykset valmistavat halvalla mm.
tekstiilejä. Monia tunnettuja merkkivaatteita valmistetaan olosuhteissa,
joissa ei kunnioiteta edes alkeellisimpia työläisten oikeuksia.

Sekä turismi ja vapaatuotantoalueet ovat elintärkeitä
Dominikaanisen tasavallan taloudelle. Näin ollen ulkomaalainen pääoma
voi hyvin pitkälle sanella, millä ehdoilla se sijoittaa maahan.
Yleensä ehtoihin kuuluukin lainsäädännön muuttaminen.

Kansainvälisestä uusliberalistisesta talouspolitiikasta onkin
tullut yksi päävihollinen vasemmistolaisille voimille Dominikaanisessa
tasavallassa.

Perinteisen latinalaisamerikkalaisen yhteistyön lisäksi Vallankumouksen
voima onkin voimakkaasti suuntautunut globaalisti yhteistyöhön
kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen kanssa. Esimerkkinä tästä
osallistuminen Maailman sosiaalifoorumiin Porto Alegressa.