Don Quijotet tuulimyllyjen kimpussa
Euroalueen valtiovarainministerit ovat sopineet Espanjan pankkien tukemisesta jopa 100 miljardilla eurolla. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen lupasi Suomen osallistuvan tähän pankkien tukemiseen hallituksen EU-ministerivaliokunnan antamin valtuuksin. Tämän hyväksyi myös Vasemmistoliitto ja sen edustajana ministerivaliokunnassa istuva Merja Kyllönen.
Toistaiseksi salataan, etteivät kustannukset jää edes 100 miljardiin euroon, sillä luottotappioita tullee kiinteistölainojen ulkopuoleltakin. Analyytikot laskevat, että koko pankkisektorin pääomatarve asettuu 94 miljardiin euroon, kun varausasteeksi otetaan 7,3 prosenttia. Kokonaissumma nousee silloin 249 miljardiin euroon. Suotta ei osa Yle Uutisten kyselyssä haastatelluista ekonomisteista arvioi, että Suomi voi joutua maksamaan eurokriisin kustannuksia vielä pitkään. Tarkempia päätöksiä Espanjalle annettavan tuen suuruudesta tarvitaan jo lähiviikkoina. Tukea antavien maiden kannalta keskeinen kysymys on, miten tappiot ja riskit jaetaan.
Ministerien mukaan tässä tuetaan Espanjaa ja Eurooppaa. Mutta kuten SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen blogissaan muistuttaa, tukipakettien miljardeilla ei kuitenkaan auteta espanjalaisia työttömiä, asuntovelkaisia, köyhiä eikä muita vaikeuksissa olevia ihmisiä. Tässä tuetaan pankkeja ja niiden omistajia, jotka ovat muun muassa Espanjaa ravistelevan finanssikriisin pääsyypäitä. Ja pankkiireille annettava 100 tai jopa 249 miljardia menee taas uudelleen keinotteluun rahoitusmarkkinoilla.
Ja toisin kuin Urpilainen ja Kyllönen kuvittelevat Euroopan talouskehityksen näkymät ovat yhä heikot, mikä vaikuttaa väistämättä myös Suomeen. Espanjan auttaminen ei ratkaise Suomen talousongelmia. Espanjan pankkien tukemisella ostetaan vain lisäaikaa velkakriisin hoitamiseen. Jos myllerrys vielä pahenee, seuraavana jonossa voi olla Italia, jonka pelastamiseen euromaiden rahkeiden ei uskota riittävän. Niin sanottiin tosin jo myös Espanjasta. Jos pankki- ja velkakriisi laajenee suuriin maihin, pienet maat ajautuvat suurten vastuiden äänettömiksi maksumiehiksi.
Europoliitikkojen toiminta niin Euroopassa kuin Suomessakin perustuu väärään analyysiin yhteisvastuullisuudesta. Se, että olemme kaikki vastuussa muiden tappioista ja väärästä politiikasta tietyissä maissa, on virheellinen ajattelutapa. Sen ovat kuitenkin hallituksen sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset purematta nielleet. Samaan aikaan kun vasemmiston pönkittämä kokoomusvetoinen hallitus lupaa miljardeja toisensa jälkeen EU:n pankkitukiin, se leikkaa kuntien palvelujen rahoitusta, nostaa arvonlisäveroja ja vähentää koulutuksen, kulttuurin, ympäristönsuojelun ja monia muita julkisia menoja.
Suomen hallitusvasemmiston ero verrattuna Espanjan Yhtyneen vasemmiston IU:n linjaan on huima. IU tuomitsee jyrkästi EU:n ohjelman Espanjan pankkien pelastamiseksi. IU:n mukaan ohjelma pelastaa pankkisektorin luomaa keinottelun mustaa aukkoa. Se kasvattaa kansalaisten maksettavaksi tulevaa julkista velkaa ja pahentaa julkisen talouden alijäämää. Ohjelma myös pakottaa uusiin julkisten menojen leikkauksiin. IU esittää vaihtoehtona finanssikriisin ratkaisemiseksi julkisen pankkisektorin luomista, alkaen pelastettavien pankkien kansallistamisesta, jotta voidaan varmistaa perheiden ja pk-yritysten lainat.
