Edustajakokous ovella

Puolueemme kokoontuu Vantaalle 15 – 16.5 edustajakokoukseen. Kokousta on valmisteltu huolella ja jäsenistömme on päässyt ajoissa tutustumaan sekä tekemään ehdotuksia eri asiakirjoihin ja julkilausumiin. Odotankin näiltä osin vilkasta, innostavaa ja eteenpäin suuntautuvaa keskustelua. Edustajakokouksen alla ovat esiin nousseet myös vaihdokset puoluejohdossa. Puheenjohtaja Yrjö Hakanen sekä pääsihteeri Arto Viitaniemi ovat tiettävästi kertoneet halukkuudestaan vetäytyä syrjään pitkästä, raskaasta ja voimia kysyvästä puolueemme vankkureiden vetämisestä.

Jokainen meistä kommunisteista tietää sen miten sanoinkuvaamattoman työn Hakanen ja Viitaniemi ovat tehneet puolueen pelastamisessa ja hengissä pysymisessä. Voimme siis sanoa ilman sen kummempaa mielistelyä, että heidän panoksensa puolueen hyväksi on ollut vastaansanomatonta ja heitä on todella vaikea korvata. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt on oivallinen tilaisuus tehdä vaihdokset puoluejohdossa.

On sanottu, että 8 vuotta alkaa olla nykyään maksimi minkä puolueen puheenjohtajana tahansa, sen jälkeen ihmiset väsyvät samoihin kasvoihin. Samalla katsotaan, ettei puolue kykene elämään tässä hetkessä, eikä vastaamaan uusiin haasteisiin, jos se ei kykene edes uudistamaan kasvojaan. Yksi syistä varmasti on, että aivan kuten muissakin töissä ihminen pitkän työrupeaman aikana väkisinkin urautuu – näin on varmasti laita puolueen johtamisessakin. Työhön tulee tietty rutiini ja kaikki etenee ikään kuin omalla painollaan. Vaarana on kuitenkin myös kuva SKP: sta joka elää pysähtyneisyyden ajassa Neuvostoliiton malliin, missä vuosikymmenestä toiseen puoluekokous taputtaa vaikka haudan partaalta olevan vanhan johdon jatkamaan. Tosiasia on se, että puolueemme junnaa vuodesta toiseen siinä 0,8 prosentin tienoilla – liikettä ei ole juurikaan suuntaan tai toiseen. Kapitalismin kriisin ja jyrkän oikeistolaistumisen myötä kommunisteja seurataan entistä herkemmin ja meidän tekemisiämme tarkkaillaan ja meidän jokaista liikettä seurataan herkeämättä: tässä on meidän mahdollisuutemme nostaa kannatustamme.

Mutta haluammeko antaa viestin siitä, että puolueemme on toimiva ja kykenevä uudistumaan ja elää ajan hermolla? Me kommunistit joudumme kuitenkin elämään keskellä kapitalismin muokkaamaa maailmaa ja sen lainalaisuuksia. Meidän on huomioitava myös ulkopuolinen maailma. Emme valitse puoluejohtoa vain itseämme varten, näin se vain on, halusimmepa sitä tai emme. Tässä mielessä meidän tulee huomioida, minkälaisen julkisen kuvan me annamme itsestämme.

Nuoriso liikehtii ja on odottavalla kannalla ikään kuin odottaen ”kotia” toimintatarmolleen. Uusi nuorekas rasitteista vapaa SKP olisi taatusti houkutteleva vaihtoehto uudeksi ”kodiksi” radikaalille nuorisolle ja sitä myötä myös entiset kannattajamme saisivat uutta pontta palatakseen puolueeseemme ja sen toimintaan. Uuden johdon myötä kasvaisi vastuu myös kentällä puolueen tilasta ja eteenpäin menosta, koska pakkohan kentältä on tulla tukea ja kannustusta uudelle kokemattomalle johdolle. Yrjö ja Arto ovat tehneet kaikkensa puolueen nousun puolesta – kuitenkin jostain syystä kentällä ollaan tyydytty nykyiseen tilanteeseen, eikä ole oikein ollut tarmoa, uskoa tai intomieltä tehdä työtä sen eteen, että puolue liikahtaisi eteenpäin. Me olemme täällä kentällä luoneet liikaa painetta nykyisen johdon harteille luottaen siihen, että Hakanen ja Viitaniemi luotsaavat meidät turvallisesti ohi karikkojen. Kun tiedämme miten molemmat toverit tekevät työtä voimiensa äärirajoilla ja kun myös ikä tekee vääjäämätöntä työtänsä, niin on oikeus ja kohtuus, että suomme heille edes vähän helpotusta elämään. Tosin Hakasen kohdalla tuskin vauhti hiipuu, sillä olen varma siitä, että helsinkiläiset äänestävät hänet eduskuntaan.

Eduskuntavaalien kolkutellessa ovella me tarvitsemme kuitenkin piristysruiskeen, nuorennusleikkauksen sekä uusien kasvojen esiin marssin. Se on se tarvittava liikkeelle paneva voima ja alku uuteen nousuun. Puolueemme uusi ilme herättäisi varmasti ihmisissä ja jopa mediassa kiinnostusta ja uteliaisuutta. Luotan siihen, että edustajakokous tekee oikeat valinnat uudeksi keskuskomiteaksi ja uskon meidän pystyvän käymään avoimia ja vilpittömiä keskusteluja niin keskuskomitean kuin puoluejohdon valintojen tiimoilta.

Kohti uutta iloista ilmettä ja tekemisen meininkiä! Vantaalla toverit nähdään.