Ei mikään saarnamies

Vesa Salmi on ollut monessa mukana: psykiatrinen sairaanhoitaja, filosofian maisteri ja työelämäkouluttaja. Hän on myös kaksi albumia julkaissut lauluntekijä, joka kertoo kappaleissaan hyvinvointivaltion kääntöpuolesta siinä missä ihmissuhteistakin.

Monelle rockmusiikki, bändeissä soittaminen, on osa nuoruutta ja unohtuu sen mukana. Mutta voi myös käydä niin kuin Vesa Salmelle.

– Mulla oli bändivirityksiä parikymppisenä. Jotkut nykyään esittämistäni kappaleistakin tulevat jo sieltä, hän kertoo.

– Sitten nelikymppisenä tuossa vuosituhannen alkupuolella olin kriisin ja elämänmuutoksen kourissa ja musajuttu aukesi uudestaan. Syksyllä 2003 menin Semifinalin Samettiklubille. Kolmannella tai neljännellä kerralla siellä jengi alkoi jo tuntea biisejä.

Nykyään Kalliossa Mascotissa järjestettävä Samettiklubi perustuu sille idealle, että kuka tahansa saa nousta lavalle esittämään omia kappaleitaan. Salmen humorististen, tarttuvien ja nasevasti sanailtujen laulujen kuvittelisi toimivan baariympäristössäkin, mutta miestä itseään tuollaiset keikat eivät innosta.

– Pubeissa halutaan covereita. On ehkä muutama tyyppi jotka kuuntelee, muut vaan pyörivät kännissä.

Salmen musiikki ei kuitenkaan ole jäänyt vain helsinkiläisten iloksi. Lauluntekijäklubeja järjestetään muuallakin, ja fanikuntaa on löytynyt esim. Hämeenlinnasta ja varsinkin Kouvolasta. Ensimmäinen albumi Asfalttigolgata julkaistiin 2008 ja toinen, hiotumpi ja enemmän rockbändisoitantaa sisältävä Kontulankaari viime keväänä.

Muutakin kuin lauluntekemistä

Vesa Salmi on mies, jolla on asiaa muustakin kuin lauluntekemisestä. Hänen ansioluetteloonsa lukeutuu mm. Otavalle tilaustyönä tehty kirja, jossa peilataan filosofien ajatuksia nykypäivän työelämään. Siitä Salmella on kitkerääkin sanottavaa.

– Nykyään kaikkien pitäisi olla käveleviä pienyrityksiä. Mutta systeemi on globaali, eikä siihen pysty vaikuttamaan. Suomalainen paperitehdas menestyy, mutta konsernin sisällä siitä tuleekin ongelma ja se lopetetaan.

Tästä aihepiiristä kertoo Kontulankaari-levyn kappale Orjien töihinlähtövirsi. Salmi sanoo laulujensa olevan ”laajassa mielessä poliittisia”. Esikoislevylleen hän teki ”trilogian” narkkari-Repestä ja ammensi siihen omista 15 vuoden kokemuksistaan psykiatrisena sairaanhoitajana.

– Mä en halua saarnata. Mulla on yksi raittiuslauluparodiakin, Minä en syö enää niitä sieniä. Mutta kyllähän pirin vetäminen on melkeinpä tyhmintä mitä voi tehdä. Ei siihen ongelmaan oikein ole muuta ratkaisua kuin että ei edes aloita.

Nuoruus Kontulan betoniviidakoissa

Vakavista aiheista huolimatta Salmen kappaleet ovatkin enimmäkseen hyvin hauskoja. Tarinoiden käänteet kiinnittävät huomion ensi kuulemalla, mikä on luonnollisesti täysin tietoista.

– Yleisö pitää koukuttaa, kun esittää niille entuudestaan tuntemattomia lauluja, mies sanoo.

– Usein mun kappaleet rakentuu muutamalle mieleen tulleelle säkeelle, joiden ympärille kasaan biisin. Ja huumorihan koukuttaa ja sitten voi alkaakin ajatella sitä vakavaa asiaa siellä taustalla.

Nykyään Salmi esittää kappaleitaan duona tuottajansa Tipi Tuovisen kanssa. Tämä on kovan luokan ammattilainen, joka on tehnyt muun muassa menestyselokuvien äänituotantoja.

Lauluissa kuuluu suomalaisen populaarimusiikin jatkumo kupleteista ja Helismaasta varhaiseen suomirokkiin, kuten Juiceen. Nuoruutensa Kontulan betoniviidakossa viettänyt Salmi osaa arvostaa myös nykyisiä Itä-Helsingin kuvaajia.

– Notkean Rotan sanankäyttö on todella hienoa. Pidin myös Steen1:n ensimmäisestä levystä. Siinä oli saatanan kovia juttuja, kuten Pikku pirihuora, joka on vähän niin kuin nykypäivän versio Pelle Miljoonan Väkivalta ja päihdeongelma -biisistä.

– Silloin oli kumiliimaa, keskikaljaa ja omenaviiniä, Salmi kuvaa 70-luvun Kontulaa.

– Huumeita oli vaan rikkaiden pennuilla Punavuoressa. Nykyään itä on tavaratalo, josta saa mitä tahansa. Mutta kyllä ne ongelmat periytyy jo sieltä Kontulan rakentamisen ajoilta. Lyödään metsän keskelle kasa taloja ja sinne maalta muuttaneita ihmisiä. Ensin ei ollut edes kioskia, just sellainen tienpätkä vaan että ne ihmiset saatiin vietyä bussilla töihin.

Vesa Salmen kotisivut