Ei mitään lässynläätä vammaisista

VOIVATKO RUUMIILLISUUS ja kehon vikaisuus olla runouden aiheita? Entä jos runoilija ja hänen tekstinsä eivät asetukaan siihen normaaliksi miellettyyn keholliseen muottiin?

Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelee Sanni Purhonen runoteksteissään.

Purhoselta julkaistiin viime vuonna kolmas runoteos Jos vain muuttuisin toiseksi. Kyseessä on todella vahvaa, vaarallista ja vaihtoehdoilla flirttailevaa tekstiä, joka ei ole turvallista eikä välttämättä tuo hyvää mieltä. Mutta ehdottoman tarpeellista runoutta se on.

Tekstit vievät mennessään ja pakottavat lukijan ulos omalta mukavuusalueelta – juuri niin kuin hyvä runous ylipäätään tekee.

Aluksi lattea kysymys: miten Sanni Purhosesta tuli runoilija?

Purhonen naurahtaa ja antaa yhtä lattean vastauksen: runoilijaksi tulee kirjoittamalla.

– Olen aina halunnut kirjoittaa, ja olen tehnyt myös toimittajan töitä. Silti lyhyempi runoilmaisu on tuntunut aina enemmän omalta.