Ei sairauden vaan mielenterveyden hoitoa

Elämme yksilökeskeisessä tietoyhteiskunnassa, jossa ihannoidaan ulospäin suuntautuvaa sosiaalisuutta, itsensä jatkuvaa kehittämistä, pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, koulutusta ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien hallintaa. Ne, jotka eivät pysty täysin vastaamaan näihin ihanteisiin, saavat herkästi ADHD:n ja Aspergerin syndrooman kaltaisia diagnooseja. Diagnoosikieltä viljellään kaikkialla, sekä omaa että muiden toimintaa selitetään usein psykiatrisilla diagnooseilla.
Psykiatrinen diagnoosi ei ole sairaus vaan sopimuksenvarainen oirekuvaus. Traumaperäistä stressihäiriötä lukuun ottamatta diagnoosi ei ota kantaa siihen, mistä oire tai ongelma johtuu. Vaarana on, että ihmisen olemista aletaan selittää ja ennakoida psykiatrisen diagnoosin perusteella. Tämä voi olla invalidisoivaa, koska se ei auta saamaan selville ongelmien ja oireiden syitä. Diagnoosi voi myös liittää ihmiseen perusteettomia uskomuksia hänen toimintakyvystään ja pitkän aikavälin selviytymisestään.
Nykyisessä palvelujärjestelmässä ensin määritellään ihmiselle sairaus ja sitten soveltuvaan näyttöön perustuva hoitomenetelmä. Ihmistä ...