Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Elli Tompuri – Uusi nainen ja punainen diiva

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja: HyvinkÄÄLlÄ 31.3.2001 Timo Kallinen Teatteritaiteen Tohtori

    Tällä otsikolla väitteli Helka Mäkinen tohtoriksi
    Helsingin yliopistolla 23.2.2001 teatteritieteen alalta. Väitöskirja
    on erittäin kiinnostava ja käsittelee tärkeätä
    aihetta. Elli Tompuri (1880-1962) oli 1900-luvun merkittävimpiä
    suomalaisia näyttämötaiteilijoita, ja samalla vuosisadan
    alkupuolen teatterikentän ehkä tärkein toisinajattelija –
    ja vieläpä nainen.

    Tompuri on suurelle yleisölle tunnettu erikoisesti kolmiosaisista
    muistelmistaan ja muista teatteria käsittelevistä teoksistaan,
    joita hän kirjoitti elämänsä parina viimeisenä
    vuosikymmenenä 1940-50-luvuilla. Profiili-sarjassa ilmestyi vielä
    tiivistelmä noista aikoinaan kohutuista ja paljon kiitetyistä
    muistelmista nimellä Myrskylinnun tie (WSOY 1980). Tompuri on muutenkin
    paljon muisteltu, mutta toistaiseksi kovin vähän tutkittu kulttuuripersoona.

    Helka Mäkisen väitös paikkaa tässä suhteessa
    tärkeän aukon, vaikka ei olekaan lopullinen elämäkerta
    tuon ´myrskylinnun´ vaiheista, eikä pyrikään
    sellainen olemaan. Mäkinen ei siis kirjoita perinteistä kronologista
    elämäkertaa, sellainen siis odottaa edelleen tekijäänsä,
    vaan keskittyy eräisiin Tompurin elämän käännekohtavaiheisiin,
    joilla voi katsoa olevanerityistä merkitystä koko suomalaisen
    teatterielämän itseymmärrykselle.

    Mäkisen valitsemat vaiheet ovat: 1) Tompurin läpimurtorooli
    Oscar Wilden Salomena Suomen Kansallisteatterissa ja omana turneena ympäri
    maata 1905-06, 2) Tompurin ´marginalisoituminen´, eli joutuminen
    syrjään teatterikentän valkoisilta valtavirroilta 1918-23,
    3) hänen uransa ´punaisena diivana´ ja suomalaisen sodan
    ja fasismin vastaisen rintaman eräänä symbolina 1930-luvulla,
    ja 4) Tompuri muistelijana, joka saikin ehkä yllättäen laajan
    kansallisen tunnustuksen sotien aikana ja niiden jälkeisessä Suomessa.

    Mäkisen käsittelemät käännekohdat ovat hyvin
    valitut ja ne valottuvat väitöskirjassa monipuolisesti. Tietenkin
    paljon jää myös pois, sillä Tompurin kaikki vaiheet,
    sekä ylä- että alamäet, ´etu-, taka- ja syrjähypyt´
    ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Mäkinen on vielä nuori tutkija
    ja toivottavasti hänelle suodaan joskus jatkossa mahdollisuus kirjoittaa
    Tompurista myös kattava elämäkerta, mikä yleensä
    ei voikaan olla juuri väitöskirjan aihe.

    Kuten hyvään väitöstapaan kuluu on Mäkisen nyt
    ilmestynyt tutkimus ongelmakeskeinen ja sillä on oma teoreettinen viitekehyksensä,
    ranskalaisen Pierre Bourdieun kehittelemä sosiologinen toiminnan teoria,
    jota Mäkinen soveltaa johdonmukaisesti, ehkä paikoin liiankin
    palikkamaisesti. Bourdieun teoriat ovat lisäksi Suomessakin niin usein
    sovellettuja, että ne eivät aina enää tuota uusia oivalluksia,
    vaan alkavat vaikuttaa vanhan kertaukselta.

    Tämä koskenee kuitenkin yhteiskuntatieteitä yleensä,
    ei niinkään teatteritiedettä, minkä alueella teorian
    muodostus Suomessa on muutenkin lähtenyt vasta hitaasti liikkeelle.
    Toinen Mäkisen valitsema teoreettinennäkökulma ovat erilaiset
    feministisen tutkimuksen tuottamat tulokset, mikä tietenkin Elli Tompurista
    puhuttaessa on enemmän kuin paikallaan.

    Tämänkin vuoksi on ymmärrettävää, että
    tekstin sivuilla vilahtelee aina silloin tällöin toinenkin ´uusi
    nainen ja punainen diiva´ Suomessa, nimittäin Tompurin aikalainen
    ja hyvä ystävä Hella Wuolijoki (1886-1954).

    On tavallaan historiallinen vahinko, että tämä ´tuttu
    paristo´ ei koskaan päässyt läheisempään
    yhteistyöhön keskenään sotien välisenä aikana,
    vaan he ajautuivat molemmat omalla tavallaan marginaaliin. Tuosta yhteistyöstä
    olisi voinut syntyä näyttävää jälkeä
    patriarkaalisessa ja luterilaisessa, suojeluskuntien vahtimassa valkoisessa
    Suomessa (tosin molemmat ladyt olivat niin itsenäisiä ja omapäisiä,
    että yhteistyö olisi voinut jäädä lyhyeksi).

    Wuolijoesta ilmestyi muuten viime vuoden lopulla Helka Mäkisen esimiehen
    ja kollegan, Helsingin yliopiston teatteritieteen professorin Pirkko Kosken
    samalla tavoin erittäin kiinnostava ja perusteellinen esitys Kaikessa
    mukana, Hella Wuolijoki ja hänen näytelmänsä (Otava
    2000). Jopa Wuolijoen tyttärenpoika, ulkoministeri ja itsekin lähihistorian
    aiheesta (Pekka Kuusi) väitellyt tohtori Erkki Tuomioja totesi Helsingin
    Sanomissa (7.1.2001), että näytelmäkirjailijana Hellasta
    lienee nyt lähes kaikki sanottu, vaikka ´valkoisen variksen´
    muissa puolissa voi olla vielä paljonkin tutkittavaa.

    Mäkisen Tompuri-tutkimus on väitöskirjaksi harvinaisen
    selkeätä ja suorasanaista suomea, siksikin sille soisi riviväikkäriä
    laajemman lukijakunnan. Tietenkin se pyrkii kohtuulliseen puolueettomuuteen
    ja monipuolisuuteen, mutta ei myöskään salaa tutkijan sympatioita,
    jotka,mukavaa kyllä, ovat samansuuntaiset kuin Tompurilla itsellään,
    ja kohdistuvat syrjittyihin, vähäosaisiin ja naisiin.

    Erikoisesti kaksi jaksoa Mäkisen tutkimuksessa valottuvat monipuolisesti
    ja ovat myös poliittisesti äärimmäisen kiinnostavia:
    läpimurtorooli Salomena välittömästi suurlakon 1905
    jälkeisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa ja Kaunis Saksa – Poltettua
    runoutta heti lapualaisvuosien jälkeen 1933 – se oli merkittävä
    suomalaisen kansanrintaman alkusignaali (tämän lausuntaillan ainutlaatuinen
    tekstikokonaisuus löytyy väitöskirjasta sen viimeisenä
    liitteenä). Nämä kaksi jaksoa ainakin pitäisi jokaisen
    taiteen ja yhteiskunnan välisistä suhteista kiinnostuneen teatterintekijän
    lukea – ja miksei ei myös ns. suuren yleisön edustajien.

    Jos puutteita haetaan, niin hieman ihmettelin Raoul Palmgrenin vähäistä
    osuutta Mäkisen tutkimuksen tekstissä ja lähteissä,
    joihin eivät kuulu edes R. Palomeren nimellä julkaistut loisteliaat
    muistelmat 30-luvun kuvat (Tammi 1953). Niistä ainakin minä ensi
    kertaa oivalsin, mikä merkitys Tompurin taiteella tuolloin oli, ja
    kuinka historiallinen tapahtuma oli juuri lausuntailta Kaunis Saksa – Poltettua
    runoutta.

    Tämä on ehkä myös ikäpolvikysymys: meille suurten
    ikäluokkien radikaalisiiven edustajille juuri Palmgren ja hänen
    tuotantonsa on ollut niin ratkaiseva herättäjä 1900-luvun
    alkupuolen suomalaisen todellisuuden tajuamiselle, erikoisesti kulttuurin
    ja taiteen alueella, että soisin kaikkien aina mainostavan juuri Palmgrenia.
    2000-luvun alkaessa löytyy kuitenkin myös useita muita asian hyviä
    tutkijoita, joista Helka Mäkinen itse alkaa olla mielestäni nyt
    esimerkki, eräiden toisten joukossa.


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    YKn yleiskokous päätti vuonna 1977, että marraskuun 29. päivästä tulee kansainvälinen Palestiina solidaarisuuspäivä. Kuva Brahim Guedich CCO 4.0
    Uutiset
    26.11.2025
    Toimitus

    Paleface, Hakam, Fardoos Helal ja Dj Abdo Palestiinan solidaarisuustapahtumassa 29.11. Arbiksella

    Globaalisti vietetään lauantaina 29. marraskuuta YK:n kansainvälistä Palestiinan solidaarisuuspäivää.

    Uudessakaupungissa asuvan Suomisen työelämä kattaa yli neljä vuosikymmentä suomalaisessa teollisuudessa.
    Politiikka
    25.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Juha Suomisen työura kertoo työväenluokan arjesta

    piipaasihteeri 2
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Heikki Ekman
    Tilaajille

    Kanna sinä köyhä sitä kuormaasi

    Punaposki kolumni
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Punaposki
    Tilaajille

    Järjetön, järjetön urheilumaailma

    DSC 6210
    Mielipiteet
    24.11.2025
    SKP
    Tilaajille

    Ihmisyyden rajaaminen johtaa fasismiin

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!