Epädemokratian maa

Äänestysprosentti jäi kuntavaaleissa ennätyksellisen alhaiseksi. Kun uurnille vaivautuu vain 55,1 prosenttia äänioikeutetuista, ei voida enää puhua demokratiasta. Me kommunistit vaadimme vaalien siirtoa kevättalvella jo ennen, kuin siitä alettiin tosissaan puhumaan eduskunnassa. Yhdeksi syyksi siirrolle listattiin koronan mahdollinen vaikutus äänestysprosenttiin, jonka vielä kesäkuussa pieneksi jäämiselle löytyy syitä myös pandemiasta.

Itse äänestystoimitus toki oli mahdollista suorittaa turvallisesti niin ennakkoon, kuin vaalipäivänä. Pandemian luomat syyt äänestämättä jättämiselle ovat syvemmällä. Monilta on mennyt alta työ ja toimeentulo. Silloin ensimmäisenä ajatuksena ei ole kansalaisoikeuden käyttäminen, vaan päivästä toiseen selviäminen.

Ehdokkaiden näkyvyys keskittyi ensimmäistä kertaa pääosin verkkoon ja muihin media-alustoihin. Kadukampanjoimaan ja harvoihin vaalitapahtumiin ehdokkaat pääsivät vasta aivan loppumetreillä. Tällainen kaduilla näkymättömyys on luonut osalle äänestäjistä tilanteen, jossa omaa ehdokasta ei ole löytynyt. Pahimmassa tapauksessa vaalit ovat menneet ohi täysin tietämättä. Vaikka suurin osa suomalaisista käy verkossa päivittäin, ei siellä välttämättä käydä katsomassa viimeisimpiä kansalaisyhteiskunnan kuulumisia.

Koronapandemia ei varmasti ole ainut syy äänestysinnon lopahtamiselle. Eduskuntapuolueet näyttäytyvät vaaleista vaaleihin toistensa kopioilta. Niiden välillä on vain sävyeroja, mutta jokainen niistä on sopeutunut markkinatalouden pyörittämiseen ja suurin osa uusliberalismin aatteeseen.

Kun tähän lisätään eduskuntapuolueiden tapa valehdella kampanjan aikana siitä, mitä todellisuudessa tehdään, ollaan tilanteessa jossa monia äänestäjiä ”ei vaan kiinnosta”. Totesin jälleen tämän itsekin ehdokkaana niissä harvoissa vaalipaneeleissa, joita näissä vaaleissa järjestettiin. Kokoomusehdokas kertoi linjoikseen täysin vastakkaisia asioita, kuin mitä hänen puolueensa on tehnyt menneellä kaudella Tampereen valtuustossa.

Monilta on mennyt alta työ ja toimeentulo.

Kommunistien omat mediat esille

Suomen kommunistinen puolue koki vaaleissa häviön. Ainut valtuustopaikka Nokialla menetettiin ja äänimäärä tippui useilla paikkakunnilla. Myös ehdokkaita oli vähemmän, kuin viime kuntavaaleissa.

Uusia kampanjoinnin muotoja kommunistit sen sijaan ottivat käyttöön. Ehdokkaiden tunnetuksi tuominen uudessa tilanteessa ja suljetussa maassa johti uusien mainosalustojen käyttöön esimerkiksi linja-autoissa ja katujen varsilla. Osassa maata myös luukkuihin jaettava suoramarkkinointi lisääntyi.

Erilaisia tapoja on kokeiltava ja niiden toimivuudesta vedettävä johtopäätöksiä. Oma johtopäätökseni vaaleista viimeisen vuosikymmenen ajalta on seuraava: kommunistien on laajennettava ja tehtävä tunnetuksia omia medioitaan. Tiedonantajan ollessa tässä tietysti yksi isoimmista.

Näemme ympärillämme jatkuvasti sen, kuinka ihmiset ovat kyllästyneet oikeistolaisiin medioihin, jotka tällä hetkellä hallitsevat suomalaista mediakenttää. Se on selvää, että nämä mediat toitottavat yhdellä suulla oikeistopuolueiden agendaa. Eikä se tilanne tule muuttumaan.

Sen sijaan voimme muuttaa kommunisti- ja vasemmistomedioiden tunnettuvuutta. Se vaatii paneutumista ja kollektiivista suunnittelua sekä resurssien oikein kohdistamista. Hyvin suunnitellulla työn jakamisella Tiedonantajan verkkosivujen kävijämäärä saatiin nousuun viime vuonna, ja nyt on aika saada nousuun koko lehden tunnettavuus. Tehdään Tiedonantajasta seuraavien vaalien vaihtoehto porvarimedioille!